Biotalouden asiantuntijoita ja verkostoja Helsingin yliopistossa

Biotaloutta tutkitaan monitieteisesti kaikilla Helsingin yliopiston kampuksilla ja ympäri Suomen tutkimusasemilla ja yliopistokeskuksissa. Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää kestävästi uusiutuvia luonnonvaroja biopohjaisten tuotteiden, ravinnon, energian ja palveluiden tuottamiseen. Tältä sivulta löydät tällä hetkellä tietoa Biotalouden tutkimus innovaatioiden edellytyksenä -tapahtuman keskustelijoista sekä yliopiston eri tiedekuntien näkökulmia biotalouden kysymyksiin.

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaani Jari Niemelä tutkii muun muassa ekosysteemipalveluita ja kestävää kaupunkirakennetta. Monimuotoinen luonto on välttämättömyys myös urbaaneilla alueilla, ja samalla ehto kestävälle biotaloudelle.

Niemelän johtamassa tiedekunnassa on tutkittu muun muassa kasvien kehityksen ja reaktioiden selvittämistä alkaen molekyylitasolta lähtien, koivun rungon kemiallista koostumusta ja tuohen komponentteja käytännön lääketieteen sovelluksissa, geenimodifikaatioiden käyttöä puiden paksuuskasvun lisäämisessä, terveyttä edistävien mikroleviin perustuvien elintarvike- ja rehukomponenttien tuottamista, biohiilen käyttöä kestävässä ympäristösuunnittelussa sekä maaperän mikrobiston monimuotoisuuteen perustuvia ratkaisuja ihmisen immunopuolustuksen ongelmiin.

Tieteellisten ansioiden lisäksi Jari Niemelä on palkittu muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen toimii myös kansallisen Ilmastopaneelin puheenjohtajana ja tutkii työssään muun muassa biotalousinvestointien merkitystä Suomen kansantalouteen. Ollikainen johtaa myös tiedepohjaisessa Helsinki Challenge -ideakilpailussa mukana olevaa hanketta, jonka tavoitteena on kehittää kestävään maankäyttöön kannustava, markkinaehtoinen kompensaatiojärjestelmä. Järjestelmän tavoite on ohjata investoinnit aluille, joilla maankäyttö on tehokkainta sekä yritysten että luonnon näkökulmasta.

Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja Maija Tenkanen oli mukana valmistelemassa Suomen kansallista biotalousstrategiaa. Tenkasen tutkimustyhmä tutkii uusiutuvien kasviperäisten polymeerien tehokkaampaa käyttöä, erityisesti hemiselluloosia eli kasveista saatavia monimutkaisia polymeeriyhdisteitä polysakkarideja. Selluloosan ja tärkkelyksen lisäksi myös hemiselluloosa sopii sekä ruoansulatusta edistäväksi ravintokuiduksi että kemianteollisuuden käyttöön. Hemiselluloosia on mahdollista käyttää esimerkiksi kalvoina sekä erilaisina kevyinä pakkausmateriaaleina.

Monet kemianteollisuuden yhdisteet tehdään nyt öljystä, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti puusta. Kun sopivat bioprosessit keksitään, voidaan monet öljyperäiset kuidut korvata kasvikuiduilla. - Uudella tavalla ajattelevia ihmisiä tarvitaan esimerkiksi selluteollisuudessa ja kemianteollisuudessa, kun tuoteportfoliota muutetaan ja tarvitaan uusien raaka-aineiden hallintaa, Tenkanen avaa. 

Lue Yliopisto-lehden juttu Metsästä pelastus muoviongelmaan >>

Metsätieteiden laitoksen varajohtaja Markus Holopainen tutkii biotaloutta erityisesti yksityiskohtaisen metsä- ja luonnonvaratiedon näkökulmasta. Biotalouden lähtökohdaksi tarvitaan kestävää luonnonvarojen hallintaa, jossa keskeistä on digitaalinen, erilaisia käyttäjiä joustavasti palveleva data. Avoimet paikkatietoainestot ovat niin metsäyritysten kuin biotalouden turismipalveluita kehittävien käytössä.

