Kult­tuu­ri­pe­rin­nön tut­ki­mus

Kulttuuriperinnön tutkimus tarkastelee poikkitieteisesti kaikkia niitä menneisyydestä säilyneitä jälkiä, jotka tietty yhteisö tai ihmisryhmä katsoo arvokkaiksi eli suojelemista vaativiksi. Kulttuuriperintö on jotain sellaista, joka on merkityksellistä nykyhetkelle. Siksi tutkimustyössä ei tarkastella menneisyyttä sinänsä, kuten vaikkapa arkeologiassa, historiankirjoituksessa tai taidehistoriassa. Sitä vastoin kulttuuriperinnön tutkimus kertoo meistä nykyihmisistä. Keskeisiin tieteenalan käsitteisiin kuuluvat muun muassa autenttisuus, muisti, suojelu ja turismi.

Puhe kulttuuriperinnöstä koskee tavallisesti jonkin tavan, rakennuksen tai maiseman suojelemista ja säilyttämistä. Näin on erityisesti viranomaistoiminnassa. Valtaosa kulttuuriperinnön tutkimuksesta suuntautuu juuri kulttuuriperintöä koskevien lakien ja laitosten tai Unescon kaltaisten kansainvälisten instituutioiden toimintaan ja toiminnan seurauksiin. Tutkimuksessa tartutaan myös epäviralliseen kulttuuriperintöön eli tiettyjen väestöryhmien, perheiden sekä jopa yksilöiden arvostamiin asioihin. Uudenlaisiksi tutkimuskohteiksi ovat nousseet kulttuuriperintökohteissa vierailevien ja asiantuntijoiden kokemukset kulttuuriperinnöstä, sen herättämät tunteet sekä kulttuuriperinnön vaikutukset hyvinvointiin.