Lämpimät onnittelut, Heli Suominen, sinut on valittu syyskuun valtsikan kuukauden vaikuttaja-alumniksi! Millainen valtsikaidentiteetti sinulla on?
Melko vahva, sanoisin! Pääaineenani oli yleinen valtio-oppi. Politiikan ja yhteiskunnan seuraaminen ja analysoiminen ovat olleet työurallani punaisena lankana, vaikka tehtävät ja ammattikin on välillä vaihtunut toimittajasta konsulttiin, diplomaatiksi ja viestintäpäälliköksi.
Sinulla on ollut hengästyttävän monipuolinen ura eri tehtävissä: olet työskennellyt muun muassa väitöskirjatutkijana yleisessä valtio-opissa, toimittajana ja tuottajana Yleisradiossa, kirjeenvaihtajana ja uutispäällikkönä Helsingin Sanomissa, ohjelmajohtajana ja johtavana asiantuntijana konsulttitoimisto Milttonilla sekä lehdistöneuvoksena Suomen suurlähetystössä Isossa-Britanniassa. Tällä hetkellä toimit valtioneuvoston kanslian viestintäpäällikkönä. Millaisena hahmotat polkusi valtsikasta nykyiseen tehtävääsi, ja millaiset lähtökohdat valtiotieteellisessä tiedekunnassa suoritetut opinnot ovat tarjonneet urallesi?
Puhkuin opiskeluinnostusta aloittaessani valtsikassa suoraan lukion jälkeen. Tiesin tuolloin haluavani toimittajaksi. Äidin toimittajatutut neuvoivat, että toimittajatutkinnon sijaan kannattaa opiskella mahdollisimman yleissivistävää alaa – toimittajan taidot oppii sitten töissä. Valintojani sävytti myös se, että halusin ehdottomasti opiskella Helsingissä.
Valtsika antoi hyvän pohjan toimittajan työlle, ja työ toimittajana ja editorina antoi taas pohjan työuran seuraaville vaiheille. Keskeistä valtsikan antia minusta ovat hyvä yleissivistys, nopea oppiminen ja myös erilaisten organisaatioiden hahmottaminen ja niissä vaikuttaminen.
Sinulla on huomattavan laaja perspektiivi median toimintaan. Tänä kesänä mediaan on kohdistunut poliitikkojen taholta poikkeuksellisen rajuja hyökkäyksiä, joiden yhtenä pyrkimyksenä on tehdä riippumattomista tiedotusvälineistä poliittisten kiistojen osapuolia ja jopa kyseenalaistaa yksittäisten toimittajien integriteettiä. Osana samaa asetelmaa meitä tutkijoitakin politisoidaan urakalla antamalla ymmärtää, että kommenteista kuultavat läpi puoluepoliittiset sympatiat suuntaan tai toiseen. Tämän seurauksena moni tutkija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja alkaa tietoisesti "neutralisoida" ulostulojaan tai vakavimmassa tapauksessa ei halua enää lainkaan osallistua julkiseen keskusteluun. Millaisia mietteitä tällainen kehityskulku sinussa herättää, ja miten siihen olisi nähdäksesi mielekkäintä vastata?
On surullista ja väärin, että journalistit ja tutkijat joutuvat pelkäämään hyökkäyksiä. Vapaa media on aivan olennainen osa toimivaa demokratiaa, ja me valtioneuvoston viestinnässä näemme journalistit tärkeänä sidosryhmänä, jonka työtä pyrimme helpottamaan. Jokainen fiksu päättäjä ymmärtää laatujournalismin merkityksen. Tietenkin kriittinen journalismi, tai huono journalismi, voi tuntua sen kohteesta kurjalta, mutta journalismin tehtävä on penkoa päätösten taustoja ja vaikutuksia ja valvoa vallankäyttäjiä. Yhteiskunnan kehittäminen edellyttää tuoreinta tietoa ja sekä journalistien että tutkijoiden ääntä ja näkemystä – ja tämän äänen käyttämisen pitäisi olla turvallista.
Inhimillisellä tasolla kannustan kaikkia myös lähettämään tutkijoille ja journalisteille myönteistä ja kannustavaa palautetta, kun näkee siihen aihetta. Usein on matalampi kynnys moittia kuin kiittää.
Toinen tätä kesää hallitseva teema, joka osaltaan nivoutuu mediaan kohdistettuun kritiikkiin, on ollut rasismi niin yhteiskuntamme rakenteissa ja käytänteissä kuin keskinäisessä vuorovaikutuksessamme. Millaisena näet suomalaisen rasismikeskustelun, kun vertaat sitä esimerkiksi Ranskaan tai Isoon-Britanniaan, jotka ovat molemmat tulleet sinulle työtehtäviesi kautta tutuiksi?
Tällä hetkellä Suomessa keskustellaan rasismista enemmän kuin Ranskassa tai Isossa-Britanniassa. Britanniassa asia leimahti agendalle säännöllisesti esimerkiksi poliisin väärinkäytösten seurauksena. Rakenteellinen rasismi on vaikea aihe kaikissa yhteiskunnissa: miten se määritellään ja tunnistetaan ja miten sitä torjutaan.
Olet seurannut osana työtäsi laajasti kansainvälistä mediaa ja tavannut eri maiden delegaatioita. Millaisena maana Suomi mielestäsi tällä hetkellä näyttäytyy: onko maakuvamme ja sitä kautta houkuttelevuutemme ulkomaisen työvoiman ja sijoittajien näkökulmasta heikentynyt kenties pidemmäksikin aikaa?
