Sisätautien osasto

Lääketieteellinen tiedekunta

Sisätautien osastoon kuuluu 12 yksikköä. Perusopetuksen ohella osasto on Suomen tehokkaimpia erikoislääkärikouluttajia.

Perusopetuksen ja erikoislääkärikoulutuksen lisäksi osasto järjestää lääkäreiden ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta monien eri yhteistyötahojen kanssa. Korkeatasoinen kansainvälisesti arvostettu tutkimus on osastomme tärkeimpiä kulmakiviä. Monet professorimme ovat maailman kansainvälistä kärkeä ja kuuluvat alansa huippututkimusryhmiin.

Suurimpia haasteitamme tulevaisuudessa onkin onnistua perusopetuksessa, erikoislääkärikoulutuksessa ja korkeatasoisen tutkimuksen säilyttämisessä koska kaikissa niissä on jo tapahtunut ja on tapahtumassa paljon muutoksia, jotka heijastuvat suoraan osastomme toimintaan.

Sisätautien osasto vastaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan perusopetuksesta sisätautien, endokrinologian, gastroenterologian, geriatrian, hematologian, infektiosairauksien, kardiologian, keuhkosairauksien, nefrologian ja reumatautien oppialoilla. Osaston antama opetus sijoittuu pääosin 3., 4. ja 6. opintovuodelle.

Syventävät opinnot ovat osa lääketieteen perusopintoja. Sisätautien osastolla on mahdollista suorittaa syventävät opinnot osallistumalla tutkimusprojektiin. Monelle syventävät opinnot ovat olleet väitöskirjaan johtavien tutkimusten alku.

Sisätautien osaston tutkimusaiheita ja -projekteja yhteyshenkilöineen kuvataan osaston oppialojen yhteydessä. Tutkimusprojektiin voi olla mahdollista osallistua jo ennen kyseisen oppialan perusopintojen suorittamista.

Sisätautien ala on lääketieteen keskeinen erikoisala. Sisätautien erikoislääkäreitä on maassamme yli 1 700. Merkittävä osa sisätautilääkäreistä on edelleen erikoistunut sisätaudeista eriytyneisiin erikoisaloihin (endokrinologia, gastroenterologia, hematologia, infektiosairaudet, kardiologia, nefrologia, reumasairaudet). Sisätautilääkärit toimivat pääosin sairaaloissa ja yksityissektorilla.

HY:n lääketieteellisessä tiedekunnassa sisätautien oppiala vastaa sisätautiopin perusopetuksesta ja erikoislääkärikoulutuksesta. Yliopiston professorit ja kliiniset opettajat osallistuvat sivuvirkansa puitteissa HUS:n sairaalatoimintaan osastoilla ja poliklinikoilla sekä suorittavat konsultaatiotehtäviä. Kaikki sisätautialan professorit ja opettajat ovat myös aktiivisia tutkijoita. Myös useat sisätautiopin dosentit osallistuvat opetuksen antamiseen.

Sisätautien perusopetus

Sisätautien perusopetus on keskitetty L3- ja L4-kursseille, joissa opetus tapahtuu integroituna blokkiopetuksena yhteistyössä mm. kirurgian, neurologian, radiologian ja onkologian opettajien kanssa. Blokit ovat seuraavat: rintakipu, hengenahdistus ja verisuonikirurgia - vatsan alueen ongelmat - endokrinologia, diabetes ja ravitsemus – onkologia, hematologia ja reumataudit. Opetus sisältää luentoja, seminaareja, ryhmäopetuksia sekä käytännön potilastyötä ja harjoittelua. Aivan opetuksen alussa on johdantojakso, jolloin harjoitellaan potilaan haastattelua ja kliinistä tutkimista.

Sisätautiopin lyhyt kertauskurssi järjestetään luentojen muodossa L6-kurssilla. Sisätautien oppiala järjestää myös mahdollisuuksia harjoittaa syventäviä opintoja sekä osallistuu kansainvälisen opetuksen antamiseen.

Sisätautien erikoislääkärikoulutus

Yleissisätautien koulutusohjelman kesto on 6 vuotta, josta 3 vuotta on runkokoulutusta ja 3 vuotta eriytyvää koulutusta. Runkokoulutusta voi suorittaa useissa alueen sairaaloissa. Eriytyvä koulutus suoritetaan pääosin HYKS:n sairaaloissa, mutta osan siitä voi suorittaa myös mm. Ahvenanmaan, Hyvinkään, Lohjan ja Kymenlaakson keskussairaaloissa.

