Digitaalisten tietoaineistojen ja tietoympäristöjen kokoaminen kaikkialla maailmassa on muuttanut ja muuttaa tapoja, joilla erilaiset käyttäjät hyödyntävät informaatiota ja tietoaineistoja. Digitaalinen informaatio tarjoaa jatkuvasti laajentuvan tietokannan luonnonvarojen hallinnointiin. Maatalouteen, metsätalouteen, vesistöihin ja rakennettuun ympäristöön liittyvän ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän päätöksenteon tukeminen vaatii tarkkaa ja ajantasaista tietoa. Laajat digitaaliset tietoympäristöt pystyvät tarjoamaan genomisekvenssitietoa kaikista elävistä organismeista (kasveista, eläimistä, mikrobeista jne.) ja ylläpitämään paikkatietoa maa- ja vesialueiden sekä rakennettujen infrastruktuurien ominaisuuksista. Uutena, kasvavana sovelluksena digitaaliset tietoympäristöt voivat toimia perustana teolliselle internetille eli monimutkaisten fyysisten laitteiden ja verkkoon kytkettyjen sensorien ja tiedonkeruuohjelmistojen integraatiolle.

Huipputason bioinformatiikkasovellusten tueksi on jo saatavilla valtava määrä genomidataa. Helsingin yliopiston Viikin kampuksen tutkimusryhmät käyttävät sekä paikallisia tietokantoja että useita kansainvälisiä genomitietokantoja. Genomitiedon saatavuus nopeuttaa huimasti kasvien ja eläinten jalostusta. Tulevaisuudessa tarvitaan ja kyetään helpottamaan kasvuominaisuuksien genomista valintaa, sopeutumista ilmastonmuutokseen sekä vastustuskykyä loisia ja tauteja vastaan. Genomitieto voi edistää ymmärrystämme kasvien, puiden ja eläinten patogeenisten mikrobien elämästä ja voi auttaa meitä kehittämään strategioita tautien ehkäisemiseen ja hallintaan. Metsissä kasvavat puut, joiden sukupolvet ja lisääntymissyklit ovat pitkiä, voivat hyötyä genomitiedosta. Genomitieto voi olla hyödyksi myös uusien geenien bioprospektiossa.

Suomi on kansainvälinen suunnannäyttäjä digitaalisen paikkatiedon hyödyntämisessä ja tutkimuksessa, joka liittyy luonnonvarojen hallintaan. 3D- ja 4D-tietoaineistojen parantunut saatavuus, varastointi ja tiedonsiirto (ison datan sovellukset) mahdollistavat luonnonvarojen reaaliaikaisen tarkkailun suunnittelu- ja hallinnointityötä silmällä pitäen. Laajat ja kattavat tietoaineistot mahdollistanevat myös runsain mitoin uusia lisäarvoa tuottavia palveluja. Digitaalisten infrastruktuurien tutkimusta tehdään esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamassa laserkeilauksen huippuyksikössä: CoE-LaSR. Laserkeilauksen huippuyksikössä metsätieteiden laitos johtaa täsmämetsätalouden tutkimusta.

Teollinen internet kattaa koneoppimisen, ison datan (Big Data) ja koneiden välisen kommunikaation ja antaa mahdollisuuden kerätä tietoaineistoja koneista sekä analysoida ja hyödyntää niitä toimintojen säätämisessä. Tätä tietoa hyödynnetään käytännön metsänhoidossa esimerkiksi metsänhakkuiden ja tukkien kuljetuksen logistiikassa ja konevikojen diagnosoinnissa. Teollisen internetin sovellukset voivat myös entisestään parantaa toimintojen kustannustehokkuutta ja minimoida niiden ympäristövaikutuksia. Samat tavoitteet ja sovellukset ovat myös täsmämaatalouden tutkimuksen ja kehityksen keskiössä.

Luonnonvarojen hallintaan liittyvien digitaalisten infrastruktuurien tutkimuksessa yhdistyy useiden maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan oppiaineiden ja muiden Helsingin yliopiston tiedekuntien tietämys. Tutkimustyö tapahtuu tiiviissä monitieteisessä vuorovaikutuksessa myös Aalto-yliopiston, Oulun yliopiston, Turun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Maanmittauslaitoksen kanssa.