Lämpimät onnittelut, Jesse Maula, sinut on valittu heinäkuun valtsikan kuukauden vaikuttaja-alumniksi! Millainen valtsikaidentiteetti sinulla on?
Kiitos paljon! Mielestäni valtsikaidentiteettini on varsin vahva. Arvostukseni opintoja ja saamiani yleissivistyksen, kriittisen ajattelun sekä tiedon käsittelyn ja analyysin taitoja kohtaan on kasvanut jatkuvasti työurani edetessä. Toisaalta identiteettiäni leimaa vahvasti aktiivinen ainejärjestötausta, olinhan mukana niin valtio-opin opiskelijoiden VOO:n kuin Kannunvalajienkin hallituksissa sekä käsikirjoittamassa valtsikan ensimmäistä speksiä. Heiluin aktiivisesti myös erilaisissa urheilujoukkueissa niin VOO:n, Kannun kuin viestinnän ainejärjestö Mediankin riveissä. Myös moni ystävistäni ja vaimoni ovat valtsikalaisia.
Toimit luovan markkinointitoimiston Avidlyn toimitusjohtajana. Mitä kaikkea siihen sisältyy ja millaiset lähtökohdat opinnot tarjosivat työhösi?
Työnkuvani on varsin laaja ja monipuolinen. Etukäteen ei välttämättä tiedä tarkasti, minkälainen päivä on edessä. Työtehtäviini kuuluvat muun muassa strategian luominen ja toteuttaminen, yritysjärjestelyt (strategiamme on vahvasti ns. ”buy & build”), ihmisten johtaminen, rahoituskuvioiden neuvotteleminen, myyntityö, numerodatan analysointi ja johtopäätösten tekeminen, yleiset yrityksen kehittämiseen liittyvät tehtävät, aktiivinen viestintä henkilöstölle ja sidosryhmille sekä paljon muuta.
Mielestäni opinnot antoivat työhön hyvät lähtökohdat etenkin sosiaalisen kanssakäymisen ja viestinnän saralla. Olen myös oppinut arvostamaan kriittistä ajattelua ja tutkimusmenetelmien tuntemusta. Asiakaslähtöisyys ja hyvä johtaminen edellyttävät empatiaa, mutta myös tutkimuksen keinoin voi ymmärtää paremmin kohderyhmän tarpeita. En ollut välttämättä valmistuessani yhtä vahva Excel- tai numero-osaaja kuin moni kaupallisen puolen kollega, mutta ensimmäiset kymmenen vuotta yrityksen johdossa toimivat oikein mainiona opettajana, ikään kuin käytännön MBA-tutkintona. Valtsikasta ei valmistu suoraan ammattiin, kuten vaikkapa lääkiksestä, mutta koen, että juuri tämä on ollut opettavaista ja pakottanut pohtimaan alavalintoja. Minulla ei ole kuitenkaan ollut kovin selkeitä urasuunnitelmia, pelissä on ollut myös onnekkaita sattumia. Tässä mielessä koen olevani jonkin sortin ajopuu, mutta ilman tuota ajelehtimista, avointa mieltä ja kiinnostusta monia erilaisia asioita kohtaan en varmaankaan olisi päätynyt siihen missä olen nyt.
Sinulla on ollut todella monipuolinen ura ja yli kahdenkymmenen vuoden kokemus digitaalisista palveluista ja kansainvälisestä liiketoiminnasta. Olet myös asunut vajaat kuusi vuotta Piilaaksossa. Miten Suomi pärjää tällä saralla: olemmeko siinä edelläkävijöiden joukossa, mikä on ehkä edelleen itseymmärryksemme, vai pikemminkin perässähiihtäjä?
