Työelämässä tarvitaan yhteiskunnallista mielikuvitusta

Tutkijoilta ja asiantuntijoilta odotetaan yhä enemmän kykyä käydä vuoropuhelua yhteiskunnan eri ryhmien kanssa, sanoo kestävään kehitykseen erikoistuneen Kaskas-viestintätoimiston perustajajäsen ja kuukauden vaikuttaja-alumnimme Maria Ruuska.

Lämpimät onnittelut, Maria Ruuska, sinut on valittu toukokuun valtsikan kuukauden vaikuttaja-alumniksi! Millainen valtsikaidentiteetti sinulla on? 

Olen ollut aina ylpeä valtsikataustastani ja siitä, että opiskelin juuri sosiologiaa. Se kehitti yhteiskunnallista mielikuvitustani ja uteliaisuuttani tavalla, josta on päivittäin hyötyä sekä töissä että vapaalla. 

 

Sinulla on ollut jännittävä ura, johon on kuulunut ennen Kaskas-viestintätoimiston perustamista työskentely toimittajana ja tutkijana. Millaisena hahmotat polkusi valtsikasta nykyiseen tehtävääsi? Millaiset lähtökohdat opinnot siihen tarjosivat?

Hain valtsikaan opiskelemaan, koska halusin naistenlehden toimittajaksi. Minulle oli sanottu, että paras tausta journalistille on jokin yleissivistävä aine yliopistossa. Valmistuttuani pääsinkin heti Me Naisiin töihin, mutta tajusin nopeasti, että VTM-tutkinnollani voin tehdä myös paljon muutakin mielenkiintoista. Työskentelin pian valmistuttuani myös Ylioppilaslehdessä ja Aalto-yliopistossa projektitutkijana mediakonseptien tutkimusryhmässä. Samoihin aikoihin perustin Kaskasia myös kahden toimittajakaverini kanssa sillä ajatuksella, että toimittajana opittua kiteyttämisen ja vetävän kerronnan taitoa voisi viedä myös esimerkiksi tutkimusmaailmaan ja uudistaa tapaa tehdä tiedeviestintää. Projektitutkijana olin nähnyt, miten vähän tutkijat miettivät omasta työstä viestimistä tutkimusyhteisön ulkopuolelle.

Valtsika ei suoraan valmistanut mihinkään seuraavista vaiheistani, mutta juuri se yhteiskunnallinen uteliaisuus ja mielikuvitus, joka opinnoissa kehittyi, on ollut kaikissa töissäni hyödyllistä pääomaa.

 

Moni opiskelijamme pohtii opintojen aikana kertyvien työelämätaitojen riittävyyttä tai ylipäänsä vetovoimaansa työmarkkinoilla. Olet todella inspiroiva esimerkki siitä, että myös yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto kehittää ja hyödyntää osaamistaan monipuolisella tavalla. Mistä sait rohkeuden perustaa Kaskasin ja millaisia vuodet sen toimitusjohtajana ovat olleet?

Perustin Kaskasin kahden toimittajakaverini kanssa, ja mukaan on vuosien varrella liittynyt suuri joukko skarppeja tyyppejä, eli jo hyvin pitkään kasvuamme on ollut rakentamassa erittäin taitava ja sitoutunut työntekijäjoukko.



Olin 28-vuotias, kun yritys perustettiin. Silloin media-alan työtilanne oli varsin huono, eli nuorille toimittajille oli tarjolla ei oota tai ikuisuudelta tuntuvaa määräaikaisuuskierrettä. Ajattelimme, että yhteisen yrityksen perustamisessa ei voi paljoa hävitä, joten kokeillaan! Se kannatti. Viestintätoimistobisnes oli silloin vielä lapsen kengissä, joten suhtkoht vaatimattomallakin viestintäosaamisella pääsi hyvin vauhtiin. Meillä oli siis ajoituksessa myös paljon onnea mukana. 

Valtsikassa opiskelee valtavan taitavaa ja skarppia porukkaa, ja toivoisinkin, että ihmiset luottaisivat enemmän siihen, että heidän ajattelulleen ja taidoille on kysyntää työmarkkinoilla nyt ja tulevaisuudessa. Opiskeluaikaiset kaverini ovat päätyneet todella erilaisiin ja kiinnostaviin tehtäviin.

