Sosiaalipsykologian alumnigalleria

Airi Lampinen

Aloitin opinnot sosiaalipsykologian laitoksella syksyllä 2003. Valmistuin kandidaatiksi 2006, maisteriksi 2008, ja tohtoriksi 2014. Valtiotieteellisen ohessa aloitin opinnot Informaatioverkostojen koulutusohjelmassa silloisessa TKK:ssa syksyllä 2005. Monet opiskeluvuosien tärkeistä ja osaamista kehittäneistä asioista eivät näy suoritusotteella. Tällaisia olivat esimerkiksi ainejärjestö-, kilta- ja osakuntatoiminta, järjestölehtien päätoimittaminen, sekä HYY:n edustajistossa toimiminen. 

 Ensimmäisten opiskeluvuosien kesät olin töissä vakuutusyhtiön arkistossa. Tutkintoon kuuluvan työharjoittelun tein Tilastokeskuksessa. Syksyllä 2006 lähdin Erasmus-vaihtoon Geneveen, johon päädyin jäämään lukuvuoden jälkeen työharjoitteluun YK:n Euroopan talouskomissioon. Samaan aikaan järjestyi gradupaikka Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITiin, jossa aloitin syksyllä 2007. En silloin arvannut, että HIITistä tulisi tukikohta myös jatko-opinnoille, jotka eivät silloin vielä edes olleet kiikarissa. Jatko-opintojen aikana olin kahdesti tutkijavaihdossa Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä sekä yhden kesän tutkimusharjoittelijana Microsoftin tutkimuskeskuksessa Bostonissa. Nykyään teen tutkimusta Mobile Life -tutkimuskeskuksessa Tukholman yliopistolla. Osallistuminen ajatushautomo Demos Helsingin toimintaan etäjäsenä on osaltaan vahvistanut uskoa siihen, että sosiaalipsykologialle on Suomessakin valtava tilaus, kunhan osaamisemme vain markkinoidaan hyvin. 

Sosiaalipsykologian opinnot antoivat hyvät valmiudet tutkimustyöhön kansainvälisissäkin ympäristöissä. Ihminen–kone-vuorovaikutukseen (HCI) keskittyvässä tutkimusyhteisössä sosiaalipsykologinen, yksilön ylittävä näkökulma on ollut todella hyödyllinen. Muistan opiskeluaikoina välillä toivoneeni, että tutkinto tarjoaisi selkeämmät raamit, mutta nyt jälkikäteen arvostan todella paljon sitä, miten paljon vapautta valtiotieteellisessä oli seurata omia kiinnostuksen kohteita ja kehittää itse omat seikkailunsa. Työmarkkinoiden suhteen kannustan pitämään silmät auki monenlaisille vaihtoehdoille, myös ulkomailla. Minulle tärkeitä työelämän valtteja ovat olleet paitsi poikkitieteellisyyden ja ulkomailla opiskelun myötä syntyneet verkostot myös Helsingin opiskelukavereiden, nyttemmin alumnien, vahva vertaistuki. 

Anne Koponen, VTT, dosentti, senioritutkija Folkhälsanin Kansanterveyden tutkimusohjelmassa, tutkimusaiheena Diabeteksen hoidon laatu 

Olin jo lukioaikana kiinnostunut sekä yhteiskunnallisista aiheista että psykologiasta, ja hain ylioppilaaksi valmistuttuani Valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Siihen aikaan haettiin opiskelijaksi tiedekuntaan, jonka jälkeen oli mahdollista valita itselleen sopiva pääaine. Sosiaalipsykologia oli mielestäni täydellinen vaihtoehto, koska siinä yhdistyvät juuri ne kaksi asiaa, joista olin kiinnostunut: psykologia ja yhteiskunta. Sivuaineiksi valitsin sosiologian ja psykiatrian. Valmistuin maisteriksi vuonna 1987. 