Piilaaksossa vakuutuin siitä, että suomalainen designosaaminen on hyvää ja kestää kansainvälisen vertailun. Pieni markkina on siinä mielessä etu, että se pakottaa tekemään asioita luovasti, tehokkaasti ja monipuolisesti. Sen sijaan markkinointiviestinnässä ja ilmiöiden rakentamisessa olemme kansakuntana kyllä perässähiihtäjiä, vaikka kehitystä on viime aikoina tapahtunutkin paljon. Uskon, että kyse on paljolti arvostuksesta: meillä ei painoteta niin paljon tunnepuolen asioita, jotka brändien ja ilmiöiden rakentamisessa korostuvat. Eli olemme hyviä luomaan tuote- ja palvelukonsepteja, mutta emme yhtä hyviä myymään niitä.
Moni opiskelijamme pohtii opintojen aikana kertyvien työelämätaitojen riittävyyttä tai ylipäänsä vetovoimaansa työmarkkinoilla. Olet kannustava esimerkki siitä, että valtiotieteellisillä opinnoilla voi päätyä hyvin monenlaisiin tehtäviin. Millaista osaamista itse arvostat? Miten voisimme tiedekunnassa parhaiten tukea opiskelijoitamme tältä osin ja rakentaa siltaa työelämään?
Asiantuntijatyö on suuressa murroksessa, kiitos tekoälyn ja muun teknologisen kehityksen. Tässä uudessa maailmassa korostuvat mielestäni oma, kriittinen ajattelu, empatia ja autenttisuus. Pidän myös arvossa kykyä ymmärtää maailmaa laaja-alaisesti. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta on tärkeää oppia oppimaan ja ottamaan haltuun uusia asiakokonaisuuksia. Näitä kaikkia voi mielestäni hyvin harjoitella jo opiskeluaikoina, ja valtsikassa on tarjolla tähän hyvät lähtökohdat.
Teknologiaa ei pidä nähdä peikkona, päinvastoin se vapauttaa meidät keskittymään suurempaa lisäarvoa tuottaviin töihin. Jatkossa ei esimerkiksi ole enää niin tärkeää se, kuka mitäkin ohjelmaa osaa käyttää ja miten hyvin. Tärkeämmäksi taidoksi nousee kyky ottaa mahdollisimman paljon irti tekoälystä.
Työssäsi vaaditaan hyvin monen tyyppistä tietopääomaa. Millaisia tiedonhankintarutiineja sinulla on: mitä luet ja seuraat ja millaisia sparrausverkostoja sinulla on käytössäsi?
Luen erittäin paljon kaikenlaisia kirjoja, ennen kaikkea bisneskirjallisuutta. Omat kolme suosikkiani ovat Creativity, Inc., Zero to One ja Extreme Leadership. Tämän lisäksi luen paljon kaunokirjallisuutta, historiaa ja filosofiaa. Olen myös optimoinut erilaisten widgettien avulla internetistä kiinnostavimmat sisällöt, jotka saan puhelimeeni joka aamu. Erityismaininta annettakoon McKinseyn Insights-sisällöille. Olen myös havainnut, että hyvä tapa prosessoida tietoa on kirjoittaa itse. Kirjoitimme pari vuotta sitten vaimoni kanssa teoksen Design ja johtaminen. Se oli hyvä kokemus.
Minulla on kunnia saada sparrailla asioita laajaan ja fiksun porukan kanssa. Koen, että jokaisesta keskustelusta saa aina jotain ajateltavaa. Sparrausverkostoni koostuvat entisistä ja nykyisistä kollegoista, toimitusjohtajaverkostoista, hallitustyöstä ja osin aivan eri aloilla toimivista ystävistäni. Kotona minua sparraa ja haastaa neljä teini-ikäistä nuorta ystävineen.
Hallitusohjelma on vihdoin paketissa. Miten arvioit sen linjauksia etenkin osaamisen, tutkimus- ja innovaatiokentän, yrittäjyyden ja työmarkkinoiden näkökulmasta?
Hallitus on elinkeinoelämälle myönteisin pitkään aikaan, ja se on mielestäni Suomelle hyvä asia. Lähtökohtaisesti hallitusohjelmassa näkyy koulutuksen ja tutkimuksen arvostus, ja suomalaista osaamista halutaan vahvistaa. Suomen T&K-toiminnan rahoitus halutaan nostaa neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Nämä ovat hyviä tavoitteita, ja toivottavasti niihin löytyy myös resurssit tilanteessa, jossa julkista taloutta on tasapainotettava.
