Helsingin yliopistossa suomea tutkitaan äidinkielenä ja toisena kielenä sukukieltensä ja muiden maailman kielten joukossa. Tutkimus kohdistuu kielen rakenteen ja merkitykseen, kielen käyttöön eri tilanteissa ja tekstilajeissa sekä puhutun ja kirjoitetun suomen ominaispiirteisiin.
Tutkimuksen profiili
Kielen rakenne ja käyttö
Kielen rakennetta ja käyttöä, samoin kuin sanastoa, terminologiaa ja nimistöä tarkastellaan eri näkökulmista. Kielioppi ja sanasto nähdään merkitystä jäsentävinä ja kontekstuaalisina. Tekstin- ja diskurssintutkimuksessa analysoidaan muun muassa eri tekstilajien ja yhteiskunnallisten diskurssien merkitystä ja muutoksia kielentutkimuksen keinoin. Omana monitieteisenä tutkimuskohteenaan on tietokirjallisuus ja -kirjoittaminen.
Vuorovaikutus, variaatio ja monikielisyys
Suomen kielen tutkija tarkastelee kielen variaatiota suomalaisessa yhteiskunnassa: tapoja käyttää suomen kieltä kasvokkain, kirjoituksessa ja digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimuksen kohteena on myös arjen monikielisyys ja kielen oppiminen eri tilanteissa. Yhtenä Helsingin yliopiston suomen kielen tutkimuksen painoalana on vuorovaikutuksen tutkimus. Autenttisia keskustelutilanteita analysoimalla tutkitaan esimerkiksi monikanavaista vuorovaikutusta (kieli, kehollisuus ja fyysinen ympäristö) ja kieliopin ja vuorovaikutuksen suhdetta.
Muutos
Sanaston, kielen rakenteiden, tekstien ja kielenkäytön muutosta tutkitaan aiemmilta vuosisadoilta nykysuomeen. Näin voidaan seurata esimerkiksi suomenkielisen puheyhteisön kirjallistumista ja suomen kielen kehitystä laaja-alaiseksi yhteiskuntaa ylläpitäväksi kieleksi sekä sen nykytrendejä globaalistuvassa maailmassa.