Opintojeni loppuvaiheessa työskentelin sosiaalipsykologian laitoksella tutkimusapulaisena, jolloin kiinnostuin tutkimustyöstä. Valmistuttuani tein tutkimus- ja selvitystyyppisiä töitä, ensin Lääkintöhallituksessa ja sitten työministeriössä. Sen jälkeen siirryin äitiysloman sijaiseksi sosiologian laitoksen kuolleisuustutkimusprojektiin ja sijaisuuden päätyttyä Tilastokeskukseen, joka oli yhteistyökumppanina kuolleisuustutkimusprojektissa. Työt olivat aluksi luonteeltaan määräaikaisia, mutta en joutunut missään vaiheessa olemaan vailla töitä. 
Tilastokeskuksessa kannustettiin työntekijöitä jatko-opintoihin ja aloin suuntautua määrätietoisemmin tutkijan uralle. Apurahan saatuani tein lisensiaatin työni, jonka jälkeen pääsin Epilepsialiittoon tutkijaksi. Ehdin tehdä Epilepsialiitolle kaksi tutkimusta: ensimmäisessä sain analysoitavakseni valmiin aineiston, ja toisen tutkimuksen suunnittelin ja toteutin alusta asti itse. Epilepsialiitolta siirryin Kehitysvammaliittoon, missä aloin tehdä väitöstutkimustani. Tutkimukseni koski sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristöä ja kehitystä. Kun väitöskirjani alkoi olla valmis, sain kuulla avoimesta tutkijan paikasta Folkhälsanin ja Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osaston yhteisessä tutkimusprojektissa. Siitä lähtien olen ollut tutkijana Folkhälsanin tutkimusyksikössä. 

Olen tyytyväinen peruskoulutukseeni, sillä se on antanut eväät monenlaiseen työhön. Sosiaalipsykologian vahvuutena näen sen, että se mahdollistaa työelämässä tänä päivänä vaadittavan joustavuuden. Sosiaalipsykologian heikkous puolestaan on se, ettei se valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Toisaalta oppiaine toimii hyvänä pohjakoulutuksena, joka mahdollistaa suuntautumisen moniin tehtäviin oman kiinnostuksen mukaan. Voi myös hankkia lisäkoulutusta ja valmistua esimerkiksi psykoterapeutin ammattiin. Lisäksi sosiaalipsykologian yksi vahvuus on sen yleissivistävyys. 

Olen hyötynyt työelämässäni sosiaalipsykologian teoriapainotteisuudesta. Sosiaalipsykologiset teoriat tarjoavat hyviä työkaluja tutkittavien ilmiöiden käsitteellistämiselle. Myös menetelmäopinnoista on ollut hyötyä. Tosin menetelmäkursseja voisi olla enemmänkin tarjolla. Sosiaalipsykologinen tieto auttaa ymmärtämään, miten sosiaalinen ympäristö voi vaikuttaa ihmisten kehitykseen ja toimintaan. Geenit eivät ole ainoa ihmisen elämänkulkua määrittävä tekijä. En usko myöskään siihen, että jokainen olisi oman onnensa seppä, vaikka toki voimme vaikuttaa oman elämämme kulkuun. Sosiaalipsykologista tietoa voitaisiin hyvin hyödyntää esimerkiksi, kun pyritään ymmärtämään sosiaalisen median vaikutuksia. Tästä keskusteltiin muun muassa terveyspsykologian päivillä lokakuussa. Sosiaalisessa mediassa kaikenlainen tieto leviää ennennäkemättömällä tavalla ja vaikuttaa ihmisten mieliin. Sosiaalista mediaa voi käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Aiemmin esimerkiksi syrjäytyneet ihmiset jäivät yksin, mutta nyt he tavoittavat toisensa sosiaalisen median kautta ja voivat käyttää sitä oman pahan olonsa levittämiseen, mistä voi olla sekä huonoja että hyviä seurauksia. 

Koen, että sosiaalipsykologia toimii hyvänä pohjana monenlaiseen työhön. Minulle työllistyminen ei ole missään vaiheessa ollut vaikeata. Toisaalta, jos haluaa työskennellä tutkijana, kannattaa tälle tielle suunnata mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen ja ehkä jo opiskeluaikana. Tutkijakoulut antavat hyviä eväitä tutkijanuralle. Suomalaiset sosiaalipsykologit kirjoittavat paljon kansainvälisiin englanninkielisiin julkaisuihin, mutta mielestäni sosiaalipsykologista tietämystä voisi tuoda enemmän esille myös kotimaisessa mediassa. Vaikka en itse ole ollut erityisen aktiivinen alumni, näen alumnitoiminnan hyödyllisenä, jos se tukee vastavalmistuneita työllistymisessä. 

Eeva Raita, Futurice 

Futuricella seniortason palvelumuotoilijana työskentelevälle Eeva Raidalle sosiaalipsykologia ei ollut itsestään selvin vaihtoehto lukion jälkeen. Ulospäinsuuntautuva Eeva kirjoitti aikoinaan ylioppilaaksi Kallion lukiosta ja oli kiinnostunut teatterista ja näyttelijänurasta, mutta samalla hän tunsi haluavansa ehkä jostain muutakin. Hänen äitinsä opiskeli hetken aikaa sosiaalipsykologiaa avoimessa yliopistossa ja sitä kautta Eevakin kiinnostus heräsi. Sosiaalipsykologia tuntui omalta, koska Eeva pitää itseään sosiaalisesti taitavana ja hän on luonnostaan kiinnostunut ihmisistä ja ryhmistä. 