Sisätautien tutkimustoiminta

Sisätautien osaston tutkimustoimintaa suorittavat ja ohjaavat seuraavat ryhmät:

  • Prof. Hannele Yki-Järvisen tutkimusryhmä
  • Prof. Per-Henrik Groopin tutkimusryhmä
  • Prof. Kimmo Kontulan ja dos. Timo Hiltusen tutkimusryhmä: Hypertension fenotyypit, genomiikka, farmakogenomiikka ja metabolomiikka
  • Prof. Kirsi Pietiläisen tutkimusryhmä: Lihavuuden aineenvaihdunta: kaksostutkimukset, interventiot ja lihavuuskirurgian metaboliset vaikutukset
  • Prof. Kimmo Porkan tutkimusryhmä
  • Prof. Martti Färkkilän tutkimusryhmä
  • Prof. Riitta Lassilan tutkimusryhmä
  • Prof. Anu Kantelen tutkimusryhmä
  • Prof. Kari Eklundin tutkimusryhmä
  • Prof. Marjukka Myllärniemen tutkimusryhmä
  • Prof. Tom Petterssonin tutkimusryhmä
  • Prof. Juha Sinisalon tutkimusryhmä
  • Dos. Heikki Koistisen tutkimusryhmä
  • Dos. Dan Nordströmin tutkimusryhmä

Kardiologia on lääketieteen oppiala joka keskittyy sydän- ja verisuonitautien hoitoon. Monet kardiologian oppialaan kuuluvat taudit ovat nk. kansansairauksia, joita jokainen lääkäri joutuu kohtaamaan työssään. Alaan kuuluu myös monia harvinaissairauksia, joiden hoito on pääasiassa keskitetty koko Suomessa HUS:iin. Sydän ja verisuonisairauksien hoidon kiireellisyys vaihtelee hyperakuutista kroonisiin sairauksiin, ja hoitomuodot konservatiivisesta sydämen siirtoihin ja vaativiin katetritoimenpiteisiin.

Kardiologin tulee tuntea paitsi potilaan perustutkimusmenetelmät (anamneesin otto, askultaatio, pulssien tunnustelu ja perkussio) myös nykyaikaiset kuvantamismenetelmät (sydämen ultraäänitutkimus, tietokonekuvaus, magneettikuvaus ja isotooppikuvaukset) kuten myös elimistön fysiologiaa selvittävät tutkimukset (rasitusergometria ja sydämen sisäiset paineen mittaukset).

Perusopetus

HYKS:n kardiologian klinikassa järjestetään Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Rintakipu, hengenahdistus ja verisuonikirurgian jakson perusopetusta 3. ja 4. opintovuodella. Opetus sijoittuu vuodeosastoille 9 A ja B, osastolle 8, valvontaosastolle 8, kardiologian poliklinikalle, sydänasemalle ja CCU:hun.

Erikoislääkärikoulutus

Kardiologian erikoislääkärin koulutusohjelma on kuusivuotinen. Kardiologian tai sisätautien runkokoulutuksen jälkeen suoritettava eriytyvä koulutus tapahtuu keskussairaaloissa tai yliopiston  hyväksymissä aluesairaaloissa, joille on myönnetty koulutusoikeudet (katso lista yliopiston sivulta). Eriytyvästä jaksosta on suoritettava vähintään 1,5 vuotta keskussairaalassa ja vähintään yksi vuosi yliopistosairaalassa.

Koulutus on monipuolista ja se kattaa koko kardiologian alan. Koulutuksen etenemistä seurataan lokikirjalla. Koska kardiologia on toimenpideala, seurataan siinä tehtyjen toimenpiteiden lukumäärää jatkuvasti koulutuksen aikana.

Sydämen ultraäänitutkimuksen tekeminen on nykyisin kardiologin perustaito. Sen opetteleminen alkaa viimeistään eriytymisjakson aikana, ja tavoitteena on, että yliopistosairaalaan tullessa sen tekeminen on jo rutiininomaista. Viimeisen vuoden aikana tätä taitoa hiotaan huippuunsa ja pyritään varmistamaan, että osaaminen on laaja-alaista.

