Lämpimät onnittelut, Esa Hyvärinen, sinut on valittu huhtikuun valtsikan kuukauden vaikuttaja-alumniksi! Millainen valtsikaidentiteetti sinulla on?
Minun valtsikaidentiteettini on kehittynyt aika paljon vasta opiskelujen jälkeen. Aloitin opintoni maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, ja valtsikaan tulin alun perin tekemään sivuainetta kansantaloustieteestä. Olisin valmistunut metsänhoitajaksi keskelle 1990-luvun alun lamaa, ja ajatukseni oli, että jollakin tavalla on erottauduttava muista töitä hakevista metsäosaajista. Lopulta sitten kuitenkin valmistuin ensin valtsikasta ja vasta myöhemmin "maat-metsätistä". Työelämässä myöhemmin valtsikan opit ja siellä syntyneet kontaktit ovat osoittaneet arvonsa ja olleet kovasti hyödyksi.
Toimit melkoisella näköalapaikalla Fortumin toimitusjohtajan esikunnassa. Millainen on ollut polkusi valtsikasta tähän tehtävään ja mitä kaikkea siihen kuuluu? Millaiset lähtökohdat opinnot tarjosivat?
Aloitin työurani Merita Pankissa (Jonnet ei muista koko pankkia). Sieltä siirryin virkamieheksi ja EU-asioihin, mikä taas vei töihin Brysseliin paperiteollisuuden lobbariksi. Energiaintensiivisestä paperiteollisuudesta siirryin sitten energian tuottajan eli Fortumin palvelukseen. Läksiäislahjaksi sain Darth Vader -patsaan, koska siirryin ”pimeälle puolelle” – tämä kuvasi silloisia energiantuottajien ja -kuluttajien välisiä suhteita, kun päästökauppa oli nostanut sähkön hintaa.
Valtsikan tutkintoni toi kokonaisvaltaista ymmärrystä taloudesta ja sen suhteesta muuhun yhteiskuntaan, esimerkkinä vaikkapa tuo yllä mainittu päästökauppa, jonka vaikutuksia ei vieläkään kovin laajasti ymmärretä.
Moni opiskelijamme pohtii opintojen aikana kertyvien työelämätaitojen riittävyyttä tai ylipäänsä vetovoimaansa työmarkkinoilla. Olet erittäin kannustava esimerkki siitä, että valtiotieteellisillä opinnoilla voi päätyä yritysmaailman huipputehtäviin. Millaista osaamista itse arvostat? Miten voisimme tiedekunnassa parhaiten tukea opiskelijoitamme tältä osin ja rakentaa siltaa työelämään?
Työelämässä vaaditaan monenlaisia tietoja ja taitoja, ja niiden arvottaminen on vaikeaa. Tarvitaan syvälle menevää erikoistumista sekä kokonaisuuksien hahmottamista. Itse edustan tuota jälkimmäistä, ja siihen valtsika on tuonut oman panoksensa.
Energia on paitsi taloutta myös politiikkaa, niin on ollut ja niin aina oleva, kuten olemme saaneet viime aikoina vahvasti nähdä ja kokea. Eräs kokeneempi kollega sanoikin kerran, että energia on niin tärkeä asia, että sitä ei missään tapauksessa saa jättää pelkästään insinöörien vastuulle – vaikka insinöörejä sillä alalla kiistatta tarvitaankin. Minusta sama pätee alaan kuin alaan, joten kannustan vahvasti ajattelemaan horisontaalisti mitä tulee työpaikkoihin: valtsikalaisia tarvitaan kaikkialla.
Olet osallistunut aktiivisesti valtsikan vaikuttaja-alumnien pyöreän pöydän keskusteluihin, ja niissä yhteyksissä ehtymättömältä vaikuttava tietopääomasi on tehnyt suuren vaikutuksen. Millaisia tiedonhankintarutiineja sinulla on: mitä luet ja seuraat?
Tämä on ehkä niitä iän mukanaan tuomia harvoja hyviä asioita kun kokemuksen mukana on kertynyt myös tietopääomaa. Toinen asia, jonka olen kokenut erittäin myönteisenä, on se, että minulla on ollut mahdollisuus niin sanotusti vaihtaa aina välillä pöydän toiselle puolelle; virkamiehestä yksityiselle sektorille, energiaintensiivisestä teollisuudesta energiantuottajan palvelukseen ja niin edelleen.
Fortumilla on massiivinen oma koneistonsa, joka tuottaa analyysiä taloudesta, energiamarkkinoista ja teknisestä kehityksestä sekä poliittisista energiaan vaikuttavista päätöksistä. Näiden lisäksi seuraan sekä kansallista että kansainvälistä uutisvirtaa ja erityisellä mielenkiinnolla sellaisia uutisia, jotka jollakin tavalla sivuavat energiaa. Usein tuhahtelen itsekseni, että miksei tuossakaan uutisessa ole kirjoitettu auki linkkiä energiaan, joka minusta näyttää hyvinkin ilmeiseltä ja oleelliselta.
Fortum on valtionyhtiönä ollut energiakriisin myötä aivan erityisen luupin alla, ja viimeksi nousit itsekin uutisiin ministeri Lintilän meemi-illallisen yhteydessä. Millaiselta suomalainen media sinusta näyttäytyy kansainvälisessä vertailussa ja millainen suhde itselläsi on julkisuuteen?