Eeva valmistui maisteriksi vuonna 2009, jota ennen hän toimi myös assistenttina sosiaalitieteiden laitoksella. Eeva korostaa omalla urallaan etenemisessä verkostoitumisen tärkeyttä. Hän itse hakeutui valmistumisensa jälkeen kesätöihin tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT: iin (Helsinki Institute for Information Technology), jossa jo ennestään työskenteli muutamia sosiaalipsykologeja. Tämän kautta Eevalle avautui IT-alan ja digitalisaation työmahdollisuudet sosiaalipsykologin näkökulmasta. HIIT osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi työpaikaksi ja Eeva alkoikin kirjoittaa väitöskirjaansa, jossa hän tarkasteli käyttäjäkokemusten sosiaalisuutta. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2015. Eeva painottaa, että tärkeää hänen oman uransa kannalta on ollut tutustua uusiin ihmisiin monilta eri aloilta ja näin hän on päässytkin tekemään hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia töitä. HIIT-tutkimuslaitoksella hänelle vinkattiinkin hänen nykyistä työpaikkaansa Futuricea. 

Eeva kokee, että sosiaalipsykologeja arvostetaan paljon työelämässä. Hän painottaa, että esimerkiksi bisnesmaailmassa sosiaalipsykologeilla on annettavanaan paljon uusia näkökulmia ja heidän mielipiteitään kunnioitetaan. Eeva itse tunnistaa vahvuutenansa juuri tietynlaisen sosiaalipsykologisen näkökulman, herkkyyden ja kyvyn ymmärtää ihmisiä ja ihmisryhmiä. Sosiaalipsykologia on ala, joka Eevasta sopii oikeastaan mihin vain ja opintojen myötä kehittyykin laaja-alainen kyky ymmärtää kokonaisuuksia – esimerkiksi niin pieniä kuin suuriakin ryhmiä. Hänen mielestään bisnesmaailmassa tietyt näkökulmat ovat hallitsevassa asemassa ja esimerkiksi pelkkä kauppatieteellinen tulokulma voi olla hyvin kapea-alainen. Sosiaalipsykologit voivat tuoda paljon hyödyllistä osaamista esimerkiksi liittyen ihmisten käyttäytymiseen ja vaikkapa työyhteisöjen hyvinvointiin. Sosiaalipsykologian opintojen myötä oppiikin hahmottamaan erilaisia sosiaalisia prosesseja ja ihmisten toimintaa, mistä on valtavasti hyötyä esimerkiksi Eevan nykyisessä työssä, jossa hänen tehtävänään on vetää erilaisia projekteja ja työryhmiä. 

Eevan mielestä sosiaalipsykologien asema työmarkkinoilla on hyvä. Hän tunnistaa esimerkiksi bisnes-, teknologia- ja terveysalalta kasvavan tarpeen sosiaalipsykologiselle osaamiselle ja suositteleekin vahvasti oman osaamisensa laajentamista ja erikoistumista, vaikkapa kauppatieteellisessä. Eeva myös kannustaa opiskelijoita olemaan aktiivisia ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Osallistumalla rohkeasti monialaiseen toimintaan ja verkostoitumalla voi huomata omat vahvuudet ja osaamisensa aivan uudella tavalla. Eeva kannustaakin rohkeammin soveltamaan omaa osaamistaan – ei pidä jumittua vain kirjoihin.  

Esa Pohjanheimo

Opiskelin Hgin kauppakorkeakoulussa 1980 ja yleisopintoihin kuului Taloussosiologian perusteet –kurssi. Innostuin aiheesta ja aloin selvittää, missä tällaista voisi opiskella enemmän. Korkeakoulujen valintaoppaassa esiteltiin samalla aukeamalla sosiologia ja sosiaalipsykologia. Jälkimmäinen kuulosti vielä paremmalta. Valmistuin maisteriksi keväällä 1986 ja väittelin 1997. 

