Osassa koulutusohjelmista on mahdollista vaihtaa opintosuuntaa kandi- tai maisteriohjelman sisällä koulutusohjelman ohjeiden mukaisesti. Opintosuunnan vaihtamisessa voi olla koulutusohjelmakohtaisia rajoituksia. Opiskelijan ei kuitenkaan ole mahdollista vaihtaa opintosuuntaa sen jälkeen, kun hänen tutkintoonsa kuuluva tutkielma on hyväksytty ja arvioitu.
Pääsääntöisesti voit hakeutua ja päästä toiseen samantasoiseen koulutusohjelmaan tai sen opintosuuntaan ainoastaan opiskelijavalinnan kautta. Tarkista mahdolliset poikkeukset koulutusohjelmakohtaisista ohjeista.
Tiedekunnassamme aloittaa vuosittain myös laaja joukko opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet alemman korkeakoulututkintonsa toisessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.
Tutustu alta kahden opiskelijan erilaiseen tarinaan maisteriopintojen pariin.
Maataloustieteistä ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmaan
Oskari on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti, joka päätti vaihtaa ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmaan opiskelemaan. Oskari on kotoisin maalta, ja tästä syystä ruoantuotanto on kiinnostanut kauan ja myöhemmin erityisesti ruoantuotannon kestävyyden tutkiminen on osoittautunut mielenkiintoiseksi.
Aloitin yliopisto-opintoni maataloustieteiden kandiohjelmassa. Tämä valinta oli melko selkeä, sillä taustani on maatilalta. Päästyäni maataloustieteiden kandiohjelmaan, opiskelimme ensimmäisen vuoden laajasti kaikkea mahdollista maatalouteen liittyvää. Pikkuhiljaa opintojen aikana ymmärsin, että erityisesti agroekologiaan liittyvät opinnot kiinnostavat minua, ja ajattelin jatkaa maisteriopintoja agroekologian parissa.
Juuri ennen maisteriopintojeni ensimmäisen syksyn alkua huomasin sähköpostilistalla ilmoituksen, jossa kerrottiin ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmasta. Aloin tutkimaan asiaa tarkemmin, ja huomasin, että tuo maisteriohjelma on juuri sitä mitä olen koko opiskelujeni ajan kaivannut. Tässä vaiheessa sain kuulla ensimmäisen kerran kestävyystieteestä, ja olinkin välittömästi aivan myyty. Heti sähköpostin nähtyäni päätin hakea ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmaan.
Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa minua houkutteli erityisesti se, että sain valita sellaisia kursseja opintoihini, jotka kiinnostivat minua enemmän kuin mitä olisin voinut valita maataloustieteiden maisteriohjelmassa. Käytännössä kasvitieteiden kurssit vaihtuivat kestävyystieteiden kursseiksi, ja tämä sopi minulle paremmin.
Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa opiskelu on ollut erittäin antoisaa. Tämä maisteriohjelma antaa laajat vapaudet omien opintojen suunnitteluun. Ensin pitää valita, haluaako opiskella EC- (environmental change / ympäristöpuoli) vai GS- (global sustainability / yhteiskunnallinen puoli) -puolella. Tämän jälkeen valitaan mieluisin tai mieluisimmat moduulit, joita aletaan seuraamaan. Esimerkiksi minä valitsin vain yhden moduulin, sillä se oli täynnä kiinnostavia kursseja. Valitsin maatalous ja ympäristö -moduulin, josta opiskelin 30 opintopistettä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut opiskella 15 opintopistettä tässä moduulissa, ja toiset 15 opintopistettä esimerkiksi Itämeri-moduulissa. Moduuleja on paljon, joten kiinnostavia opintoja kyllä löytyy!
Kun ”pääopinnot” on valittu, niin tämän lisäksi valitaan vielä temaattisia opintoja, joista on tarjolla myös lukuisia eri kokonaisuuksia. Itse valitsin Ruoka ja kestävyys -kokonaisuuden, sillä se täydensi osaamistani kestävän ruoantuotannon parissa.
Vaikka opiskelinkin melko kapea-alaisesti vain maataloutta ja ruoantuotantoa, niin Ympäristömuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelmaan kuuluu onneksi myös pakollisena kestävyystieteiden perusopintoja, joissa käsitellään laajasti yhteiskunnallisia kestävyysongelmia, joten myös eri näkökulmat ja haasteet tulivat erittäin tutuiksi.
