Nykyinen musta silinteri
Nykyinen filosofisen tiedekunnan alkujaan käyttämä hatun malli on vakiintunut 1800-luvulla, ja musta väri on päähineen yleisin ja vanhin väri. Musta väri puolestaan periytyy keskiajan papistolle paavien ja kirkkoisien määräämästä vaatetuksesta. Muiden tiedekuntien värit ovat tulleet Suomessa käyttöön 1900-luvulla, kun muiden tiedekuntien tohtoripromootiot yleistyivät ja vakiintuivat tiheämmin toistuviksi akateemisiksi seremonioiksi. Samalla hatun malli on omaksuttu filosofisen tiedekunnan käyttämästä mallista, joka vakiintui 1800-luvulla Helsingin hattuliikkeiden toimesta. Nykyisistä hatuntekijöistä pisin historia on E. R. Wahlmanin hattuliikkeellä Helsingissä vuodesta 1901 alkaen. Vielä 1700-luvulla hatun väri tai malli ei ollut mitenkään vakiintunut, vaan kerrotaan Uppsalan yliopistossa oli vuonna 1752 oikeustieteellisen tiedekunnan yhdessä ja samassa promootiossa nähdyn niin taivaansinisiä, helmenharmaita, vihreitä kuin purppuranpunaisia turkisreunuksella varustettuja hattuja. Mustasta hatusta poikkesi ensimmäisenä Carl von Linnén johdolla lääketieteellinen tiedekunta, joka otti käyttöön Alankomaiden yliopistojen esikuvan mukaisesti vihreän hatun. Suomessa lääketieteellinen tiedekunta siirtyi vihreisiin tohtorinhattuihin vasta vuoden 1966 promootiossaan. Hatun mallikin eli, kun keskiajan yliopistoissa maisterien saama myssy oli muuttunut neliskanttiseksi hatuksi, josta protestanttinen Pohjois-Eurooppa puolestaan halusi eroon. Neliskanttinen hattu koettiin epäilyttävän katolisena aikakautena, jolloin pienintäkin katolisuuden tai Puolan Vaasa-dynastian sympatisointia pidettiin epäilyttävän ja suorastaan valtionpetoksena ja majesteettirikoksena. Kun mitään säädettyä protestanttisten yliopistojen hattujen mallia ei ollut, vaihteli hattujen muoto aikakausien muotivirtausten mukana. 1500- ja 1600-lukujen taitteessa protestanttisessa Saksassa ja Alankomaissa oli muodissa alkujana espanjalaislähtöinen capotain-hattu.
Univormuja ja kolmikolkkahattuja monen värisiä
1600-luvun capotain-hattu mataloitui lierihatuksi, jonka reunat nousivat 1700-luvulla pystyyn karoliinimuodin kolmikolkkahatuksi. 1700-luvun lopulla Ruotsin kuningas Kustaa III yritti kansallisella puvullaan poistaa mielestään liiaksi kalliisiin tuontimateriaaleihin nojaavat pukineet alamaisiltaan ja samalla yhdenmukaistaa valtakunnan virkakunnan ulkonäön. Malli otettiin 1500-luvun Kustaa I Vaasan taalalaisjoukkojen oletetusta vaatetuksesta. Kolmikolkkahattu syrjäytyi nyt mustan kupuhatun ja sulkakoristeen tieltä. Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthan sai tuskailla uusien pukusäädösten mukaisen univormun ja hattujen hankkimista vuoden 1802 kuningasvierailun alla, kunnes Tukholmasta saatiin tieto että kuningas Kustaa IV Aadolf oli jalomielisesti antanut yliopiston köyhille professoreille luvan käyttää vanhanmallisia hattujaan vierailun ja juhlapromootioiden aikana. Suomen sodan jälkeen sijaiskansleri Jakob Tengström ja rehtori Matthias Calonius vaativat professoreita hankkimaan välittömästi Venäjän yliopistoille säädetyt univormut käyttöönsä keisarillisia vierailuja ja Pietarissa käyntejä varten. Keisari Aleksanteri I määräsi vuonna 1817 akatemialle oman univormun. Univormuun kuului vallitsevan venäläisen univormun mukainen kaksikolkkahattu, bicorne, jollaisen voi yhä nähdä promootioissa ylivahtimestarin univormun osana hänen ojentaessaan tohtorien hatut ja miekat promoottorille Parnassolla. Pyöreä musta silkkipytty säilyi kuitenkin univormuasetusten ulkopuolella perinteisenä akateemisena päähineenä, jonka käyttöoikeus jaettiin promootioissa. Musta silinteri oli tullut muotiin 1700-luvun lopun Englannissa, mistä se levisi Napoleonin sotien myötä muualle maailmaan muodostuen viktoriaanisen aikakauden yhdeksi tunnusmerkiksi. Musta silinteri on muuttunut vain vähän 1800-luvun alusta tähän päivään ja filosofisen tiedekunnan yhä käyttämän mustan rinnalle ovat tulleet muiden tiedekuntien ja yliopistojen eri väriset hatut, mutta malli on pysynyt samana rypytetyllä silkillä peitettynä silinterinä. Osassa tiedekuntia tohtorinhattujen lierinauhassa on keskellä otsaa tiedekunnan symbolilla varustettu lyyra ylioppilaslakkien lyyran tavoin.