Työhön kiinni 

Opiskeluaikana ja vähän sen jälkeen tein henkilöstö- ja markkinointitutkimuksia. Sen jälkeen olen toiminut työyhteisön ja johtamisen asiantuntijana – joskus rooli on kouluttaja tai valmentaja, joskus taas konsultti tai neuvonantaja. Näistä työvuosista vain kolme olen ollut palkkatyössä ja muuten yrittäjänä omassa yrityksessä tai osakkaana isommassa toimistossa. Tärkein täydennyskoulutus on ollut työnohjaajakoulutus (2 vuotta) Johtamistaidon opistolla. Lisäksi erilaiset muut koulutukset, osallistuminen alan kongresseihin sekä erityisesti yhteistyö kollegoiden kanssa on kehittänyt omaa osaamista. 

Toinen vaihtoehto olisi ollut tutkijan työ. Pääsin sitäkin maistamaan jo opiskeluaikana Klaus Helkaman ja Antti Uutelan tutkimushankkeissa. Sen jälkeen olin pari vuotta tutkijana Järvenpään sosiaalisairaalassa ja sitten vielä väitöskirjaa tekemässä laitoksen Pyhtää –projektissa. Nyttemmin olen tyytyväinen tähän valintaan. Pitkäjänteisyyteni ja sitkeyteni ei riittäisi siihen, mitä tutkijalta vaaditaan. Valitsemani työkin on monesti kiireistä ja vaativaa, mutta hankkeiden laajuus on kuitenkin viikkoja tai kuukausia. Sitten voi huokaista. 

Sosiaalipsykologian merkitys 

Tässä työssä olen voinut soveltaa sosiaalipsykologista teoriaa ja tietoa erittäin hyvin – olen siis koulutusta vastaavassa tehtävässä. Kaikki ryhmäilmiöihin ja kommunikaatioon liittyvä on luonnollisesti olennaista, kun kohteena on ryhmät, yhteisöt ja johtaminen. Sen lisäksi mm. arvo- ja asennetutkimus sekä muu sosiaaliseen kognitioon liittyvä tietämys antaa välineitä analysoida asioita. Sen myötä löytyy myös ratkaisuja. 

Olenkin aina esitellyt itseni sosiaalipsykologiksi ja kysymättäkin todennut, että sosiaalipsykologinen, tutkittu tieto on minun viitekehykseni. Tällä alallahan on tarjolla kaikenlaista enkeliterapioista alkaen eikä ”konsulttialan” maine siksi olekaan kovin hyvä. Toisaalta pätevyyttä ja asiantuntemusta arvostetaan ja ostetaan. 

Väitöstutkimuksen tekemisen ajattelin lähinnä jatkokoulutuksena itselleni. Niinpä on ollut pieni yllätys, kuinka paljon tohtorin tutkinto on vahvistanut asemaani asiantuntijana muiden silmissä. Joskus vähän perusteettakin, sillä väitöshän pätevöittää itsenäiseen tutkimustyöhön eikä konsultiksi. Mutta toisaalta se tietysti osoittaa myös kykyä pitkäjänteiseen, analyyttiseen työhön ja teoreettiseen ajatteluun. Pelkällä teorialla ei kuitenkaan pärjää vaan se on pystyttävä linkittämään arjen tilanteisiin ja kokemuksiin riittävän selkeällä tavalla, mikä välillä tarkoittaa tutkijan näkökulmasta asioiden melkoista yksinkertaistamistakin. Olen monesti siteerannut Kurt Lewinin lausetta ”Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria.” Niin se minunkin kokemukseni mukaan on. 

Maija Bergström työskentelee Forum Virium Helsingillä Fiksu Kalatasama -hankkeessa. Hänen työtehtäviinsä kuuluu tapahtumatuotantoa, viestinnällisiä tehtäviä sekä selvitystyötä. 

Maija kiinnostui sosiaalipsykologiasta ollessaan lukiossa. Lukiolla oli yhteistyö Avoimen yliopiston kanssa, joten hän päätyi sosiaalipsykologian johdantokurssille. Hänen mielestään sosiaalipsykologia yhdisteli sopivasti Maijan kiinnostuksenkohteita psykologiaa, äidinkieltä ja filosofiaa. 

Opiskelujen aikana Maija kiinnostui yhä enemmän yhteiskuntapolitiikasta, kaupunkisuunnittelusta ja ympäristökysymyksistä. Hän lukikin yhteiskuntapolitiikasta pitkän sivuaineen ja kävi kaupunkisuunnitteluun liittyviä kursseja. Lisäksi Maija teki gradunsa liittyen Kalasatamaan. 

