Mitä jos tuli vain ajautuneeksi johonkin, joka ei tunnukaan ihan omalta? Voiko suuntaa korjata myöhemmin ja jos, niin miten sen tekisi?
Nämä kysymykset ovat varmasti aika tuttuja monelle. Nuorena ei ehkä tiennyt kaikista mahdollisuuksista tai siitä, millaiselle alalle itse sopisi parhaiten. Joskus taas niin moni asia kiinnostaa, että valintaa on yksinkertaisesti vaikeaa tehdä!
Näin kävi Sofia Silorannalle, 35-vuotiaalle kahden pienen lapsen äidille ja Helsingin yliopiston opiskelijalle.
Kun pääsin ylioppilaaksi Helsingin kuvataidelukiosta, minua kiinnosti toisaalta biologia ja toisaalta kaikki taideaineet. Mikä dilemma!
Sofia ei ollut varma, kumpaan suuntaan lähtisi, ja piti sen vuoksi välivuoden. Seuraavana vuonna hän haki opiskelemaan luonnontieteitä, konservaattoriksi ja vaatesuunnittelijaksi. Opiskelupaikka avautui vaatesuunnittelusta - joka ei ollut alkuperäisissä suunnitelmissa lainkaan.
Sofia opiskeli, valmistui vaatesuunnittelijaksi ja perusti oman yrityksen. Vaikka ammatti oli nyt hankittu ja ura edessä, jäi Sofialle kuitenkin tunne, että jokin on vielä kesken.
Jo opintojen aikana tajusin, että enemmän kuin vaatteiden suunnittelu, minua kiinnostaakin pukeutumisen historia ja kulttuuri. Tuli tunne, että en vielä saanut sitä, mitä oikeasti halusin.
Vastaus löytyi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kulttuurien tutkimuksen ja taidehistorian opinnoista, jotka veivät Sofian heti mennessään.
- Innostuin heti todella paljon. Tämä oli sitä, mitä olin kaivannut!
Etäopinnot helpottivat myös esikoisen hoitamista: Verkkoluentoja pystyi katsomaan kotoa käsin silloin, kun vauvan aikataulut sen parhaiten sallivat. Kurssi kurssilta tiedonjano kasvoi ja tunne oikeasta suunnasta vahvistui. Kursseja oli tarjolla paljon, ja jo aiemmin löytynyt mielenkiinnon kohde auttoi fokuksen suuntaamisessa.
- Pystyin esimerkiksi kirjoittamaan oppimistehtäviä minua eniten kiinnostavista näkökulmista, mikä oli tosi mielekästä.
Parissa vuodessa avoimen yliopiston opintoja oli valmiina jo niin paljon, että Sofia pystyi hakemaan niiden perusteella - avoimen väylän haussa - yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Hän pääsi sisään ja aloitti kulttuurien tutkimuksen koulutusohjelman opiskelijana.
Opintojen edetessä Sofia on tullut myös äidiksi: perheen esikoinen on nyt neljävuotias ja kuopus puolitoista. Lapset ovat tottuneet opiskelevaan äitiin ja olleet myös mukana yliopistolla - aivan kuten Sofia itsekin pienenä kulki oman äitinsä mukana luennoilla. Oma äiti onkin ollut puolison ja ystävien ohella yksi Sofian tärkeimmistä kannustajista.
Tällä hetkellä arki koostuu opiskelusta, osa-aikaisista töistä ja vauhdikkaasta lapsiperhe-elämästä.
- Välillä arki on aika haastavaa palapeliä ja aikaa on aina liian vähän. Töissäkin on pakko käydä, koska aikuiskoulutustukea ei enää saa. Toisaalta sekä opiskelu että perhe ovat molemmat ihania asioita ja unelmia, jotka ovat nyt toteutuneet. Se auttaa jaksamaan.
Sofia toimii myös Helsingin yliopiston opiskelijalähettiläänä, sillä hän haluaa kannustaa myös muita opiskelemaan ja tavoittelemaan haaveitaan.
- Avoimen yliopiston opinnot ovat hyvä keino kokeilla, kiinnostaako uusi ala tai oppiaine aine todella. Opiskelu ei koskaan mene hukkaan!
- Onko arjessa on monta liikkuvaa osaa? Perinteinen kalenteri on omiaan saamaan kaiken järjestykseen.
- Älä pelkää kysyä tai etsiä apua, tarvitsit sitten vertaistukea muilta opiskelijoilta tai konkreettista apua arjen askareihin. Kollektiivisuudessa on voimaa!
Sofian pääaine on taidehistoria ja laajana sivuaineenaan hän opiskelee kansatiedettä. Kandiopinnot ovat nyt loppusuoralla, ja seuraavaksi vuorossa ovat maisterivaiheen opinnot.
- Tulevaisuudenhaaveeni on tehdä museotyötä lapsiyleisöjen parissa. Haluan myös jatkaa opiskelua vielä maisterivaiheen jälkeenkin. Jatkuvasta oppimisesta on tullut minulle elämäntapa!
Entä mikä on opiskelevan ja työssäkäyvän perheenäidin oma henkireikä? Sofialla se on vaatteiden ompelu itselle ja perheenjäsenille. Ammatista, johon Sofia alun perin ajatutui, onkin tullut nyt palautumisen, rentoutumisen ja luovuuden lähde.