Suomen Akatemian laserkeilauksen huippuyksikön varajohtajana Holopainen tutkii myös esimerkiksi metsätalouden ja rakennetun ympäristön tarpeita parhaiten palvelevia laserkeilauksen sovelluksia, jotka vastaavat muun muassa täsmämetsätalouden, 3D/4D-mallinnuksen, kaupunkimetsien ja globaalien biomassojen käyttöä koskeviin kysymyksiin. Huippuyksikkö vastaa maailmanlaajuisesti jopa 10 prosentista metsien laserkeilaukseen liittyvistä tieteellisistä julkaisuista.  Elinkeinoelämälle keskeistä on muun muassa Tekes-rahoitteinen Forest Big Data -hanke, jossa ovat mukana kaikki metsäalan keskeiset suomalaiset organisaatiot. Yksityiskohtaisen metsävaratiedon käytön lisäämisen tavoitteena on moottorisahan ja hakkuukoneiden keksimisiin verrattavissa oleva arvonlisäloikka. 

Kestävä biotalous perustuu tietoon ja sen analysointiin. Esineiden internetin aikakaudella biomassat ja tuotantoketjut alkavat viestiä keskenään, mikä tarjoaa paljon mahdollisuuksia biotalouden tuotantoketjun seuraamiseen ja tehostamiseen. Keskeistä on muun muassa sensoriteknologian kehittyminen sekä tiedon analysoinnin kehittyminen. Professori Sasu Tarkoman tutkimuksen sovelluksia biotalouteen ovat esimerkiksi tiedon reaaliaikaisen keräämisen mahdollistama tuotantoketjujen raaka-aineiden ja energian käytön optimointi ja ennakointi.

Monet biotalouden prosessit edellyttävät monialaista kemian perustutkimusta. Esimerkiksi metsäteollisuuden nykyisiä jämäaineita voidaan tulevaisuudessa käyttää myös korkean jalostusarvon high tech –tuotteissa.

Professori Kristiina Wähälä on tutkinut muun muassa kuusen kuoriosan stilbeeni-nimisiä molekyylejä. Wähälä kuvaa stilbeenejä luonnon antioksidanteiksi, joiden avulla puut puolustautuvat lahottajasieniä ja tuholaisia vastaan.. Suojaavalle ominaisuudelle on monenlaista kaupallista käyttöä ja niitä voidaan hyödyntää termiittien karkottamiseen tai puun suoja- ja kyllästeaineena perinteisten kemikaalien sijasta. Professori Wähälän ryhmä tutkii esimerkiksi stilbeenien käyttämistä syöpälääkkeinä. Puun soluja homeen etenemistä vastaan suojaavat molekyylit voisivat samalla tapaa suojata ihmissoluja esimerkiksi paksusuolensyövän etenemistä vastaan.

Mahdollisuuksia on moneen, sillä stilbeeni on todettu fotoaktiiviseksi: se ottaa valonsäteen energiaa vastaan ja muuttaa olemustaan niin sanotusta trans-muodosta cis-muotoon. Muuntumiskyvyn ansiosta stilbeenit sopivat muun muassa erilaisiksi merkkiaineiksi, energian talteenottoon ja jopa puolijohdeteollisuuden rakenneaineeksi. Suomessa kuusta on paljon ja suomalaisen kuusen kuoren stilbeenipitoisuus on korkeampi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Lue juttu Kuusen kuoren piilee arvokas yllätys >>

Ympäristötutkimusta ja –opetusta yliopistolla  koordinoi ja toteuttaa ympäristötutkimuksen ja –opetuksen yksikkö, HENVI. Kaikissa tiedekunnissa toimiva HENVI edistää ja lisää tieteidenvälisyyttä ympäristötutkimuksessa ja –opetuksessa ja välittää tutkimustuloksia yhteiskunnan käyttöön.

Henvi koordinoi myös Ympäristötiedon foorumia (YTF), joka edistää tieteellisen ympäristötiedon käyttöä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja lisää tiedon tuottajien ja käyttäjien välistä vuorovaikutusta. Foorumin tavoite on kansallisen päätöksenteon tukeminenympäristökysymysten maailmanlaajuinen merkitys huomioiden. Tutustu YTF:n policy brief -näkökulmiin >>

 

 

Botalouteen liittyvää ja siinä hyödynnettävissä olevaa tutkimusta tehdään useissa Helsingin yliopiston yksiköissä. Löydät tutkijat tutkimusaloittain myös Tuhat-tutkimustietojärjestelmästä >>

VIIKKI JA MEILAHTI

KUMPULA

KESKUSTAKAMPUS

 

YHTEISKUNTASUHTEET

Tavoitat yhteistyökumppanit myös yliopiston yhteiskuntasuhteiden kautta. Yhteystiedot >>