Pileus quadratus vaihtuu capotain-hattuun
Keskiaikaisia maisterien hattuja oli Pohjolassa Euroopan mantereella promovoitujen maisterien ja tohtorien tuomisina, mutta tämä keskiaikainen malli oli omanlaisensa poiketen suuresti reformaation jälkeen akateemisen maailman Pohjolassa vallanneesta päähineestä. Kustaa I Vaasan vuonna 1527 toteuttaman reformaation myötä suurin osa katolisen kirkon vanhasta omaisuudesta takavarikoitiin kruunulle, mikä romahdutti nuoren Uppsalan yliopiston ja korkeamman koulutuksen taloudellisen perustan Ruotsissa. Vaasa-dynastian sodat naapurivaltojen ja veljesten kesken pitkin 1500-lukua eivät auttaneet asiaa. Yliopistot olivat vahvasti kirkollisia laitoksia ja pappien koulutukseen suuntautuneita, kirkon muodostaessa laajimman ja suurimman virkakunnan valtakunnassa. Kun Ruotsin uskonnolliset ja kirkkopoliittiset suuntaukset kävivät valtataistelua keskenään, ei yliopiston mahdollisesta linjasta ja opillisista kysymyksistä päästy yksimielisyyteen. Juhana III leikitteli paluulla katolisuuteen ja hänen pojaltaan Sigismundilta vallan kaapannut Kaarle IX takavarikoi vuonna 1595 uudelleen perustetun Uppsalan yliopiston konstituutiot kieltäytyen vahvistamasta niitä ennen tarkastus olisi suoritettu niihin. Yliopiston ja kuninkaan välit olivat jäiset ja epäluuloiset. Vasta Kustaa II Aadolfin nouseminen Ruotsin valtaistuimelle vuonna 1617 komeissa kruunajaisissa Uppsalassa, ja uusien konstituutioiden vahvistaminen seuraavalla vuosikymmenellä yhdessä rahoituskysymysten ratkaisemisen ns. prebendatiloilla ja akateemisilla läänityksillä mahdollistivat yliopistoelämän uuden virkoamisen Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla.
Kun tohtorien promovointi oli Ruotsissa harvinaista pitkään, jatkoivat opinhaluiset Ruotsin valtakunnan alamaiset opintojaan kuninkaiden ja puhdasoppisen luterilaisen kirkon soveliaiksi katsomissa Pohjois-Saksan ja Alankomaiden yliopistoissa, joissa he sitten aikanaan promovoituivat tohtoreiksi. 1500-luvun lopulla Alankomaista alkoi uutena muotipäähineenä capotain-nimellä tunnettu korkeakupuinen hattu, useimmiten musta, jossa oli toisinaan iso solki tai sulka koristeena hattunauhassa. Pyöreä capotain erottui maallisena ja arkisena kontrastina katolisen kirkon yhä käyttämästä nelikulmaisesta tohtorinhatusta, joka on vanhan maisterin eli mestarin hatun jälkeläinen. Capotain-hatusta tuli protestanttien ja etenkin puritaanien päähine, minkä takia päähine tunnettaan Yhdysvalloissa nimellä Pilgrim's hat Mayflower-laivan pyhiinvaeltajaisien mukaan. Kun monet ruotsalaiset väittelivät tohtoreiksi Alankomaissa tuolloisen Euroopan tieteellistä huippua edustaneissa yliopistoissa, tulivat he kotiin ajan hollantilaisen muodin mukaisen hatun kanssa. Samaan aikaan Alankomaat kävivät pitkäkestoista itsenäisyyssotaansa Espanjaa vastaan, jossa myös uskonnollinen jako protestantteihin ja katolisiin näytteli merkittävää osaa. Capotain-hattu olikin siten protestanteille sovelias päähine ja keino erottautua katolisen Euroopan yliopistojen jo tuolloin omaksumista nelikulmaisista hatuista, keskiajan pileus quadratuksen perillisistä, joiden mallia anglosaksisen maailman neliskanttiset "mortarboard" -hatut ovat. Ruotsissa hollantilaistyylisiä capotain-hattuja näkyy papistoa ja teinejä esittävässä piirroskuvassa, joka on osa kuningas Juhana III:n hautajaissaattueen kuvausta vuodelta 1592.