Itse pääsin Ympäristömuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelmaan sisäisen siirron kautta, johon ovat oikeutettuja tiettyjen alojen kandidaatit. Minun onnekseni maataloustieteiden kandidaattina minulla oli mahdollisuus hakea sisäistä siirtoa, eikä minun tarvinnut varsinaisesti hakea tähän maisteriohjelmaan. Suosittelen hakijoita selvittämään tällaiset erilaiset tämän hetken mahdollisuudet päästä mukaan ohjelmaan.
Suosittelen myös mahdollisille hakijoille, että tutustuu jo ennen hakemista kyseisen maisteriohjelman tutkintorakenteeseen, sillä mikäli sieltä löytyy osioita, joista on kiinnostunut, niin kannattaa heti hakea! Mutta mikäli mikään tutkinnon osista ei vaikuta mielekkäältä, siinä vaiheessa kannattaa vielä harkita muita vaihtoehtoja.
Nykyiselle opiskelijalle suosittelen aktiivisesti seuraamaan, mitä kaikkia kursseja Ympäristömuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelma tarjoaa, sillä tarjolla on jatkuvasti lukuisia kiinnostavia kursseja! Mutta täytyy myös muistaa, että liikaa kursseja ei kannata valita, sillä pahimmassa tapauksessa joutuu kiiruhtamaan kurssit läpi, eikä muistakaan asioita, joita opiskeli.
Viimeisenä ja mielestäni tärkeimpänä asiana mainitsen niin hakijalle, kuin nykyiselle opiskelijallekin: muista tutustua ja viettää aikaa ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelman opiskelijayhteisön kanssa! Tähän yhteisöön on helppo liittyä, ja tässä porukassa pääsee juttelemaan kestävyydestä todella monista eri näkökulmista.
Oskari Lahtinen
Ammattikoulun kautta maisteriksi
Maisteriopintoihin päätyminen ei aina edellytä kandidaatintutkintoa tai ylioppilaspapereita, vaikkakin niistä varmasti on matkan varrella hyötyä. Erillisvalinta on loistava vaihtoehto syventää osaamistaan ja hankkia tutkivampaa katselukulmaa tulevaisuuteen.
Minun opintopolkuni ei ole ollut se kaikista normaalein, peruskoulusta valmistuin keskivertoarvosanoin ja peruskoulun jälkeen tie vei ammattikouluun talonrakentamista opiskelemaan. Ammattikoulun jälkeen suoritin armeijan, ja sen jälkeen rupesin pohtimaan mitä tulevaisuudessa tekisin. Keskustelin kotona sekä ystävien kanssa, ja rupesin pohtimaan opintojen jatkamista, vaikka en ollut oikein opiskelijatyyppiä.
Olen kotoisin maatilalta ja vanhempani ovat työskennelleet kotitilallamme käytännössä koko ikänsä maidontuotannon parissa. Minua maidontuotanto ei kiinnostanut, kun taas peltoviljely tuntui omalta jutulta, ja tarkoituksena on aina ollut jatkaa maatilaa vanhempieni jalanjälkiä seuraten. Rupesin tutkimaan opiskeluvaihtoehtoja, jotka kiinnostaisivat, ja päädyin hakemaan agrologiksi sekä metsätalousinsinööriksi. Ensimmäisenä mainittuun lopulta päädyin ja suunnaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tarvaalan kampus, jossa opiskelin neljä vuotta ja valmistuin keskinkertaisin paperein.
Agrologiopinnot toivat kattavasti tietoa metsätaloudesta, kotieläintuotannosta, bioenergiasta sekä kasvintuotannosta, mutta kokonaisuuden ollessa noin laaja ei kaikkeen pystytä paneutumaan pintaa syvemmälle. Opintojen loppuvaiheessa vitsailin erillishaun kautta jatko-opintojen mahdollisuudesta, mutta en ajatellut sitä kovin tosissaan.
Valmistumisen jälkeen pääsin koulutusta vastaaviin töihin tekemään asiantuntijamyyntiä maatalousalalle. Kun koitti erillisvalinnan hakuaika, aloin miettimään hakemista ja loppujen lopuksi päädyin laittamaan hakemuksen sisään viimeisenä hakupäivänä ollen ihan varma, etten saa opiskelupaikkaa, mutta suureksi yllätykseksi keväällä tulikin tieto, että pääsin sisään!