Maakuva on kohtuullisen pysyvä asia eikä muutu muutaman uutisen perusteella. Kesällä ja alkusyksyllä käyty rasismikeskustelu on varmasti nostanut esille sellaisia piirteitä suomalaisesta yhteiskunnasta, jotka ovat joillekin suomalaisillekin olleet ikävä yllätys. Rasismi ei tullut kesällä Suomeen, mutta nousi näkyviin. Vain näkyviä asioita ja ilmiöitä voi käsitellä tietopohjaisesti – ja muuttaa. Nyt on maan ylimmästä johdosta todettu, että rasismia ei hyväksytä ja sitä kitketään aktiivisin toimin. Se on hyvä asia ja tärkeää, ja tämän tavoitteen toteutumista toimittajat ja tutkivat varmasti valvovat ja seuraavat tiiviisti.
Vielä ei voi tietää, miten ulkomaiset osaajat kokevat Suomen jatkossa. Meidän suomalaisten on tärkeää muistaa, että huippuosaajille ja ammattilaisille Suomi on yksi maa monen vaihtoehdon joukossa ja me kilpailemme osaajista muiden maiden kanssa.
Työurasi perustella sinulla vaikuttaa olevan erinomaiset kyvyt analysoida ja prosessoida tietoa helposti saavutettavaan muotoon. Millaisia tiedonhankintarutiineja sinulla on: mitä luet ja seuraat ja millaisia sparrausverkostoja sinulla on käytössäsi? Ja miten käsittelet usein aika vääjäämätöntä riittämättömyyden tunnetta ehtymättömän tietotulvan keskellä?
Seuraan ajankohtaisia asioita paljon podcastien kautta, etenkin Ylen ja BBC:n, joita kuuntelen pitkillä lenkeillä ja työmatkoilla, ja tietenkin seuraan kotimaista journalismia muutenkin tiiviisti. Tällä hetkellä minua kiinnostavat paljon työelämä ja johtaminen, joita seuraan Harvard Business Review’n kautta. Newsletter-tilaukset ovat toimiva tapa saada tiiviisti antia maailman medioista. Ihmisenä olen kyltymättömän utelias, ja usein kun joku ihmettelee, miten tiedän jotain, vastaukseni on, että ”kysyin”.
Valtioneuvoston virkahenkilönä saan myös useita säännöllisiä katsauksia työhöni liittyvistä asioista kotimaasta ja maailmalta. Tietoa tulee niin paljon, että oikeastaan pohdin juuri nyt tietotulvan keskellä myös rutiineja aivojen rauhoittamiseen ja palautumiseen: pieniä mindfulness-taukoja ja tuoreena rutiinina polkujuoksu musiikkia tai metsän ääniä kuunnellen.
Eri työelämän vaiheissa on ollut etuoikeus saada työkavereista myös työystäviä, jotka ovat jääneet elämään. Heistä ja valtsikan ajan ystävistä löytyy sparraajia tilannekohtaisesti.
Riittämättömyyden tunteeseen käytän sitä, että perjantaisin merkitsen kännykän muistiinpanoihin, mitä olen oppinut ja missä olen onnistunut viikon aikana. Se on jonkinlainen työelämän kiitollisuuspäiväkirja ja toimii kyllä – jos vain muistan tehdä sitä.
Loppuun lempikysymykseni: kerro jokin erityisen hauska muisto opiskeluajoilta, mieluiten vielä erikseen opinnoista ja opiskelijaelämästä. Saa mielihyvin ottaa myös bonuksen jatko-opiskeluvuosilta.
Ensimmäisenä vuonna toimin Kannunvalajien hallituksessa viestintävastaavana. Koko vuosi oli yhtä hauskaa muistoa: seminaareja, kokouksia ja bileitä. Ensimmäisen vuoden jälkeen työelämä toimittajana vei osin mukanaan, kunnes sitten opintojen loppuvaiheessa olin peräti kaksi kertaa Erasmus-vaihdossa. Yhden syksyn vietin Complutense de Madridissa ja yhden vuoden pariisilaisessa huippukorkeakoulussa Sciences Po’ssa. Madridissa opin valvomaan myöhään ja puhumaan espanjaa. Pariisin vuosi oli intensiivinen opintovuosi Euroopan historiaa, taloutta ja politiikkaa – mutta kyllä sielläkin ehti salsaklubeille!
Lue juttusarjan aiemmat jutut
Pasi Saukkonen: Hallitusohjelman linjaukset aiheuttavat suurta vahinkoa kansainväliselle rekrytoinnille
Jesse Maula: Valtsika on ponnahduslauta yritys- ja yrittäjyyskentälle
Markus Sovala: Johtajan tehtävä on vahvistaa organisaation itseymmärrystä
Maria Ruuska: Työelämässä tarvitaan yhteiskunnallista mielikuvitusta
Esa Hyvärinen: Energiakysymysten ratkomisessa tarvitaan valtiotieteilijöitä
Pauliina Seppälä: Yrittäjyys on keino rakentaa yhteisöllisyyttä
Mikael Thuneberg: Tiedettä arvostavassa yrityskulttuurissa syntyy innovaatioita
Katri Makkonen: Valtsikalainen valtiosihteeri arvostaa kriittistä keskustelua demokratian työnjaosta