62-vuotiaalla konsuli Eili Anderssonilla riittää virtaa. Viisikymppisen jälkeen hän on lukenut mandariinikiinaa, nykykreikkaa ja viroa. Tällä hetkellä hän opiskelee Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa viestintää, politiikan ja organisaatioideen tutkimusta sekä sosiaalitieteisiin kuuluvaa sosiaalipsykologiaa. Hän on myös suorittanut kolme Ateenan maratonia ja pari lyhyttä triathlonia, nekin yli viisikymppisenä.
– Varttuneempanakin voi tehdä ja innostua uusista asioista! Fyysinen ja henkinen puuhakkuus ovat parasta dementian torjuntaa, Eili Andersson sanoo.
Andersson kirjoitti ylioppilaaksi Salinkallion lukiosta Lahdessa vuonna 1979. Kauppaopiston jälkeen hän lähti pitkän saksan lukeneena vuodeksi myyntitehtäviin Saksan Frankfurt am Mainiin.
Vuonna 1984 Andersson etsi uutta suuntaa ja päätti hakea opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
– Lueskelin pääsykoekirjoja työpäivän päätteeksi, auringonoton ohessa. Ymmärrettävästi se ei kantanut ihan maaliin asti, eivätkä ovet auenneet, Andersson hymyilee.
Samalla Andersson haki myös ulkoministeriön hallintouralle. Sieltä aukesi konsulin työura, jota on pian takana 38 vuotta Suomen eri suurlähetystöissä. Tutuksi ovat tulleet Singapore, Budapest, Hong Kong, Tukholma, Shanghai, Ateena ja parhaillaan Tallinna.
Ulkoministeriön diplomaattiuralle vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, mutta hallintouralle ei laissa ole muodollisia koulutusvaatimuksia. Konsulin tehtäviin koulutetaan ministeriön omissa, sisäisissä koulutuksissa.
– Olen saanut tehdä tässä talossa niin mielenkiintoisia tehtäviä, ettei yliopistotutkinnolle ole kohdallani tullut varsinaista tarvetta.
– Silti, vaikka en ole kokenut asiaa ongelmaksi, on tuntunut, että yksi intohimo minulta on jäänyt toteuttamatta. Halusin tämän mielekkään työni ohessa vielä joskus päästä yliopistoon ja hankkia tutkinnon.
Jo 1990-luvulla Andersson ehti suorittaa valtio-opin ja viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa. Siinä vaiheessa perheellistyminen jätti opiskelut kuitenkin odottamaan omaa aikaansa. Oikea aika koitti Ateenassa koronasulun aikana.
– Kun työskentelin Ateenan suurlähetystössä, mietin tiukan lockdownin otteessa vapaa-ajalleni jotakin järkevää tekemistä. Vappupäivän aamuna 2020 huomasin ilmoittautuneeni Avoimen yliopiston kursseille.
– Esikuvani oli ystäväni, joka pääsi avoimen väylän kautta viestinnän maisteriopintoihin: kaikki on mahdollista!
Andersson arvostaa suuresti nykyistä mahdollisuutta opiskella etänä mistä päin maailmaa tahansa.
– Kirjojakin olen tilannut vain kourallisen verkon kautta. 95 prosenttia kurssimateriaaleista saan eteeni sähköisesti.
Oppijana Andersson kuvaa edenneensä "jalat edellä puuhun". Kokemus ja käytäntö ovat tulleet ensin, ja nyt hän tutustuu tuttuihin ilmiöihin ja asioihin teorian kautta.
– Kun olen ollut esimerkiksi Etykin 10-vuotisjuhlassa Suomen delegaation sihteerinä vuonna 1985 tai kokenut paikan päältä sen, miten itäblokki murtui, on äärimmäisen kiinnostavaa jälkikäteen tutkia, mihin teoreettiseen ja ulkopoliittiseen kehykseen nämä asiat liittyvät.
– Työni ulkoministeriön intranetin (joka toimii noin 90 maassa!) päätoimittajana on kouluttanut minua monikulttuuriseen viestintään. Erilaiset kriisit maailmalla taas ovat opettaneet käytännön taitoja, joihin kriisiviestinnän kurssi toi vahvistusta.
Anderssonin tavoitteena on suorittaa kandidaatin tutkinto vielä työuran aikana ja kirjoittaa gradu kaikessa rauhassa eläkkeellä.
– Kuka tietää, terveitä elinvuosia voi eläköitymisen jälkeen olla vuosikymmeniäkin edessä. Silloin ehtii tehdä yhtä ja toista ihan uudellakin elämänalueella.
– Voisin hyödyntää työ- ja elämänkokemustani sekä tulevia opintojani vaikkapa kolmannella sektorilla. Työn määräkään ei ole niin tarkkaa. Voin tehdä sitä vähemmän eläkkeen ansiosta ja siksi, ettei ole asuntolainaa tai muita suuria menoja.
Andersson suosittelee avointa yliopistoa lämpimästi kaiken ikäisille. Myös niille uusille ylioppilaille, jotka eivät ensi haussa saaneet yliopistosta opiskelupaikkaa.
– Avoimen yliopiston opinnot ovat konkreettisia suorituksia ja ne satavat suoraan laariisi, etenkin jos myöhemmin päädyt opiskelemaan samaa ainetta.
– Saat niistä myös kokemuksen siitä, millaista yliopisto-opiskelu todella on: ei ulkoa pänttäämistä vaan tietojen soveltamista ja tulkitsemista, laajemman ajattelukyvyn harjaannuttamista.
Tänä vuonna Andersson haki tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta ja pääsi sisään Lapin yliopistoon. Akateemisesta unelmasta on tulossa totta.
– Tässä seisoo 62-vuotias fuksi Tallinnan suurlähetystön parvekkeella. On kai lähdettävä haalareita hankkimaan!
Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Emma Lindberg