Tieto oli aluksi pieni shokki, kun asiaa ei ollut ajatellut tapahtuvaksi. Seuraavaksi neuvottelu pomon kanssa miten työpaikan kanssa käy, jos lähden opiskelemaan ja sieltä suunnasta sain vihreää valoa, että työpaikka säilyy ja on mahdollista työskennellä opiskelujen ohella. Syksyllä sitten muutto Latokartanon idylliseen opiskelijakylään ja uuden oppimisen pariin. Keväällä tuli täyteen kolme vuotta maisterivaiheen opintoja eli olen suorittanut opintoja ohjeaikaa hitaammalla aikataululla, mutta tämä oli alun perinkin suunnitelmana, että opintojen ja työn tekeminen onnistuu. Lukuvuoden aikana olen tehnyt töitä vähätuntisella sopimuksella, joka on onnistunut hyvin omalla kohdallani, kiitos joustavan työnantajan.
Opetus yliopistossa menee selkeästi syvemmälle aiheisiin ja kaikki tekeminen on tieteellisempää. Kurssikokonaisuudet ovat suuria ja työläämpiä kuin ammattikorkeakoulussa ja alkuvaiheessa työn määrä yllätti, mutta siihen tottuu. Mikäli osaa aloittaa tehtävät ajoissa, työmäärä ei kasva liian suureksi, vaikkakaan tätä en itse ole koskaan osannut.
Opiskelujen suunnittelussa kannattaa olla tarkkana, ettei missaa kursseja, joita ei järjestetä vuosittain, jotta saa suoritettua opinnot suunnitellussa aikataulussa ja kurssit käytyä muutenkin loogisessa järjestyksessä. Monikielinen erillisvalinnan toteutus on pakottanut kehittämään englannin kielen taitoa, kun luennot ja materiaalit ovat lähes kaikilla kursseilla englanniksi. Kielitaitoni oli ennen opintoja heikko, mutta kehitystä on tapahtunut. Vaikka en vieläkään mikään ammattilainen ole, tieteellisten tekstien lukeminen on nopeutunut merkittävästi.
“Yli-opisto-opinnot” ovat olleet todella antoisia. Uutta oppia ja uusia kavereita on tullut todella paljon. Opiskelu pääkaupunkiseudulla on ollut myös hieno kokemus koko ikänsä pienemmillä paikkakunnilla asuneelle! Suosittelen erillisvalintaa kaikille, joiden tekee mieli kehittää osaamistaan agrologiopintojen jälkeen, mutta opintojen eteen täytyy olla valmis tekemään töitä ja olla riittävästi aikaa.
Samuli Seppänen
Oman urapolun ei tarvitse aina olla selkeä, vaan kannattaa antaa tilaa mutkille tai muille suunnan muutoksille, joita eteen tulee. Ammattikorkeakoulu voi tarjota hyvät lähtökohdat yliopistoon ja antaa vakaan pohjan uudelle tiedolle. Tässä oma tarinani ammattikorkeakoulusta yliopistoon ja sieltä yrittäjäksi.
Armeijan jälkeen aloitin opintoni Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelin kestävän gastronomian restonomiksi. Opintojen loppuvaiheissa aloin miettimään, haluaisinko jatkaa opintoja vielä valmistumisen jälkeen. Eräs tuttavani suositteli ympäristö- ja elintarviketalouden opintoja. Aluksi en kuitenkaan ollut varma haenko paikkaa, sillä toinen vaihtoehto oli siirtyä työelämään. Perheyrityksessämme vanhempani olivat jo pitkään tuottaneet hunajaa Voi hyvin- tuotemerkillä ja lisäksi he olivat innostuneet suomalaisen järvikalan hyödyntämisestä ja perustaneet Järki Särki oy:n, joten hommia olisi kyllä riittänyt. Lopulta päätös oli kuitenkin kohtalaisen helppo, sillä molemmat vanhempani ovat myös opiskelleet maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, isäni kalabiologiaa ja äiti maataloutta, joten he olivat hyvin kannustavaisia opiskelujen jatkamiseen.
Päätöksen jälkeen hain opiskelupaikkaa ja aloitinkin opinnot seuraavana syksynä. Aikaisemmin opitut opiskelurutiinit helpottivat huomattavasti kurssien suorittamista alkuvaiheessa ja sain myös hyväksiluettua osan aikaisemmista opinnoistani. Kandivaihe sujui aika vauhdikkaasti ja pian olinkin suorittamassa elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriopintoja.
Vaikka opiskelujen alkuvuosina olin kesät muualla töissä, vei tieni lopulta takaisin perheyritykseemme mehiläisten ja kalanjalostuksen pariin. Paluun jälkeen olenkin hyvin pystynyt hyödyntämään opintojani käytännössä. Sukupolvenvaihdos on mahdollistanut uusien toimintatapojen käyttöön ottamisen ja olen voinut tuoda toimintaan tuoretta näkemystä. Opintojen ohella olen myös pystynyt työskentelemään hyvin, sillä kurssit voi pääsääntöisesti suorittaa myös etänä.