Maija siirtyi Forum Virium Helsingille heti valmistuttuaan. Sitä ennen hän oli ollut töissä muun muassa kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssilla avustajana ja ammattikoulussa opettamassa psykologiaa. Harjoittelussa hän oli sosiaaliviraston eläkeyksikössä tekemässä selvitystyötä. Lisäksi viestinnällistä osaamistaan Maija kehitti Design-kaupunkitoimistossa, jossa hän keskittyi tapahtumatuotantoon. Opintojen myöhemmässä vaiheessa Maija lähti kansainväliseen harjoitteluun Lontooseen kulttuuri ja tiede -instituuttiin tekemään tapahtumatuotantoa ja selvitystyötä. Sen jälkeen hän viimeisteli gradunsa ja rupesi hakemaan töitä. Maija valmistui maisteriksi vuonna 2015 ja siirtyi siitä Forum Viriumille. 

Maija kokee sosiaalipsykologian vahvuudeksi sen laajan sovellettavuuden. Hän on tehnyt uransa aikana lähinnä töitä, jossa sosiaalipsykologinen tieto ei ole suoraan käytettävissä vaan tulee nivoa kuhunkin kontekstiin. Maija on työelämässä huomannut, että sosiaalipsykologeille itsestään selvä ymmärrys ryhmien toiminnasta ja ihmisten ajattelusta ei ole sitä monelle muulle. Hän uskoo lisäksi, että jos jonkun työ on turvassa digitalisaatiolta, on se sosiaalipsykologien, sillä vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen ei ole siirrettävissä koneille ainakaan lähitulevaisuudessa. Lisäksi muutosprosessien toimimiseksi on otettava huomioon ihmisen ja yhteiskunnan toiminnan periaatteet, sillä muuten muutos ei ole kestävä. Siksi kaikkia tällaisia prosesseja suunnitellessa on otettava huomioon käyttäytymistieteellinen näkökulma. 

Maija ei ole itse ollut alumnitoiminnassa mukana, mutta hän on ollut yhteydessä vanhoihin opiskelijakavereihinsa sosiaalipsykologialta. Hänen mielestään on tärkeä pitää yhteyttä samaa alaa opiskelleihin, sillä sosiaalipsykologeja on hyvin vähän ja tapoja soveltaa sosiaalipsykologista tietoa on monia. 

Pinja Kankare, Consultant Manager, Academic Work

Aloitin sosiaalipsykologian opinnot syksyllä 2011 Helsingin yliopistossa, tätä ennen olin pyrkinyt yhden kerran aikaisemmin, mutta jäänyt yhden pisteen päähän sisäänpääsystä. Kiinnostuin sosiaalipsykologiasta alun perin lukiossa, kun syvennyin psykologiaan ja huomasin, että varsinkin ryhmädynamiikkaan, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä muihin perinteisiin sosiaalipsykologisiin ilmiöihin liittyvät käsitteet tuntuivat eniten ”omilta”. Ymmärsin, että nämähän ovat juuri sellaisia asioita, joita olen jo pitkään pohdiskellut ja yrittänyt ymmärtää – se, että tällaista voisi todella opiskellakin, kuulosti aivan liian hyvältä ollakseen totta! Keräsin määrätietoisuuteni ja satsasin täysillä pääsykokeisiin ja kovalla sisulla sisään päästiin toisella yrittämällä, mistä olen edelleen todella ylpeä. 

Suoritin opintoni ripeällä tahdilla ja rohmusin itseäni kiinnostavia kursseja kohtuuhyvin arvosanoin. Maisterin paperit kävin hakemassa yliopistolta toukokuussa 2016, joten olen suhteellisen tuore sosiaalipsykologian maisteri. Graduni palautin jo vuotta aikaisemmin, keväällä 2015. Viimeinen vuosi oli hektistä aikaa kokopäiväisen työnteon ja viimeisten tenttien suorittamisen ohessa. 

Urapolkuni on ollut melko suoraviivainen: aloitin ensimmäisenä opiskeluvuotenani määrätietoisesti tavoittelemaan sitä ”ensimmäistä oman alan” työpaikkaa ja Academic Work sattui silmääni – tänne haettiin rekrytointiassistenttia osa-aikatyöhön. Laitoin hakemusta tulemaan, selvisin haastatteluun ja keräsin kaiken rohkeuteni – onnekkaasti minut palkattiin! Aloittaessani tehtävässä minulla oli kova näyttämisen halu ja pyrinkin tekemään työni erittäin tehokkaasti ja hyvin. Työskentelin rekrytointiassistenttina kaksi ja puoli vuotta, aina kesät kokoaikaisesti ja paikoin tuuraten rekrytoijiamme. Sain vastuuta, kehittymismahdollisuuksia ja jatkuvasti tilaisuuksia haastaa itseäni. 