Vuodet toimitusjohtajana ovat olleet antoisia mutta myös työntäyteisiä. Työssäni parasta on se, että opin joka päivä jotain uutta. Olemme kehittäneet aktiivisesti vuosien varrella osaamistamistamme ja palvelutarjontaamme. Lähdimme liikkeelle tiedeviestinnän palveluilla ja tätä nykyä tarjoamme organisaatioille apua oman roolin tunnistamisessa kestävän kehityksen edistämisessä. Jotta vihreä siirtymä onnistuu, tarvitaan paljon muutakin kuin teknisiä ratkaisuja, eli strategista ja luovaa viestintää ja vuorovaikutusta yhteiskunnan eri osapuolten välillä. Silloin syntyy toivottavasti tekoja ja toimintaa, joka sysää liikkeelle toivottua muutosta kohti kestävämpiä aikoja.

 

Samalla kun opiskelijamme miettivät, miten saavat jalansijan työelämään, moni organisaatio murehtii jo häämöttävää työvoimapulaa. Myös yliopistolla saattaa olla hyvinkin pian edessään tilanne, jossa tehtäviä on vaikea täyttää parhaista osaajista käytävän ankaran kilpailun vuoksi. Houkuttelevan työpaikan keskeisiin ominaispiirteisiin kuuluvat vahva jaettu arvopohja, hyvä johtaminen sekä yhteisöllisyyttä edistävä ilmapiiri. Miten itse huolehditte siitä, että onnistutte rekrytoimaan tavoittelemianne työntekijöitä? Entä millaisia tapoja sinulla on kehittää omaa osaamistasi johtajana?

Olemme vuosien varrella nähneet paljon vaivaa, jotta meillä olisi mukavaa ja antoisaa olla töissä. Työ viestintätoimistossa on hektistä ja vaativaa, joten se vaatii rinnalleen jämäkät rakenteet ja selkeää johtamista. Olemme panostaneet paljon esihenkilötyöhön, innostavan ja työtä ohjaavan strategian luomiseen ja hyvään resursointiin, eli siihen, että kaikilla olisi töitä sopivasti mutta ei liikaa ja apua olisi tarvittaessa tarjolla. 

Kehitän omaa osaamistani seuraamalla johtamisen eri alueilla käytävää keskustelua esimerkiksi somessa, mediassa ja kirjallisuudessa. Koen saavani matalalla kynnyksellä palautetta henkilöstöltämme ja yritän oppia erilaisista tilanteista ja niistä saadusta palautteesta. Olen myös saanut vuosia työnohjausta, mikä on auttanut jaksamaan ja kehittymään johtana. Johtamaan oppii minusta parhaiten johtamalla, ja aiheesta lukemalla oppimisprosessia voi hiukan nopeuttaa – mutta valmiiksi ei tule koskaan.

 

Olet ollut myös mukana kirjoittamassa tutkimustiedon vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta käsittelevää teosta "Tutkimuksesta toimintaan – Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen". Mitkä ovat nähdäksesi nousevia trendejä tutkimuksen ja opetuksen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämisessä ja mihin meidän valtsikassa kannattaisi satsata, jotta pysyisimme jatkossakin kehityksen aallonharjalla?

Sidosryhmävuorovaikutuksen rooli on ollut jo pitkään nousussa tutkimusviestinnässä. Tutkijoilta ja asiantuntijoilta odotetaan yhä enemmän kykyä käydä vuoropuhelua yhteiskunnan eri ryhmien kanssa. On osattava kertoa omasta työstä ymmärrettävästi ja käydä sen ympäriltä keskustelua. Jotta oikeat keskustelukumppanit löytää ja keskusteluja osaa käydä, tarvitaan syvällistä ymmärrystä yhteiskunnan rakenteista ja siellä vaikuttavista ryhmistä ja heidän maailmankatsomuksistaan. Tässähän valtsikalaiset ovat olleet perinteisestikin hyviä!



Minusta valtsikassa kannattaa siis edelleenkin satsata syvälliseen rakenteiden ymmärtämiseen, vahvaan kirjoitustaitoon sekä argumentaatiotaitojen ja kriittisen ajattelun kehittämiseen. Olen sitä mieltä, että esimerkiksi erilaisten viestintäkanavien käytön ja tiedon versioinnin niihin oppii kyllä sitten töissä. Ajatteluntaitoja ei niin vain opita, eli yliopiston kannattaa pitää kiinni ytimestään.