Capotain-hatun esimuotoja olivat Espanjan Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajien käyttämät leveät lierihatut otsanauhan simpukankuori symboleineen. Simpukankuori eli näkinkenkä osoitti matkalaisen olevan pyhiinvaelluksella Pyhän Jaakobin haudalle Compostelaan. Espanjassa tällainen päähine oli alkujaan etenkin Välimeren rannikon Andalusian ja Valencian alueella tavattu. Tämä puolestaan oli hyvin samantyyppinen kun armenialaisten ja kreikkalaisten kauppiaiden käyttämä hattu Välimeren piirissä. Tätä "itäistä" hattua voi nähdä mm. Venetsian Pyhän Markuksen toria esittävissä 1400-luvun maalauksissa torikansan seassa olevien itämaisten, mutta kristittyjen kauppiaiden päässä. Kreikkalaisessa maailmassa leveänä lierihattuna oli ollut jo antiikin aikana käytössä petasos-hattu. Vastaavasti jo antiikissa kreikkalaisessa maailmassa käytetty pileus-hattu levisi laajalle Välimeren kulttuuripiirissä ja siitä kehittyi erityisesti juutalaisten kauppiaiden päähine.
Punainen maisterimyssy
Ennen reformaatiota ja katolisen Euroopan jakaantumista kahtia olivat keskiajalla sekä tohtorit että maisterit käyttäneet punaista hattua. Hattu oli alkujaan pyöreä myssy, josta saattoi roikkua pitkä piippakärki. Keskiajan lopulla roikkuva piippakärki tavattiin taitella kasaan päälaelle, jolloin saatiin aikaan nelikulmainen kupu hattuun, joka jäykistyi ja sai lisää tukirakenteita 1500-luvulle tultaessa. Kaikki yliopistosta valmistuvat saivat samanlaisen hatun. Tohtorin ja maisterin arvot eivät vielä olleet selkeästi erkaantuneet toisistaan, sillä maisterin kantamuoto latinan magister tarkoitti alkujaan mestaria ja doctor oppinutta, ja monin paikoin Euroopassa promootioissa myönnettiinkin samalla kertaa maisterin ja tohtorin arvot yhdistelmänä, magister ac doctor. Suomessakin Turun Kuninkaallisen Akatemian varhaisaikoina maisterit saivat punaisen myssyn, jonka päälle laakeriseppele laitettiin. Laakeripuiden kasvualueen jäädessä kauas Itämeren rantoja etelämmäksi jouduttiin Turussa pärjäämään tuoksuruudalla (Ruta graveolens) tai metallista maisterin varallisuuden mukaan taotuilla seppeleillä. Vähävaraisempi sai tyytyä kupariin, varakkaampi saattoi hankkia kultaisen laakeriseppeleen hattunsa päälle. Tämä seppeleen asettaminen hatun päälle on säilynyt Ruotsin yliopistoissa, joissa promovoidaan enää vain tohtoreita ja tohtorit saavat sekä hatun että laakeriseppeleen. Ruotsissa maisterien promovointi päättyi Uppsalassa ja Lundissa 1870-luvun yliopistouudistuksiin. Jo paljon aikaisemmin 1700-luvulla hattu oli siirtynyt vain tohtorien arvonmerkiksi maisterien saadessa pitää laakeriseppeleen, mikä johti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa tilanteeseen, että filosofian maisterit turhaan anoivat kanslereilta ja kuninkailta itselleen omaa hattua. Hattua pidettiin nimenomaan korkeampien oppiarvojen tunnuksena ja kuningas Kustaa IV Aadolf piti tohtorinhattua suorastaan naurettavana päähineenä, jollainen muutoin sopi hänestä vain Suomenlinnan rangaistusvangeille. Kustaa IV Aadolfin valtakausi päättyikin vallasta syöksemiseen Ruotsin häviämän Suomen sodan jälkimainingeissa.