Suosittelen kaikkia opiskelemaan kursseja mahdollisimman monipuolisesti oman kiinnostuksen mukaan. Itse opiskelin elintarviketieteiden sivuainekokonaisuuden, ja suoritin esimerkiksi muutaman kurssin ohjelmointia omasta mielenkiinnosta. Monipuolinen osaaminen tulee hyödyksi työelämässä etenkin yrittäjänä, kun työ ei rajoitu vain yhteen tiettyyn osa-alueeseen vaan pitää osata hallita suurempia kokonaisuuksia. Myöskään jo opittuihin asioihin ei voi nojata loputtomiin vaan on pystyttävä oppimaan uutta ja päivitettävä osaamistaan. Opinnoista saadut valmiudet auttavat tarkastelemaan asioita kriittisesti ja huomioimaan ne useammasta näkökulmasta.
Uusille hakijoille suosittelen tutustumista kulutuksen- ja elintarviketalouden maisteriopintoihin. Opinnot tarjoavat laajan kuvan elintarviketaloudesta ja tukevat kuluttaja- ja markkinointiosaamista. Ja opitun tiedon lisäksi allekirjoittaneelle ainakin tarttui mukaan paljon tietoa, muistoja, työelämän kontakteja ja ystäviä.
Vertti Seppälä
Voit tehdä valmistumispyynnön Sisussa, kun olet suorittanut kaikki tutkintoosi kuuluvat opinnot.
Tutustu koulutusohjelmasi tarkentaviin ohjeisiin Opiskelijan ohjeissa.
Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuvien opiskelijoiden työllistyminen heti valmistumisen jälkeen on hyvällä tasolla. Työuran mahdollisuudet ovat hyvin monipuoliset ja laajat eri sektoreilla aina valtiollisista työtehtävistä yksityisiin organisaatioihin. Tieteellisestä taustasta riippuen myös uranäkymät yrittäjänä ovat hyvä vaihtoehto.
Maitotilalla kasvanutta Annamari Jukkolaa kiehtoi kouluttautuminen ruoantuotannon ympärille. Matka vei Helsingin yliopistoon Viikkiin, jossa erikoistuminen elintarvike- ja maitoteknologiaan tuntui sekä luontevalta että mielekkäältä valinnalta. Työkokemuksen karttuminen ja jatkokouluttautuminen elintarvikealalla johti Annamarin lopulta uuden kehittäjäksi ja oman kaurameijerin perustajaksi tähtäimenään uudistaa suomalaista ruoantuotantoa.
Annamari Jukkola kuvailee itseään käytännön tekijäksi, jolle yliopistotason kouluttautuminen ei ollut aluksi läheskään itsestäänselvyys. Lapsuutensa maitotilalla ja yrittäjäperheessä kasvaneena Annamari kokee ruoantuotannon ja työntekemisen olleen aina lähellä.
– Ruoka kiinnosti minua kovasti ja tiesin haluavani jollain tavalla ruoka-alalle. En kuitenkaan ollut aluksi lainkaan varma siitä, että kouluttautuisin alalle yliopistotasolla. Kun pääsin Viikkiin opiskelemaan, ajattelin, että pakkohan tämä kortti on katsoa, ja sille tielle jäin, Annamari kertoo uransa ensiaskelista.
Erikoistuminen elintarviketeknologiaan ja maitoteknologiaan olivat luonteva valinta Annamarille, joka huomasikin opintojen sujuvan odotuksia paremmin ja kiinnostuksen alaa kohtaa kasvavan tiedon karttuessa:
– Koin erittäin motivoivaksi sen, että tiesin opintojen antavan minulle valmiuksia työelämään.
Vaikka suoraa ammattia ei tutkinto antanutkaan, oli Annamarilla unelma-ammatti mielessä:
– Halusin tehdä tuotekehittäjän työtä, jossa voisin hyödyntää teknologiakoulutusta ja oppia kehittämään uusia elintarvikkeita.
Gradupaikka alan yrityksestä tarjosikin ponnahduslaudan työelämään ja vauhditti maisterin tutkinnon loppuun suorittamista.
Annamari työskenteli tuotekehittäjänä valmistumisensa jälkeen ja huomasi pitävänsä tutkimuspainotteisista projekteista sekä haasteiden ratkomisesta. Työura vaihtui jatkokouluttautumiseen ja tekniikan tohtorin tutkinnon suorittamiseen.