Lopulta päätin assistenttiurani elokuussa 2015 ja siirryin erääseen tutkimusprojektiin tekemään pro gradu – työtäni. Graduni valmistuttua maaliskuussa 2016 palasin takaisin Academic Workille, tällä kertaa täysipainoiseksi rekrytointikonsultiksi. Nyt olen reilut puolitoista vuotta rekrytoinut ja konsultoinut erilaisille asiakasyrityksilleni, lisäksi aloitin vuoden 2016 alussa tiiminvetäjänä assistenttitiimillemme. Tämä työ on nopeatempoista, haasteellista ja äärimmäisen kehittävää. 

Kokemukset sosiaalipsykologina työelämässä ovat olleet todella hyviä ja opettavaisia; koenkin itse, että kannattaisi jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa siirtyä töiden pariin. Käytännön kokemusta kun ei mikään teoria voi korvata – lisäksi sain ainakin itse opiskeluihin hyvää puhtia, kun pääsin myös tekemään käytännössä sosiaalipsykologille soveltuvia hommia, se motivoi kovasti opintojen suorittamiseen. Olen kokenut erottuvani positiivisesti työelämässä tutkintoni ansiosta – toista sosiaalipsykologia ei välttämättä ihan heti satu vastaan varsinkaan näin bisnes-orientoituneessa ympäristössä. 

Rekrytoijan työssä pääsen hyödyntämään taitojani jatkuvasti: haastattelutilanteissa täytyy olla ihmistuntemus kohdallaan, asiakastyössä tarvitsen vahvoja argumentaatiotaitojani sekä kykyä hahmottaa suuriakin kokonaisuuksia – aika perus valtsikalaisia ”klisee-asioita”, jotka ovat kyllä todella paikkansa pitäviä. Lisäksi pääsen työssäni konsultoimaan mitä erilaisimmissa työyhteisön tilanteissa, ratkomaan konflikteja ja henkilöstöpulmia – tämä edellyttää hyvää tuntemusta ryhmien dynamiikasta ja siihen vaikuttavista seikoista. Nautin myös paljon ihmisläheisestä työnkuvasta ja uusista tuttavuuksista, joita työssäni saan jatkuvasti tavata. 

Sosiaalipsykologia on monipuolinen, joustava ja moderni oppiaine, josta on hyötyä kaikissa elämän tilanteissa. Se on kaikessa teoreettisuudessaan ihmisläheistä tiedettä, joka on lähtöisin vuorovaikutuksen peruspalikoista. Sosiaalipsykologien asema työmarkkinoilla on vahva, jos oma asenne, itsevarmuus ja työkokemus on kunnossa. Itsessään työllistyminen saattaa olla haasteellista, mutta kannustan pitämään huolen myös itsenäisesti omista kompetensseista – oletko valinnut sivuaineesi fiksusti, haetko aktiivisesti töitä jo opintojen oheen vai jäätkö odottamaan, että kotoa tullaan hakemaan? 

Harjoittele se kuuluisa ”elevator pitch” ja varaudu ottamaan haltuun asioita, joita yliopistolla ei ole edes sivuttu. Sosiaalipsykologina näen erottuvani joukosta ja uskon sen tarjoamiin vahvuuksiin – kaikilla meillä on kyky menestyä työelämässä, on vain itsestäsi kiinni millä tavalla menestyksen määrittelet ja mihin haluat suuntautua. Nämä ovat myöskin asioita, joita kannattaa jo opintojen aikana pohdiskella. 

Sini Hynynen, Kuulas Helsinki

Hakiessaan 18-vuotiaana opiskelemaan Sinin vaihtoehtoina olivat musiikki, näytteleminen sekä jokin ihmisyyttä koskettava aihe. Päädyttyään jälkimmäisimpään vaihtoehdoista hän haki lukemaan psykologiaa ensisijaisena vaihtoehtona sekä sosiaalipsykologiaa, vaikkakin vieroksui hieman ”valtsikalaista identiteettiä”. Paikka psykologiaa lukemaan ei auennut, mutta sen sijaan sosiaalipsykologiaan aukesi. Sosiaalipsykologia hakukohteena valikoitui alun perin oikeastaan pääsykoekirjan perusteella, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Vuonna 2014 Sini valmistui sosiaalipsykologian maisteriksi.  

