Ar­keo­lo­gia

Arkeologian tutkimustoiminta kattaa ajanjakson ihmisen varhaisesta esihistoriasta aina nykypäivään asti. Arkeologinen materiaali on kiinteitä muinaisjäännöksiä, esineitä ja luonnossa havaittavia merkkejä ihmisen toiminnasta.

Arkeologia on monien erikoisalojen muodostama kokonaisuus. Arkeologiassa kohtaavat humanistiset ja sosiaaliset tieteet sekä luonnontieteet. Arkeologian keskeiset tutkimuskysymykset liittyvät historiaan, mutta tärkeimmät tutkimusmenetelmät ovat luonnontieteellisiä. Arkeologisen tutkimuksen yhteys sosiaalitieteisiin johtuu siitä, että tutkimuksen kohteena ovat menneen ajan kulttuurit. Arkeologian erikoisaloja ovat mm. klassinen arkeologia, meriarkeologia, bioarkeologia kuten osteologia tai arkeobotaniikka, historiallisen ajan arkeologia ja keskiajan arkeologia. 
Helsingin yliopistossa voi erikoistua myös meriarkeologiaan.

Klassillisessa arkeologiassa tutkitaan Välimeren alueen kreikkalais-roomalaista kulttuuria, sen esineistöä ja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Maantieteellisesti ydinalueita ovat nykyinen Kreikka ja Italia, joiden kulttuuripiiri vaihteli ajasta toiseen; idässä siihen kuuluivat hellenistiset valtakunnat ja varhaisen Bysantin maailma, lännessä koko keisariajan Rooman imperiumi. Laaja-alaisuutensa vuoksi klassillista arkeologiaa voi lähestyä monesta eri näkökulmasta, joka liittyy sekä kulloiseenkin aikaan ja paikkaan että tutkittavan kohteen luonteeseen.