Aasian kielet
Aasian kieliin (hindi, japani, kiina, korea ja urdu) liittyvät tutkimusaiheet vaihtelevat kielihistoriasta ja yleisestä kieliteoriasta kielenkäyttöön ja kielen ja yhteiskunnan suhteeseen, yksittäisten kirjailijoiden teosten analyysistä kirjallisuustieteen periaatteellisiin kysymyksiin ja kokonaisten aikakausien kuvauksiin.
Kielentutkimuksessa painopistealoja ovat mm.
- (korean) fonetiikka, fonologia, syntaksi ja pragmatiikka
- diskurssintutkimus (esim. koreankielinen kirjallisuus, draama ja elokuva, laki- ja oikeuskieli Japanissa, mediarepresentaatio Japanissa, japani perintökielenä)
- Kiinan vähemmistökielet ja kiinan kielen variaatio
- kielidokumentaatio
- kontrastiivinen kielentutkimus
- kääntäminen (japanista suomeen)
- Aasian kielten opettaminen vieraana kielenä ja kielenoppiminen
- hindin ja urdun kehitys sekä siihen vaikuttavat poliittiset ja yhteiskunnalliset tekijät
- kielten uhanalaisuus ja elvyttäminen
- kielikontaktit ja kieliasenteet
- kieli(koulutus)politiikka.
Kielentutkimuksen, kirjallisuuden ja kulttuurin risteyskohdissa tutkimuksen painopistealoina ovat lisäksi
- kieli ja populaarikulttuuri
- urdunkielinen runous ja sen esityskontekstit
- urdu islamilaisen reformaation kielenä
- persiankielinen kirjallisuus Intiassa.
Aasian kielten opetus ja tutkimus linkittyy kiinteästi Itä- ja Etelä-Aasian kulttuurien ja yhteiskuntien ja sekä monikielisyyden tutkimukseen.
Projektit
Julkaisut