Sinin työura sosiaalipsykologina on muotoutunut pitkälti tutkimuksenteon ympärille, sillä hän on työskennellyt mm. tutkimusassistenttina, tutkimuskoordinaattorina ja markkinatutkijana. Sisäinen motivaatio on ohjannut Sinin urapolun sellaiseksi kuin se on: hän on ollut aina kiinnostunut esimerkiksi pienistä ryhmistä ja yksilöstä. Sinin urapolku on ollut jälkeenpäin hyvin johdonmukaisen oloinen, vaikka oikeastaan Sini on vain seurannut omia kiinnostuksenkohteitaan sen enempää uraansa suunnittelematta. Tutkijaksi Sini vain ikään kuin ajautui, vaikka olikin toki aiemmin pohtinut tutkijan uraa: ihmisten hyvinvoinnin lisääminen ja liikuntaan liittyvän käyttäytymisen muutos ovat olleet Siniä kiinnostavia teemoja, joten yhteistyö Nelli Hankosen kanssa terveyspsykologian parissa oli luonnollinen jatkumo. Vaikka terveys ja hyvinvointi ovatkin yhä Siniä kiinnostavia teemoja, hän muutti mielensä akateemisen tutkijanuran suhteen, ja Sini korostaakin, ettei mielensä muuttaminen ole väärin: keskittyminen juuri tähän hetkeen ja sen hetkisiin kiinnostuksenkohteisiin on tärkeää.  

Nykyään Sini työskentelee Kuulaalla asiakkuuspäällikkönä, ja kaiken lisäksi monilahjakas Sini on luonut uraa laulajana ja lauluntekijänä. Uraansa ja itseään energinen Sini kuvailee siten, että kun hän tekee jotain, tekee hän sen myös täysillä. Nykyisessä työssä Sinin sosiaalipsykologian opinnot ovat hyödyttäneet todella paljon, ja opitut asiat ovat jatkuvassa käytössä: esimerkiksi mainonnassa ja brändikehittelyssä tulee ymmärtää, mitä ovat arvot ja merkitykset asioiden takana. Esimerkiksi opiskelijoille hyvin tuttu Schwartzin arvoteoria on ollut paljon käytössä!

Sosiaalipsykologin vahvuuksiksi voisi myös yleisemmin mainita merkitysten rakentamisen ymmärtämisen sekä erityisesti yksilön ymmärtämisen lisäksi myös sosiaalisen aspektin ymmärtämisen. Myös sosiaalipsykologin asema työelämässä riippuu paljolti siitä, millä alalla tarkemmin työskentelee ja erityisesti siitä, minne alalle itse haluaa kohdistua. Sosiaalipsykologian opinnot tarjoavat monipuolisen ”työkalupakin” toimia usealla eri alalla – oma asema työelämässä riippuu siten siitä, miten innovatiivisesti näitä hankkimiaan työkaluja lähtee käyttämään. Toisaalta, usealle jo valmistuneelle sosiaalipsykologille oman ammatti-identiteetin löytäminen on ollut hieman hankalaa, ja sen sanoittaminen, mitä osaa, ei ole aina helppoa. 

Kysymys sosiaalipsykologian merkityksestä ja tärkeydestä on Sinin mukaan hieman absurdi, sillä kukapa ei hyötyisi sosiaalipsykologisesta tiedosta; ei ole olemassa ihmistä, joka vuorovaikuttaisi hyötymättä esimerkiksi vuorovaikutukseen ja ihmisten välisiin suhteisiin liittyvästä tiedosta. Sosiaalipsykologian opinnoissa ei kuitenkaan ole Sinin mielestä mieltä opiskella vain kirjoja ja teorioita, ja hän kyseenalaistaakin usein tapahtuvan ”todellisuuden” ja arkielämän erottamisen teorioista. Sini suosittelee sosiaalipsykologian opiskelijoita myös kyseenalaistamaan asioita ja etsimään niiden kytkentöjä erilaisiin asioihin; opintojen myötä kannattaa opetella esittämään rohkeita kysymyksiä! 

Siru Oksa, tiedeasiantuntija, Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikkö

Lukion jälkeen en oikein tiennyt mitä olisin halunnut opiskella. Moni ihan erilainen ala kiinnosti. Luin eri tiedekuntien opinto-oppaista tiedekuntien kurssitarjontaa ja totesin, että valtsikassa on eniten minua kiinnostavia kursseja. Sosiaalipsykologia vaikutti kaikkein mielenkiintoisimmalta alalta, joten päätin pyrkiä sinne. Luin välivuotena sosiaalipsykologiaa myös avoimessa yliopistossa ja se vahvisti haluani pyrkiä juuri tähän oppiaineeseen. Valtsikassa luin sivuaineina viestintää ja sosiologiaa. Tein sosiaalipsykologian laitoksella jonkin verran lähinnä tutkimusaineiston luokittelemiseen liittyviä töitä viimeisenä opiskeluvuotena Suomen Akatemian rahoittamassa Kamerun-projektissa. Graduni liittyi samaan projektiin ja valmistuin vuonna 2002. 

