Alkuperäiskansatutkimus

Alkuperäiskansatutkimuksen painopistealueita ovat alkuperäiskansatutkimuksen metodit ja tutkimusetiikka, alkuperäiskansojen kielet, taiteet, oikeudet ja historia, epistemologinen moninaisuus ja biokulttuurinen diversiteetti. Alkuperäiskansatutkimus on vertailevaa ja se kurottaa perinteisten tieteenalajakojen yli.

Vaikka alkuperäiskansat eroavat toisistaan suurestikin, yhdistävät niitä esimerkiksi kokemukset kolonisaatiosta. Lisäksi ympäristö on keskeinen osa monien alkuperäiskansojen kulttuureja. Monet alkuperäiskansat asuttavat alueita, joilla luonnonympäristön monimuotoisuus on rikas. Näiden kansojen sukupolvien aikana karttunut yksityiskohtainen tieto on tärkeää erityisesti alueiden muutoksista puhuttaessa. Tällainen on esimerkiksi Arktinen alue, jossa asuu yhteensä yli 40 alkuperäiskansaa. Koko maailman kielistä alkuperäiskansakielet muodostavat noin 80 %, mutta ne ovat edelleen kaikista uhanalaisimpia. Alkuperäiskansojen tieto materialisoituu myös taiteessa, maankäytössä ja elinkeinoissa. Alkuperäiskansojen näkökulmien ymmärtämisestä on hyötyä useilla yhteiskunnan aloilla.