Yleinen kielitiede

Yleisen kielitieteen tutkimuskohteita ovat kieleen ja kieliin liittyvät ilmiöt yleisellä tasolla – sen kysymyksenasettelut eivät siis rajaudu mihinkään yksittäiseen kieleen. Yleinen kielitiede tutkii mm. kieltenvälisen vaihtelun rajoja, kielellisiä universaaleja, kielen oppimista, kielen muuttumista ja kielen suhdetta puhujayhteisöön ja yhteiskuntaan. Yleisen kielitieteen piiriin kuuluu myös yksittäisten, erityisesti pienten ja vielä huonosti tunnettujen ja kuvattujen kielten dokumentointi. Yleistä kielitiedettä voidaan pitää tietynlaisena sateenvarjotieteenä kaikelle kielen parissa tehtävälle tutkimukselle.

Yleisen kielitieteen tutkimuksen painopisteitä Helsingin yliopistossa ovat:

  • Kielitypologia: kielellisen diversiteetin -- kielten erilaisuuden ja samuuden -- tutkimus laajan kieltenvälisen vertailun avulla.
  • Deskriptiivinen kielitiede: vähemmän kuvattujen kielten tutkimus ja kuvaus erityisesti kenttälingvistisiä menetelmiä käyttäen.
  • Erityisesti seuraavien kielellisten ilmiöiden tutkimus: tiedon alkuperä, transitiivisuus, negaatio, kysymykset, klassifikaattorit, spatiaalisuus.
  • Kielikontaktit, sosiolingvistiikka, lingvistinen antropologia, kielten uhanalaisuus.
  • Kielten kompleksisuus.