Fryygialaismyssy Ranskan vallankumouksessa ja lääkärien päähineenä Antiikin Roomassa
Maisterien punaisen myssyn esikuvana oli fryygialaismyssy, joka oli vapaan miehen tunnus. Maisterin saama punainen fryygialaismyssy osoitti hänen olevan nyt itsenäinen mestari ja siten vapautunut oman mestarinsa vallasta ja vastuusta tullen ammattikunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, mestariksi mestarien rinnalle. Sama fryygialaismyssy tuli vapauden tunnukseksi Ranskassa ensin 1600-luvulla Bretagnen kapinan yhteydessä ja tunnetummin Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789, ja nykyisin päähine on yhä monesti Ranskaa esittävän Marianne-hahmon päässä trikolori-kokardin kera. Alkujaan fryygialaismyssy oli antiikin Roomassa isännän vapauttamalleen orjalle antama päähine, joka kertoi muille orjan olevan nyt vapaa mies, joka vastasi itse tekemisistään eikä enää ollut isäntänsä vallan alla ja tämän vastuulla. Hippokrateen aikaisesta Jooniasta ja Egeanmeren saarilta on säilynyt reliefejä lääkäreistä, joiden tunnuksena oli villasta tehty kartionmallinen pyöreä hattu, pileus. Kreikkalaisesta maailmasta tämä lääkärien tunnusmerkki levisi Roomaan, kun monet Rooman lääkäreistä olivat päätyneet ikuiseen kaupunkiin alkujaan orjina kreikkalaisesta idästä Rooman legioonien valloitussotien myötä. Roomalaiset käyttivät punaista fryygialaismyssyä myös keskitalven juhlassaan Saturnaliassa, jossa juhlittiin muinaista sadonkorjuun jumalaa Saturnusta. Juhlaan kuului runsasta syöpöttelyä, lahjojen antamista ja päivä oli myös osaltaan karnevaali. Saturnaliassa orjien ja isäntien roolit kääntyivät hetkeksi ylösalaisin kuin väärän kuninkaan päivässä konsanaan, ja isännät tarjoilivat orjilleen aterian. Saturnalia on yksi nykyisen joulun edeltäjistä ja fryygialaismyssy on yksi nykyisen tonttulakin edeltäjistä. Suomalaisen kansanperinteen tontuilla tai nuuttipukilla ei todellakaan ollut mitään punaista hiippalakkia päässään.
Saturnalian ajankohtaan, vuoden pimeimpään hetkeen, osui myös Persiasta alkujaan lähtöisin olleen Mithran kultin juhlapyhä. Vain miehille rajatun kultin mytologiaa tunnetaan huonosti, mutta päähahmo ja sankari Mithras pitää säilyneissä patsaissa ja kuvissa päässään punaista fryygialaismyssyä surmatessaan suuren härän. Fryygialaismyssyn nimitys on peräisin Fryygian alueelta ja vanhasta kuningaskunnasta Vähässä-Aasiassa, nykyisen Turkin Anatolian puoleisessa luoteiskulmassa. Fryygialaiset olivat yksi Euraasian aroilta Anatoliaan Bosporin ja Dardanellien yli (tai toisen teorian mukaan Kaukasuksen solien kautta) saapuneista indoeurooppalaisista ratsastajakansoista, jotka käyttivät punaista piippalakkia ratsumiestensä päähineenä. Fryygian rannikolla palvottiin Ida-vuorella maan jumalattaren yhtenä muotona Kybeleä ja tämän vuosittain kuolevana ja uudestisyntyvänä puolisona Atista, joka legendan mukaan kuohitsi itse itsensä. Kybelen ja Atisin kultin seuraajat omaksuivat fryygialaisten punaisen päähineen, joten myöhemmin Roomaan saapui peräti kaksi jumaluutta joiden päässä punainen piippalakki koreili.
Arojen ratsumiesten piippalakki
Fryygialaisten ja persialaisten pitkällä myssyllä oli yhteinen esi-isä Euraasian arolla indoeurooppalaisten paimentolaiskansojen parissa, missä ratsumiehet käyttivät kyseisiä punaisia päähineitä. Persiassa hattua kutsuttiin tiaraksi ja kun meedialaiset ja persialaiset alkoivat rikastuessaan koristella hattujaan kultakoristeilla, alkoi tästä kehitys kohti suurkuninkaiden kruunuja. Punaisen myssyn mahdollinen edeltäjä on Kazakhstanin haudoissa säilynyt indoiranilaisen saka-paimentolaiskansan korkea, tukirakenteella jäykistetty punakeltainen ja kultakoristeinen tötteröpäähine, jonka on ajateltu olleen heimon shamaanin tai päällikön tunnus. Näitä päähineitä kantavia saka-kansan jäseniä, kreikkalaisten skyyttejä, on ikuistettu Persian suurkuninkaan Ksekses I:n haudan seiniin. Issyk Kul -järven läheltä kurgaanista löydetty miehen puku oli säilynyt niin hyvin, että asu pystyttiin rekonstruoimaan kultakoristeineen ja kyseinen ennallistus on kiertänyt maailmaa Kazakhstanin kultaisen miehen nimellä. Vastaavat korkeat kartiohatut ovat levittäytyneet laajalle Euraasiaan pronssikaudelta lähtien, kuuluisimpina Saksasta löydetyt kultaiset "aurinkohatut".
