Espanjalainen filologia

Helsingin yliopiston espanjalaisen filologian tutkimus on perinteisesti ollut lähinnä kielihistoriallista: keskiaikaisten tekstien editointia sekä arabian ja espanjan vuorovaikutuksen selvittelyä. Kielihistoriallinen linja on jatkunut, mutta sen rinnalle on tullut mm. nykykielten lauseopin ja kielikontaktien tutkimus sekä sanakirjaprojekteja. 

Katalonialainen ja galicialainen filologia tutkivat katalaanin ja galegon kieliä sekä Galician ja Katalonian kirjallisuutta, historiaa ja kulttuuria. Galegon ja katalaanin kielet ovat espanjan ja portugalin ohella Iberian niemimaan laajimmin puhutut romaaniset kielet. Portugalin läheinen sukulaiskieli galego on virallinen kieli Luoteis-Espanjassa sijaitsevan Galician itsehallintoalueella. Galloromaaninen katalaani on näiden kielten lisäksi virallinen kieli Koillis-Espanjassa sijaitsevassa Kataloniassa sekä Valenciassa ja Baleaareilla.

Baski, omakieliseltä nimeltään euskara, on niin sanottu isolaattikieli, eli sen sukulaisuutta mihinkään muuhun kieleen ei ole pystytty sitovasti osoittamaan. Baski on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa puhutusta kieliryhmästä, jonka indoeurooppalaiset kielet ovat muualla korvanneet. Vaikka baskiin on lainautunut paljon sanastoa ympäröivistä indoeurooppalaisista kielistä, se on säilynyt kieliopiltaan hyvin omanlaisenaan, mikä tekee siitä kielitieteellisesti erityisen mielenkiintoisen tutkimuskohteen.

Tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat

  • kielihistoria
  • kielikontaktit
  • kieliopillistuminen
  • kirjallisuus
  • kreolit
  • prepositiontutkimus
  • sanastontutkimus