Syventävät opinnot

Syventävät opinnot ovat osa lääketieteen perusopintoja. Kardiologian klinikassa on mahdollista suorittaa syventävät opinnot osallistumalla tutkimusprojekteihin. Monelle syventävät opinnot ovat olleet väitöskirjaan johtavien tutkimusten alku.

Kardiologian klinikan tutkimusaiheita ja -projekteja voi kysyä alan professorilta tai ottamalla yhteyttä suoraan tutkimusryhmien vetäjiin. Tutkimusprojekteihin voi olla mahdollista osallistua jo ennen rintakipu ja hengenahdistus -jakson alkua.

Tutkimus

Kardiologian klinikassa tehdään vilkasta tutkimustyötä. Väitöskirjaprojekteja on menossa yli 30 kappaletta ja vuosittain klinikasta julkaistaan yli 120 kansainvälistä artikkelia. Tutkimusta tehdään laaja-alaisesti. Aihealueet kattavat mm. sydäninfarktit, kardiomyopatiat, sydämen vajaatoiminnan, genetiikan, kuvantamisen, sydämensiirtotoiminnan ja tulehdukselliset sydänsairaudet. Tutkimustavat vaihtelevat epidemiologiasta molekyylibiologiaan. Isoja menossa olevia kokonaisuuksia ovat kardiomyopatioiden, sarkoidoosin, sydämen vajaatoiminnan ja aorttaläpän laajat tutkimukset. Infarktien uusiutumista pyritään estämään Hydroksiklorokiini-tutkimuksessa.

Endokrinologia eli umpieritysoppi käsittelee hormonien ja niitä erittävien rauhasten toimintaa ja sairauksia. Käytännön työssä endokrinologian alaan liittyvät ongelmat ovat tavallisia ja jokainen lääkäri joutuu päivittäin ottamaan niihin kantaa.

Diabetes ja lihavuus ovat maailmanlaajuisesti pandemian mittasuhteet saavuttaneita kansansairauksia ja tavallisimmat endokriinis-metaboliset sairaudet. Muita tavallisia endokriinisia sairauksia ovat erilaiset kilpirauhasongelmat (kuten hypo- tai hypertyreoosi, kilpirauhaskyhmy), lisäkilpirauhasen liikatoiminta sekä osteoporoosi. Elektrolyyttihäiriöt kuten hyponatremia, hypokalemia ja hyperkalsemia ovat hyvin tavallisia kliinisiä ongelmia.

Lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen vaiheen perusopetuksesssa endokrinologiaa opetetaan blokissa ”Endokrinologia, diabetes ja ravitsemus”.

Sisätautien osastossa toimii useita tutkimusryhmiä, jotka tekevät aktiivista tieteellistä tutkimusta endokrinologian ja diabetologian alalta.

Gastroenterologian (EBGH) eurooppalainen määritelmä

Gastroenterologia (The European Board of Gastroenterology and Hepatology, EBGH) on lääketieteellinen erikoisala, joka tutkii ruoansulatuskanavan normaalia toimintaa ja sairauksia, mukaan lukien koko ruoansulatuskanavan elimet suusta peräaukkoon sekä maksan, sappiteiden, sappirakon ja haiman. Muita painopistealueita ovat ravitsemus ja ravitsemukselliset puutteet, ruoansulatuskanavan onkologia, tautien ennaltaehkäisy ja seulonta, erityisesti paksu- ja peräsuolen syöpä.

Gastroenterologia vaatii entistä monimutkaisempaa päätöksentekoa; kykyä hallita kasvavaa endoskooppisten ja interventiotekniikoiden määrää, sekä diagnostisia että terapeuttisia. Gastroenterologia on toimenpidepainotteinen erikoisala, joka vaatii usein manuaalista kätevyyttä, perustieteiden tuntemusta ja kliinisiä taitoja sekä kykyä analyyttiseen ongelmanratkaisuun.

