Keskeisiä tutkimuskohteita ovat romanien muuttoliike Euroopassa, eurooppalainen romanipolitiikka sekä romanien hengellinen osallistuminen. Romanikielen tutkimuksen kohteena ovat Euroopassa nykyisin puhuttavat romanikielen murteet sekä niiden kantamuodot.
Romaneja on Euroopassa eri arvioiden mukaan 4-14 miljoonaa. Suhteellisesti eniten romaneja on Kaakkois-Euroopassa, esimerkiksi Romaniassa, Bulgariassa, Kreikassa, Turkissa, Makedoniassa, Serbiassa ja Montenegrossa, mutta myös Slovakiassa, Moldovassa ja Unkarissa. Suomen romaneja on arviolta 13 000–14 000 (sekä Suomessa että Ruotsissa). Romanit ovat EU:n suurimpia vähemmistöjä.
Romanikielen puhujia on kaikkein varovaisimpien arvioiden mukaan Euroopassa noin 3,5 miljoonaa ja muualla maailmassa 0,5 miljoonaa, mutta puhujien todennäköinen määrä vaihtelee kymmenen ja kahdenkymmenen miljoonan välillä.
Suomen romaneista noin puolet osaa romanikieltä tyydyttävästi. Sujuvasti Suomen romanikieltä puhuu vain kolmannes romaneista, joten romanikieli on Suomessa uhanalainen. Romanikielellä on kuitenkin lain suoja: perustuslaki takaa saamelaisten, romanien ja muidenkin ryhmien oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.