Läpi monipolvisen ja -haaraisen historiansa tohtorinhattu on ollut vapauden symboli. Pronssikauden Euraasian arojen ratsumiehiltä klassisen maailman ammattien harjoittajille, ja heiltä edelleen kauppiaiden, käsityöläisten ja pyhiinvaeltajien kautta kahta eri reittiä akateemisen maailman symboliseksi päähineeksi. Tohtorinhatun kantaja on vanhan akateemisen vapauden ideaalien mukaisesti vapaa maallisten ja hengellisten valtojen valtapyrkimyksistä, sillä hän palvelee vain tietoa ja totuutta, jolle promootiossa maisterit ja tohtorit vihitään.
FM Pasi Pykälistö
Kirjallisuutta:
Annerstedt, Claes - Uppsala universitets historia. Tredje delen: 1719-1792: Förra afdelningen: Universitets öden. Almqvist & Wiksells boktryckeri,Uppsala, 1877-1931.
Basilov, Vladimir N. - Nomads of Eurasia. 1990.
Bowden, Hugh - Mystery Cults in Ancient World. Thames Hudson Ltd, 2023.
Elm von den Osten, Dorothee - "The Cult of the Goddess "Libertas" in Rome and its Reflection in Ovid's Poetry and Tibullan Love Elegy", Vergilius, vol. 52, 2006, pp. 32-44.
Halonen, Tero - Promootio: elävän yliopistoperinteen historiaa. Otava, Helsinki, 2023.
Harmatta, Janos - History of Civilization of Central Asia, vol. 2. 1999.
Jacobson, Esther - "Beyond the Frontier: A Reconsideration of Cultural Interchange Between China and the Early Nomads", Early China, Vol. 13, (1988), pp. 201-240.
Kanitz, Ernst - "The Representation of the Other in Early Christian Art: The representation of Christian self-identity through the representation of the Other in the visual arts and its interaction with Judaism and Paganism", Angelicum, Vol. 89, No 1., (2012), pp. 93-116.
Korshak, Yvonne - 'The Liberty Cap as a Revolutionary Symbol in America and France'. Smithsonian Studies in American Art (Fall, 1987).
Kuzmina, Elena - The Origin of the Indo-Iranians, Brill, Leiden, 2007.
Lane Fox, Robin - The Invention of Medicine: From Homer to Hippocrates. Basic Books, 2020.
Lister, Margot - Costume: An Illustrated Survey from Ancient Times to the 20th Century. Barrie & Jenkins Ltd, London, 1977.
Lubrich, Naomi - "The Wandering Hat: Iterations of the Medieval Jewish Pointed Cap". Jewish History, vol. 29, No 3/4, (December 2015), pp. 203-244.
Mansfield, Alan - Ceremonial Costume: Court, civil and civic costume from 1660 to the present day. Adam & Charles Black Ltd, London, 1980.
Nevéus, Torgny - En akademisk festsed och dess utveckling: Om promotioner vid Uppsala universitet. Uppsala universitet, Uppsala, 1986.
Nevéus, Torgny - Lagerkransar & logotyper: Symboler och ceremonier vid svenska universitet. Bokförlaget Natur och Kultur, Stockholm, 1999.
Nevéus, Torgny - Honoris Causa: Promotioner, hedersdoktorer och hedersmedlemmar vid Uppsala universitet 1800-2000. Acta Universitatis Upsaliensis, Skrifter rörande Uppsala universitet. C. Organisation och historia 67. Uppsala Universitet, Uppsala, 2000.
Richardson, J. H. - "The Dioscuri and the Liberty of the Republic", Latomus, Tomus 72, fasc. 4 (Decembre 2013), pp. 901-918.
Rowe, Nicholas - "The Academical Dress of Finland: a contemporary (re)introduction." SocArxiv Papers, 3.6.2022, ed. 13.10.2023.