Yleistä

Gastroenterologian oppiala vastaa lääkäreiden perusopetuksen gastroenterologian ja hepatologian osuudesta ja gastroenterologian eriytyvästä (3 vuotta) koulutusohjelmasta ja valtakunnallisen kuulustelun kysymyksistä ja arvostelusta. Gastroenterologian oppiala järjestää myös valtakunnallista jatko- ja täydennyskoulutusta eri toimijoiden kuten erikoisalayhdistysten, yliopiston, yhdistyksen, teollisuuden) kanssa. Oppiala osallistuu yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten tutkimusyksiköiden kanssa monikeskustutkimuksiin koskien erityisesti kolestaattisia maksasairauksia ja tulehduksellisia suolistosairauksia.

Perusopetus

Gastroenterologian perusopetus tapahtuu 4. vuosikurssilla integroidusti gastrokirurgian kanssa. Opetus koostuu seminaareista, luennoista ja ryhmäopetuksista ja pkl-opetuksista Meilahdessa, Jorvissa ja Peijaksen sairaalassa.

Erikoislääkärikoulutus

Gastronterologian koulutusohjelma on 6 vuotinen käsittäen 3 vuotta sisätautien runkokoulutusta ja 3 vuotta gastroenterologian eriytyvää koulutusta, josta vähintään puolet (18 kk) tulee suorittaa yliopistosairaalan koulutusyksikössä. Gastroenterologien koulutuksen tulee täyttää EBGH:n antamien suositusten vähimmäisvaatimukset (http://www.eubogh.org/blue-book/) helpottamaan Suomessa koulutetun gastroenterologin hakeutumista töihin EU-maissa. Saatuaan gastroenterologin pätevyyden Suomessa erikoistunut gastroenterologi voi anoa EBGH:ltä Eurodiplomia, joka myönnetään ESBGH:n suositusten mukaisen. ESBGH:n hyväksymässä koulutuspaikassa koulutetulle gastroenterologille (HUS ja TAYS) Eurodiplomi myönnetään automaattisesti. Erikoistumiskoulutuksen suorittamista koskevat säännöt on koottu tiedekuntaneuvoston vahvistamiin pysyväismääräyksiin (tutkintosääntö). Erikoistuvan tulee tutustua pysyväismääräyksiin, jotka löytyvät www.med.helsinki.fi – ammatillinen jatkokoulutus – erikoistumiskoulutus. HY Gastroenterologian yksikkö on lisäksi mukana Eurooppalaisessa UEG:n Visiting Fellowship Programmissa, jossa on mahdollista päästä toimimaan valituissa Eurooppalaisissa yliopistotason gastroenterologian klinikoissa UEG:n (https://www.ueg.eu) myöntämän apurahan turvin kuukauden jakson.

Tutkimus

Gastroenterologian oppialan keskeiset tutkimusprojektit liittyvät tulehduksellisiin suolistosairauksiin, autoimmuunimaksasairauksiin, kolestaattisiin maksasairauksiin, erityisesti primaariin sklerosoivaan kolangiittiin (PSC) ja suoliston mikrobistoon ja sen muutoksiin eri sairauksissa.

IBD:n hoitoon ja ennusteeseen liittyen HUS gastroenterologian klinikassa on käytössä BCB-hoitorekisteri, joka tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden analysoida hoitointerventioiden vaikuttavuutta potilaiden hoidossa.

ProsIBD- ja RetroIBD-tutkimuksissa selvitetään immunologisia, geneettisiä ja mikrobiomitekijöitä TNF α -salpaajalääkityksen hoitovasteen ennustajana: prospektiivinen seurantakohortti Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla potilailla.

Lisäksi selvitämme IBD-kotiseurannan toimivuutta ja vaikuttavuutta käyttäen hyväksi kotikalpromittauksia ja oiremonitorointia.

Mikrobiston vaikutusta IBD:n taudinkulkuun selvitetään kontrolloidussa ulosteensiirtotutkimuksissa remission ylläpidossa haavaisessa koliitissa sekä IBS:ssä

Primaarin sklerosoivan syntyyn, etenemiseen ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä selvittävä tutkimus muodostaa laajan tutkimuskokonaisuuden, josta on laadittu jo kaksi väitöskirjaa. Projektiin liittyen on meneillään mm. seuraavat osaprojektit: The role of metabolomics, lipodomics and proteomics in the disease progression and development of biliary dysplasia and cholangiocarsinoma in PSC, Bile- and serum calprotectin and  IL-8 as indicators for disease progression and risk for biliary dysplasia in  PSC,  Characteristics of inflammatory bowel disease associated with primary sclerosing cholangitis (PSC).