Työmarkkinoiden osalta pidän hyvinä muutoksia, joilla lisätään paikallista sopimista ja joustoja ja madalletaan esimerkiksi pienten yritysten kynnystä palkata uutta väkeä. Sivistysvaltion mittari on nähdäkseni se, miten heikompiosaisista pidetään huolta, ja toivonkin, että emme ole ottamassa tässä askelia väärään suuntaan. Piilaaksossa näin hyvin läheltä kuinka moni menestynyt yritys, esimerkiksi Google, on maahanmuuttajien perustama, ja toivoisinkin, että Suomi olisi avoin ja innostava paikka tulla ja elää. Aika näyttää, miten tavoitteet toteutuvat ja mitä ne Suomelle lopulta merkitsevät, mutta haluan katsoa eteenpäin optimistisesti.
Mietimme valtsikassa kovasti myös sitä, miten löytäisimme oman tapamme osallistua Helsingin yliopiston innovaatiotoimintaan, yritysyhteistyöhön ja yrittäjyyteen. Olemme perustaneet tiedekunnassa tätä pyrkimystä tukemaan yrityselämän vaikuttaja-alumneista koostuvan valtiotieteellisen tiedekunnan yritysyhteistyön ohjausryhmän (VYHRY). Olet suureksi iloksemme lupautunut VYHRYn jäseneksi. Millaista potentiaalia ja mahdollisuuksilla näet valtsikalla olevan tällä kentällä?
Valtsikalla on paljon annettavaa nykytyöelämässä. Ei kannata rajoittaa itseään sellaisilla uskomuksilla, että innovaatiot, yritysyhteistyö ja yrittäjyys sopivat paremmin jonnekin muualle. Itse uskon vahvasti siihen, että valtsikan aineportfolio on erinomainen ponnahduslauta myös yritys- ja yrittäjyyskentälle. Tunnen paljon yrittäjiä, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista. Myös suurissa organisaatioissa haetaan nykyisin monimuotoista osaamista, ei vain tietyn polun kulkeneita.
Loppuun kysymys, jonka vastausta odottaa aina ehkä eniten. Kerro jokin erityisen hauska muisto opiskeluajoilta, mieluiten vielä erikseen opinnoista ja opiskelijaelämästä.
Opinnoista voisin mainita ainakin sen, että en päässyt läpi kypsyyskokeesta. Se oli kirjoitettu sen verran heikolla käsialalla, että jouduin uusimaan sen. Hauskoja hetkiä oli erityisesti valtio-opin pienryhmäseminaareissa.
Opiskelijaelämän osalta on suuri valinnan vaikeus. Mainitsen Speksin kantaesityksen Lärkanilla, vaikka hyviä kilpailijoita ovat Kannun hallitusvuosi ja erityisesti vuosijuhlissa esitetty spektaakkeli, hegemoniataistelut Pykälää vastaan sählyssä ja jalkapallossa, yliopiston mestaruusottelu salibandyssä Kadettikoulua vastaan, sisäiset korisväännöt tilastotieteen laitoksen ja Median välillä, lukuisat tedarit ja monta muuta hyvää muistoa.
Lue juttusarjan aiemmat jutut
Markus Sovala: Johtajan tehtävä on vahvistaa organisaation itseymmärrystä
Maria Ruuska: Työelämässä tarvitaan yhteiskunnallista mielikuvitusta
Esa Hyvärinen: Energiakysymysten ratkomisessa tarvitaan valtiotieteilijöitä
Pauliina Seppälä: Yrittäjyys on keino rakentaa yhteisöllisyyttä
Mikael Thuneberg: Tiedettä arvostavassa yrityskulttuurissa syntyy innovaatioita
Katri Makkonen: Valtsikalainen valtiosihteeri arvostaa kriittistä keskustelua demokratian työnjaosta