Käytännöllisyyttä ja vapautta arvostava Annamari kertoo, ettei hän koskaan kokenut akateemisen uran olevan itselle suoranaisesti tavoite tai motivaation lähde. Oppiminen ja aiheeseen syventyminen sekä ratkaisujen tarjoaminen saivat Annamarin kuitenkin jatkamaan väitöstutkimuksen parissa.
Väitösajan tuoma itsenäisyys ja vastuu omasta työstä herättivät Annamarissa uusia ajatuksia:
– Olin syventynyt maitoteknologian aiheeseeni lähes niin paljon kuin mahdollista, joten aloin miettiä, mitä haluaisin saavuttaa seuraavaksi. Kaipasin merkityksellisyyttä.
Samaan aikaan ympärillä puhuttiin paljon vastuullisuudesta, mikä sai Annamarin pohtimaan ruoantuotannon ja omien valintojen kestävyyttä.
– Lähdin tutustumaan maidon kaltaisiin kasvipohjaisiin tuotteisiin ja havahduin siihen, ettei kotimaisista raaka-aineista valmistettuja vaihtoehtoja ollut juuri tarjolla. Tajusin, että jotain on tehtävä, ja niin sanottu yrittäjän veri lähti vetämään, Annamari kertoo yrittäjäksi ryhtymisen päätöshetkestä.
Vuonna 2017 Annamari perusti siskonsa kanssa kaurameijeri Mö:n ja viimeisteli samalla väitöskirjaansa.
– Halusin saattaa väitöstyöni loppuun, mutta yrityksen kanssa ei voinut myöskään odottaa, sillä aika oli oikea. Olihan se aluksi melkoista tasapainottelua.
Viikonloppuisin ja iltaisin Annamari kehitti kauratuotteita ensin koekeittiössä kotona, ja myöhemmin valmistuspaikka tuotteille löytyi suvun meijeristä. Koulutus ja kokemus alalta ovat ehdottomasti edesauttaneet yrityksen kehittämisessä.
– On mukavaa huomata, että osaamista löytyy talon sisältä ja sitä pystyy konkreettisesti hyödyntämään tärkeän asian edistämiseksi, kuvailee Annamari.
Vaikka Annamarille on ehtinyt kertyä jo kokemusta sekä yrityselämästä että tutkimuspuolelta, ei oppiminen lopu siihen.
– Kun lähtee täysin nollasta liikkeelle perustamaan omaa yritystä, tulee vastaan paljon uusia asioita, joita täytyy opetella.
Annamari näkee tämän kuitenkin positiivisena haasteena:
– On mukavaa huomata, että oma osaaminen monipuolistuu. Tylsiä hetkiä ei juuri ole.
Uudistumiskykyä ja opettelua vaaditaankin paljon, sillä Annamarin luotsaaman yrityksen, Mö:n, tavoitteena on uusien kauratuotteiden markkinoille saattaminen ja kotimaisen ruoantuotannon vastuullinen edistäminen.
Jälkeenpäin katsoen Annamari myöntää urakehityksenä näyttävän todella suoraviivaiselta, mutta toteaa samalla, ettei se omalla kohdalla ole aina todellakaan siltä tuntunut:
– Haasteita on mahtunut matkaan vähintään yhtä paljon kuin onnistumisiakin.
Annamari haluaakin korostaa rohkeuden ja unelmoinnin tärkeyttä:
– Ei ole mitään merkitystä sillä onnistuuko tai osaako kaikkea heti. En usko, että kenenkään on mahdollista onnistua aina ensiyrittämällä. Pääasia on, että etenee kohti omia mieltymyksiä ja unelmia.
Ei siis ole sattumaa, että lannistumattomuus on myös yksi Mö:n arvoista:
– Vaikka ottaisi seitsemän askelta eteen ja kolme taakse, ollaan kuitenkin menossa eteenpäin. Sillä mentaliteetilla on hyvä edetä ja oppia matkalla.
Vinkiksi opiskelijoille Annamari lisää myös suhteiden ja tukiverkoston rakentamisen:
– Opiskeluaika on tiedon karttumisen lisäksi tärkeää suhteiden luomisessa, sillä tulevat kollegat tai sidosryhmät ovat hyvin todennäköisesti opiskeluajoilta tuttuja. On myös tärkeää löytää ympärilleen ihmisiä, joista itse saa tukea. Yrittäjänäkin uskallan todeta sen, että kaikkea ei todellakaan tarvitse osata itse.