Etsin korkeakouluharjoittelijan paikkaa viimeisenä opiskeluvuotenani ja törmäsin Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön korkeakouluharjoittelijan hakuilmoitukseen. Paikka vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka en oikein sisäistänytkään kaikkea mitä Akatemian kerrottiin tekevän. Hain ja sain harjoittelupaikan. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia. Harjoitteluajan tehtäväni liittyivät hoitotieteen tieteenala-arviointiin, Suomen tieteen tila ja taso –raportin valmisteluun ja syyskuun haun hakemusten käsittelyyn. Yksikkö palkkasi minut projektisihteeriksi EU-rahoitteiseen Genomitutkimuksen koordinointiprojektiin heti harjoittelun jälkeen. Tämän pestin loppupuolella oli haussa Akatemian toisessa, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikössä, tiedeasiantuntijan äitiyslomasijaisuus. Pääsin sinne, ja siitä lähtien olen ollut samalla nimikkeellä samassa yksikössä. Olen tosin ollut pitkään perhevapailla ja poissa työelämästä kolmen lapsen kanssa. 

Vaikka olenkin samassa tehtävässä, ovat työtehtäväni vaihdelleet matkan varrella. Perustyö tutkimusrahoitushakemusten kanssa seuraa aina mukana, mutta lisäksi meillä kaikilla on paljon muita työtehtäviä; erilaisia kansainvälisiä tehtäviä, kehittämistehtäviä ja Akatemian sisäisiä työryhmiä. Itse hoidan tällä hetkellä EU-rahoitteista Intia-projektia, jossa pyritään luomaan pohja EU-maiden ja Intian yhteiskuntatieteellisten ja humanististen alojen rahoittajaorganisaatioiden yhteistyölle. Projekti tähtää siihen, että tulevaisuudessa voidaan yhdessä rahoittaa huippututkimusta. Perustyöhön Akatemiassa puolestaan kuuluu tutkimusrahoitushakujen valmistelu, hakemusten kansainvälisen arvioinnin järjestäminen, päätösten valmistelu, esittely ja toimeenpano sekä rahoituksen seuranta. Olen hoitanut myös eri rahoitusmuotoja, mistä syntyy vaihtelua työnkuvaan. 

Työhöni ei tarvita erityisesti sosiaalipsykologin koulutusta, vaan sitä voi tehdä myös muulla koulutuksella. Ehkä eniten hyötyä opinnoista on ollut kansainvälisissä projekteissa, joissa hyvinkin eri kulttuurit kohtaavat ja yhteistyötä pitäisi tehdä mahdollisimman jouhevasti. Sosiaalipsykologia on auttanut ymmärtämään ja myös kunnioittamaan toisten toimintatapoja ja helpottanut yhteistyötä sitä kautta. Yksikössämme työskentelee ihmisiä eri tieteenaloilta, mikä puolestaan auttaa hakemusten käsittelyssä – meillehän tulevat kaikki yhteiskuntatieteellisten ja humanististen alojen hakemukset. Vahvuutena koulutuksessa on mielestäni myös se, että valmistumiseen jälkeen voi suuntautua hyvin eri aloille ja on olemassa monia eri urapolkuvaihtoehtoja oman kiinnostuksen mukaan. Omasta opiskelijakaveripiiristäni kaikki ovat hyvin erilaisilla aloilla töissä. 

Sosiaalipsykologin asema työmarkkinoilla on mielestäni kaksijakoinen. Toisaalta työllistymistä saattaa hankaloittaa se, että emme valmistu suoraan mihinkään tehtävään. Olen ehkä kerran nähnyt työpaikkailmoituksen, jossa haetaan nimenomaan sosiaalipsykologia. Toisaalta taas tämä antaa hienot ja laaja-alaiset mahdollisuuden etsiä se juuri itselleen sopiva työpaikka ja urapolku oman kiinnostuksen mukaan. Täytyy vain osata rohkeasti ja räätälöidysti markkinoida omaa osaamistaan ja sosiaalipsykologiaa tieteenalana kuhunkin työpaikkaan. Nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja nopeasti muuttuvassa työympäristössä sosiaalipsykologisella tiedolla on varmasti kysyntää.