 

Parhaillaan käydään hallitusneuvotteluja, joissa erityisesti sosiaalinen media on valjastettu oman neuvotteluagendan edistämiseen. Miltä hallitusneuvottelut vaikuttavat julkisuuden perusteella viestintäasiantuntijan näkökulmasta? Onko kyse mielestäsi yleisemmästä kehityssuunnasta politiikan ja viestinnän suhteissa?

Hallitusneuvottelut vaikuttavat tällä hetkellä aikamoiselta someteatterilta. Se on harmillista, koska uskon, että Säätytalolla keskustellaan paljon myös hyvin valmistelluista asioista ja nyt mediahuomio keskittyy helposti erilaisten irtiottojen analysointiin. 

Poliittisen keskustelun pirstaloitumisesta, nopeutumisesta ja pinnallistumisesta on puhuttu jo pitkään, ja siinä on varmasti huolestuttavia piirteitä. Toisaalta uskon, että koskaan politiikasta ei ole puhuttu niin monella alustalla ja tavalla kuin hyvin monipuolisessa mediamaisemassamme nykyään mahdollista. Erilaisia laadukkaita podcasteja, verkkomedioita ja taidokkaita somekeskustelijoita on myös paljon liikkeellä kaiken Twitter-öyhötyksen lisäksi. 

 

Pohdimme valtsikassa kovasti myös sitä, miten löytäisimme oman tapamme osallistua Helsingin yliopiston innovaatiotoimintaan, yritysyhteistyöhön ja yrittäjyyteen. Olemme perustaneet tiedekunnassa tätä pyrkimystä tukemaan yrityselämän vaikuttaja-alumneista koostuvan Innovation Advisory Boardin (INAB). Olet suureksi iloksemme lupautunut INABin jäseneksi. Millaista potentiaalia ja mahdollisuuksilla näet valtsikalla olevan tällä kentällä? 

Kiitos paljon kutsusta ryhmään! Olen otettu! Näen paljon valtsikalla paljon mahdollisuuksia yliopiston innovaatiotoiminnassa ja yritysyhteistyössä. Esimerkiksi ChatGPT:n ympärillä käytävässä työelämäkeskustelussa korostuvat usein generalistien vahvuudet. Tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa esimerkiksi taidokasta kehotemuotoilua ja uskon, että siinä valtsikalaisten vahvuudet, eli vahva yhteiskunnallinen mielikuvitus ja uteliaisuus, ovat kysyttyjä taitoja. 

 

Ja sama loppuhuipennus kuin aina. Kerro jokin hauska muisto opiskeluajoilta, mieluiten vielä erikseen opinnoista ja opiskelijaelämästä. 

Olin hyvin tunnollinen ja arvosanamenestykseltäni keskinkertainen opiskelija. Menin ensimmäistä kertaa kunnolla lukematta tenttiin muistaakseni neljäntenä opiskeluvuonna dramaattisen parisuhderiidan jälkeen. Ja kas, sain elämäni ensimmäisen vitosen! Miksi näin kävi? Ehkä riitely vapautti luovuuteni ja kynä lensi aivan uudella tavalla tenttipaperilla. 



Opiskeluaikana minulle tärkein yhteisö oli Ylioppilaslehti, jota avustin pitkään ennen kuin menin sinne myös töihin. Toimitin lehdessä tovin palstaa nimeltä Laitoskokki, jossa vierailin professorien kotona ja pistin heidät kokkaamaan minulle ruokaa opiskelijabudjetilla. Illat proffien keittiöissä olivat antoisia. Edesmennyt rehtori Jari Niemelä kokkasi minulle herkullista Auringonlaskun keittoa. 

 

Lue juttusarjan aiemmat jutut

Esa Hyvärinen: Energiakysymysten ratkomisessa tarvitaan valtiotieteilijöitä

Pauliina Seppälä: Yrittäjyys on keino rakentaa yhteisöllisyyttä

Mikael Thuneberg: Tiedettä arvostavassa yrityskulttuurissa syntyy innovaatioita

Katri Makkonen: Valtsikalainen valtiosihteeri arvostaa kriittistä keskustelua demokratian työnjaosta

Keitä ovat vaikuttaja-alumnit?

Vaikuttaja-alumnit tekevät merkittävää työtä yhteiskunnan eri sektoreilla. Kukin tiedekunta määrittelee vaikuttaja-alumnit valmistuneiden joukosta omien kriteeriensä pohjalta, ja ryhmää täydennetään säännöllisesti.