Lopuksi Annamari kiteyttää:
– Uskalla edetä kohti unelmiasi.
Annamari Jukkola
Olen mehiläistarhaaja ja pölyttäjien puolestapuhuja. Opiskeluaikana kuulin huolestuttavia uutisia pölyttäjien joukkokuolemista ja lentävien hyönteisten massatuhosta. Niinpä minusta tuli mehiläistarhaaja. Tuotan hunajaa Hello honey -brändillä ja vien sitä Sveitsiin. Vaikuttajana kerron makeita juttuja pölyttäjistä someyhteisölleni sekä toimin luottamustehtävissäni Suomessa ja EU-tasolla. Mehiläiset ovat minulle elinkeino, joten kimalaiset ovat luonnollisesti harrastukseni.
Kun luet opinto-opasta, sivuutat helposti tämän tiedekunnan. Niin minäkin tein aikoinaan. Espoolaisessa lukiossa ei maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ollut opinto-ohjauksen keihäänkärki. Mitäpä minä maataloudesta ja metsästä olisin kaupunkilaistaustaisena tiennyt.
Nyt tiedän senkin, että lehmä poikii vuosittain, jotta se tuottaa maitoa. Vielä ei ole keksitty ihmepilleriä, jonka avulla maailman ihmiset ruokitaan. Sen keksimisessä sinä voit olla apuna, maailmaa muuttamassa.
Se oli onnekas sattuma, että hain tähän tiedekuntaan. Kuulin tiedekunnasta ystävältäni, joka osasi vinkata minulle sopivan pääaineen. Olin aina ollut kiinnostunut luonnosta, eläimistä ja genetiikasta. Niinpä pääaineekseni valikoitui kotieläinten jalostustiede. Se osoittautui nappivalinnaksi.
Ensimmäisen opiskelupäivänä saavuin Viikin kampukselle uudenkarheissa farkuissani. Etukäteen minua jännitti, sillä olin helsinkiläistaustaisena tullut opiskelemaan maataloustieteiden laitokselle. En tiennyt kotieläimistä saati maataloudesta mitään. Selvisin silti hyvin ensimmäisestä päivästä ja kaikista sitä seuraavista päivistä.
Fuksivuonna sain ensikosketukseni mehiläisiin. Kävin vapaavalintaisen kurssin mehiläistarhauksesta. Kurssi jäi mieleeni opiskeluajan parhaana kurssina. Erityisesti tykkäsin kurssin käytännönläheisyydestä. Kurssilla maistelimme erilaisia lajihunajia ja vierailimme yliopiston mehiläispesillä. Professorilla oli sama jumpperi päällä niin mehiläispesillä kuin luentosalissakin.
Osallistuin sittemmin yrityskiihdyttämö Helsinki Think Companyn toimintaan. Voitimme ystäväni kanssa siellä pitchaus- eli hissipuhekilpailun pölytyspalveluidealla.
Ensimmäiset mehiläispesäni sijaitsivat yliopiston koetilalla keskellä härkäpapupeltoa. Aloittelevana mehiläistarhaajana en välttynyt kommelluksilta. Eräällä epäonnekkaalla mehiläistenhoitokerralla pääsi suojahaalarini sisään muutama mehiläinen. Tämäkös sai naiseen vauhtia. Niinpä juoksin pitkin härkäpapupeltoa kiljuen ja vaatteitani riisuen.
Opiskelijana olin keskinkertainen, paitsi graduni tein rimaa hipoen. Osoitin lopputyötäni ohjaavalle professorille hänen työhuoneensa ovella olevaa olematonta kynnystä sanoen: ”Jos graduni menee tuon kynnyksen yli, olen tyytyväinen”. Valmis on parempi kuin täydellinen. Tässä olen aina ollut hyvä: saan asioita valmiiksi. Työelämässä olen kokenut sen olevan perfektionismia hyödyllisempi taito.
Vietin runsaasti aikaa ainejärjestötoiminnan ja muiden yliopiston oheisaktiviteettien parissa. Tiedekunta koostuu ihmisistä. Ne samat ihmiset löytyvät työelämästä. Työpaikkaa on kiva hakea, kun kyseistä työtä aiemmin tehnyt suosittelee sinua. Sveitsin vientivaatimuksia on lystikästä selvittää, kun muistat kyseisen viranomaisen Padasjoen mökkireissulta.