Yhteystiedot

Martti Färkkilä, gastroenterologian professori, ylilääkäri, martti.farkkila@hus.fi
Tiina Nissinen, opetuskoordinaattori, ext-tiina.nissinen@hus.fi

Geriatrian eurooppalainen määritelmä

GERIATRIA (Geriatric Medicine, definition by the Geriatric Section of UEMS) on lääketieteen erikoisala, joka keskittyy niihin fyysisiin, henkisiin, toiminnallisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin, joita tavataan iäkkäiden potilaiden äkillisissä ja pitkäaikaissairauksissa, kuntoutuksessa, preventiossa ja elämän loppuvaiheen hoidossa.

Tässä potilasryhmässä esiintyy paljon haurastumista ja monisairastavuutta, jotka vaativat kokonaisvaltaista näkemystä. Sairaudet voivat vanhuusiässä ilmetä toisin kuin nuoremmilla, ovat usein hankalia diagnosoida, vaste hoitoon on monesti viivästynyt ja usein tarvitaan sosiaalista tukea.

Sen takia geriatria toimii laajemmin kuin yksittäisiin elimiin kohdistuva lääketiede tarjoten hoitoa moniammatillisen ryhmän puitteissa. Päämääränä on optimoida vanhuspotilaan toiminnallinen tila sekä kohentaa elämänlaatua ja itsenäistä toimintakykyä.

Vaikka geriatria sellaisenaan ei ole ikään sidottua, se yleensä koskee niiden sairauksien hoitoa, joita tavataan tyypillisesti iäkkäillä potilailla. Useimmat potilaat ovat yli 65-vuotiaita, mutta geriatrian parhaiten hallitsemat ongelmat selvästi yleistyvät yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä.

On ymmärrettävää, että historiallisista ja rakenne-eroista johtuen geriatrisen toiminnan järjestämisen muodot voivat vaihdella eri Euroopan maissa.

Yleistä

Geriatrian oppiala vastaa lääkäreiden perusopetuksen geriatrian osuudesta ja geriatrian erikoislääkärien koulutusohjelmasta sekä organisoi lääkärien valtakunnallista täydennyskoulutusta eri toimijoiden (yliopistot, yhdistykset, teollisuus) kanssa. Oppialalla toteutetaan yhteistyössä muiden kansallisten ja kansainvälisten kliinisten yksiköiden ja kuntien terveydenhuollon yksiköiden kanssa lukuisia kliinisepidemiologisia seurantatutkimuksia sekä satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia.

Perusopetus

Geriatrian perusopetus on keskitetty 5. vuosikurssille yhdessä palliatiivisen lääketieteen kanssa. Se koostuu seminaareista sekä käytännön jaksosta, jotka toteutetaan Helsingin kaupungin sairaaloissa.

Erikoislääkärikoulutus

Geriatrian erikoislääkärin koulutusohjelma on viisivuotinen. Kolmivuotiseen eriytyvään koulutukseen tulee sisältyä geriatrian lisäksi sisätauteja, neurologiaa, ja (vanhus)psykiatriaa. Geriatriaan erikoistuvien määrä on vaihdellut välillä 35 - 45.

Tutkimus

Kliinisepidemiologisten seurantatutkimusten (mm. Helsingin Johtajatutkimus; DEBATE-tutkimus) tavoitteena on ollut selvittää vanhuusiässä havaittavien poikkeavien havaintojen ennustemerkitystä.

Kontrolloiduissa ja satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa testataan erilaisten hoitojen ja interventioiden vaikuttavuutta vanhuspotilailla. Kohteena ovat olleet mm erilaiset verisuonisairaudet, kognitiiviset häiriöt, sekavuustilat sekä psykososiaaliset ongelmat kuten yksinäisyys. Yhteistyötä on mm. Helsingin yliopiston Yleislääketieteen (mm. FINALEX-tutkimus), Kansanterveystieteen, Suomen Akatemian, Kansaneläkelaitoksen ja Vanhustyön keskusliiton sekä Oulun yliopiston Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön kanssa. Professorin kautta yksikkö on mukana eurooppalaisessa IMI-projekti SPRINTT:ssa ja suomalaisessa FINGER-tutkimuksessa.