Olen aika harvoin itse mediassa, mutta tapaan säännöllisesti toimittajia taustakeskustelujen merkeissä. Suomalainen media on pääosin hyvinkin osaavaa ja ottaa mielellään vastaan taustainformaatiota varmistaakseen juttujen faktapohjaa – jutuista se toki vastaa itse. Tämä mahdollisuus luottamuksellisiin taustakeskusteluihin on hyvin suomalainen piirre, mikä ei ole millään tavalla itsestään selvää muualla. Tämä toimintatapa on säilynyt, vaikka toimitustenkin resursseja on leikattu ja usein toimittajilla on liiankin vähän aikaa taustojen selvittelyyn.
Päätyminen hahmoksi Putous-sketsiin on saavutus, jota ei kovin monen ei julkisuuden henkilön kohdalle ole osunut! Sketsi ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta ainakin tutuilla ja vähän tuntemattomillakin on ollut asian tiimoilta oikein hauskaa.
Kevään eduskuntavaalit on juuri käyty, ja edessä ovat mahdollisesti monipolviset hallitusneuvottelut. Millaisiin seikkoihin energia- ja ilmastopolitiikan osalta meidän kaikkien olisi hyvä kiinnittää huomiota niitä seuratessa? Kuinka optimistisesti suhtaudut itse Suomen ja maailman tulevaisuuteen energia-, ilmasto- ja luontonäkökulmista käsin?
Suomessa ja Pohjoismaissa on hyvät edellytykset hyötyä käynnissä olevasta energiasiirtymästä, jossa sähkön merkitys kasvaa huomattavasti. Meidän sähköntuotantomme on jo käytännössä päästötöntä, ja meillä mahdollista rakentaa uutta päästötöntä tuotantoa. Keski-Euroopassa on ensi korvattava fossiilinen tuotanto, eli he lähtevät selkeästi takamatkalta.
Puhdas energia on kilpailuetu, jota pitää nyt osata hyödyntää teollisten investointien synnyttämiseksi. Maailmalla kansallinen tukipolitiikka on vahvistunut, mutta siinä kilpailussa emme pärjää ihan lähinaapureidemmekaan kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki muut tekijät, kuten laitosten luvitus, toimiva sähköverkko, verotuksen ennakoitavuus, teknologian kehitys sekä osaava työvoima, on oltava ihan mintissä. Ja todennäköisesti sitä julkistakin rahaakin on jonkin verran oltava tarjolla, jotta kilpailutilannetta saadaan tasapainotettua.
Vaikuttavaa energia- ja ilmastopolitiikkaa ei voi tehdä ilman vahvaa yhteiskunnallista näkemystä mukaan lukien tasa-arvoisuuden huomioiminen ja taloudellinen analyysi. Ilmastomyötäisestä toiminnasta on tehtävä kaupallisesti kannattavaa niin yrityksille kuin kuluttajillekin. On turha kuvitella, että näitä asioita ratkottaisiin valtioiden budjettivaroilla. Suhtaudun varsin positiivisesti siihen, että ratkaisut ilmastonmuutokseen löytyvät. Iso huomio tarvitaan nyt luontoon ja biodiversiteettiin, sillä siellä noita päästökaupan kaltaisia hinnoittelumekanismeja ei vielä ole olemassa.
Mietimme valtsikassa kovasti myös sitä, miten löytäisimme oman tapamme osallistua Helsingin yliopiston innovaatiotoimintaan, yritysyhteistyöhön ja yrittäjyyteen. Olemme perustamassa tiedekunnassa tätä pyrkimystä tukemaan yrityselämän vaikuttaja-alumneista koostuvan Innovation Advisory Boardin (INAB). Olet suureksi iloksemme lupautunut INABin jäseneksi. Millaista potentiaalia ja mahdollisuuksilla näet valtsikalla olevan tällä kentällä?
Innovaatiot ovat paljon muutakin kuin vain teknisiä härpäkkeitä, niitä lainkaan vähättelemättä. Onneksi Suomessa ollaan pitkälti päästy eroon ”yritys, erehdys ja häpeä” -mentaliteetista. Yrittäminen on menestyksellisen innovaatiotoiminnan edellytys. Minun on vaikea nähdä, mitä kielteistä läheinen kanssakäyminen yritysten kanssa voisi tuoda tullessaan, kunhan lähtökohta on lähtökohdiltaan tasapuolinen.
Loppuun kysymys, jonka vastausta odottaa aina ehkä eniten. Kerro jokin erityisen hauska muisto opiskeluajoilta, mieluiten vielä erikseen opinnoista ja opiskelijaelämästä.
Kuten yllä sanoin, aloitin sivuaineopinnot valtsikassa maat-metsät-opintojen ohessa. Kun sain oikeuden suorittaa tutkinnon, olin pääaineopinnoissa jo pitkällä, mutta minulta puuttui sivuaine. Päädyin yleiseen valtio-oppiin ja otin strategiaksi aktiivisen tenttimisen. Tuolloinen tyttöystäväni ja nykyinen vaimoni oli harjoittelijana Pariisissa. Minä matkustin sinne mukanani matkalaukullinen tenttikirjoja, joita sitten luin läheisessä Les Tuileries'n puistossa höysteenä huokeat roséviinit. Tentit sujuivat hyvin, ja vanha viisaus, että kun on hyvät pohjat, niin oppi menee paremmin päähän, tuli todistetuksi.
Lue juttusarjan aiemmat jutut
Pauliina Seppälä: Yrittäjyys on keino rakentaa yhteisöllisyyttä
Mikael Thuneberg: Tiedettä arvostavassa yrityskulttuurissa syntyy innovaatioita
Katri Makkonen: Valtsikalainen valtiosihteeri arvostaa kriittistä keskustelua demokratian työnjaosta