Opiskeluaikana tein todella paljon töitä. Työnimikkeeni vaihtelivat Viikin kampuksen kiinteistönhoitajasta ministeriötason asiantuntijaan. Minulla oli koko opiskeluaikana noin 20 eri työnantajaa. Työt sovitin iltoihin, viikonloppuihin ja loma-aikoihin. Kalenterini lienee ollut aikamoinen organisoinnin taidonnäyte.
Runsaan työkokemuksen avulla tulivat kaikki isot alani organisaatiot tutuiksi. Sain hyvän kokonaiskuvan alasta, jolle olin valmistumassa. Työsuhteissa minulla oli kahdenlaista motivaatiota: raha tai hyvä työkokemus. Parhaissa työpaikoissa sain nämä yhdistettyä.
Ensimmäiseen vakituiseen työhöni päädyin jo ennen valmistumista. Hoidin opinnot loppuun kampuksen ulkopuolelta käsin. Valmistumisen jälkeen työnimikkeitäni ovat olleet mm. markkinointipäällikkö ja tukkukaupan ostaja.
Oppiminen jatkuu myös valmistumisen jälkeen. Papereissani komeilee MMM, agronomi ja maisterin tutkinnon jälkeen suoritin mehiläistarhaajan ammattitutkinnon. Olkoon tämä esimerkkinä läpi elämän jatkuvasta oppimisesta. Jokaisen työura ja elämänpolku on omannäköinen, ja se on ihan okei. Joskus erikoisilta ja epäloogisilta tuntuvat valinnat ovatkin jälkikäteen katsottuna todella järkeviä.
Pääaineenani oli kotieläinten jalostustiede, jonka lisäksi tein sivuaineen riistaeläintieteestä. Kävin jonkun verran opintoja myös liiketaloustieteestä ja markkinoinnista (se kannatti!). Jos nyt pääsisin aikakoneella takaisin opiskeluihin, niin ottaisin vieläkin poikkitieteellisempiä kursseja.
Tarinankerronta ja luovuus ovat tärkeitä taitoja, ne meillä on vielä etuna robotteihin verrattuna. Tarinoissa olen ollut hyvä, siksi varmasti kerron sinulle nyt näitä asioita.
Nauttisin vieläkin enemmän akateemisesta vapaudesta. Jos aamun ensimmäiselle luennolle lähtemisen sijaan voit kääntää kylkeä, niin tee se. Työelämässä saat riittävästi kulkea kello kädessä. Nauti opiskeluajasta!
Pääaineestani huolimatta työllistyin kaupallisen puolen tehtäviin. Opiskeluaikani viimeisen esitelmän tein harvinaisesta alkuperäisrodusta nimeltä pohjolan tumma mehiläinen. Viisi vuotta tuon hetken jälkeen Pohjoismaiden geenivarakeskus haastatteli minua liittyen pohjolan tumman mehiläisen jalostukselliseen suojelutyöhön. Ympyrä oli sulkeutunut.
Nora Mäntysaari
Opiskelu maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa on tarjonnut runsaasti näkökulmia yhteiskunnan hahmottamiseen. Vaikka oma urapolkuni ja opinnot ovat olleet polveilevia eivätkä ole aina edenneet alkuperäisten suunnitelmien mukaan, on akateeminen osaamiseni antanut hyvän pohjan ja tuen ammattitaidon rakentamiselle.
Maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan päätyminen ei ollut itsestäänselvä vaihtoehto. Halusin opiskella yhteiskunnallista alaa, mutta esimerkiksi valtiotiede vaikutti turhan teoreettiselta. Toisaalta valmiiksi taputeltu tiettyyn ammattiin valmistava urapolku ei myöskään innostanut, vaan halusin opintojen antavan valmiudet monenlaisiin tehtäviin. Ympäristöekonomiassa houkuttelivat yhteiskunnallinen ja taloudellinen painotus, samoin mahdollisuus suuntautua ”tulevaisuuden alalle”.
Kokopäivätyöt aloitin jo toisena opiskeluvuotena, kun harrastuksena alkanut toiminta järjestöjen ja politiikan parissa poikivat työpaikan opiskelijajärjestössä, josta siirryin parin vuoden jälkeen pääsihteeriksi poliittiseen nuorisojärjestöön. Vaikka pääsihteerin työ ei suoraan oman alan homma ollutkaan, oli opinnoista saatu ymmärrys hyödyksi ympäristössä, jossa pohdittiin ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Tutkintoni mahdollisti laajat valinnaiset opinnot, joiden ohella opiskelin muun muassa sivuaineen valtiotieteellisen tiedekunnan taloustieteessä.
Kirjoitin kandidaatintyöni lobbauksen roolista yhteiskunnan ohjauskeinoa koskevan lainsäädännön valmistelussa käyttäen case-esimerkkinä tuulivoimaa. Hieman yllättäenkin pidin kandityön kirjoittamista todella mielenkiintoisena, sillä sain siinä konkreettisesti yhdistää ympäristöasioita, taloustiedettä sekä ymmärrystäni politiikasta ja päätöksenteosta. Kandityön aihe toimi jonkinlaisena enteenä seuraavasta uravalinnasta, sillä vaihdoin puoli vuotta valmistumisen jälkeen alaa ja siirryin konsultiksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen erikoistuneeseen toimistoon, toisin sanoen lobbariksi.
Työ konsulttina sisälsi eri aloilla toimivien yritysten ja muiden organisaatioiden konsultointia muun muassa päätöksentekoon ja lainsäädäntöhankkeisiin vaikuttamisessa, ja pääsinkin hyödyntämään entistä enemmän opintojeni kautta kertynyttä osaamista. Yhä useampi yritys toimialasta riippumatta joutuu huomioimaan kestävään kehitykseen liittyviä näkökulmia, ja ymmärrys yhteiskunnan muutoksista tuki hyvin vaikuttamistyön suunnittelua ja toteutusta. Oma harvinaisempi opintotaustani auttoi myös erottumaan positiivisella tavalla.
Konsulttihommien aloituksen ohella siirryin myös uuteen maisteriohjelmaan. Olin kandiopintojen aikana todennut haluavani kehittää osaamistani yhä enemmän kestävän kehityksen teemojen parissa, ja tähän tarjosi mahdollisuuden uusi monitieteellinen ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma. Maisteriopinnoissa olenkin päässyt osallistumaan koko akateemisen taipaleeni kiinnostavimpiin opintoihin: mukana on opiskelijoita ja opettajia eri taustoitusta ja oppiaineista, mikä mahdollistaa mielenkiintoiset keskustelut ja uusien näkökulmien omaksumisen.
Maisteriopintojen ja gradun kirjoituksen aikana aloitin myös ensimmäisessä varsinaisessa oman alan työpaikassa ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen erityisasiantuntijana sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestössä. Työ yhdistää hyvin omat monipuoliset vahvuuteni – akateeminen tausta kestävyyshaasteiden parissa sekä työelämässä ja luottamustoimissa hankittu osaaminen muun muassa edunvalvonnasta, kansalaisjärjestöistä ja vaikuttamisesta. Kyseessä on myös työ, jota ei ollut edes olemassa, kun ensimmäisen kerran kävelin Viikin infokeskuksen ovista sisään orientaatiopäivänä.
Opiskelu kokopäivätyön ohella ei varmasti sovi kaikille, eikä se ole aina ollut paras ratkaisu omallakaan kohdallani. Kuitenkin oma urapolkuni on rakentunut juuri kehittämällä akateemista osaamista ja ammattitaitoa rinnakkain tosiaan tukien. Ilman opintoja en olisi päässyt tekemään töitä ilmastonmuutoshaasteiden parissa tai pystynyt hyödyntämään akateemista osaamista konsulttina. Toisaalta, kun olin jo opintojen aikana päässyt työelämään, pystyin suhtatumaan opintoihin rennommin ja hahmottamaan helpommin omia kiinnostuksen kohteita.
Yllättävää kyllä, olen pärjännyt työn ohessa tehdyissä opinnoissa paremmin kuin fuksivuonna kokopäiväisenä opiskelijana. Kun kerran lähtee kesken työpäivän luennolle tai käyttää työviikon jälkeen vapaa-ajan opiskeluun, haluaa saman tien panostaa kunnolla ja ottaa opinnoista kaiken irti. Teorioiden analysointi sekä pohdiskelevat akateemisten tekstit ovat olleet myös hyvää vastapainoa hektiselle työarjelle.
Erityisen tyytyväinen olen ollut tiedekunnan monipuoliseen opintotarjontaan ja mahdollisuuteen opiskella myös oman tiedekunnan ulkopuolella. Taloustieteen ymmärryksestä on myös ollut hyötyä, sillä muun muassa verotus, elvytyspaketit ja talouspolitiikka ovat usein otsikoissa ja niiden vaikutukset heijastuvat laajasti yhteiskuntaan. Kiitollinen olen ollut joustavista opintomahdollisuuksista: lähes poikkeuksetta kurssinvetäjät ovat suhtautuneet töiden aiheuttamiin aikatauluhaasteisiin ymmärtävästi, ja itsenäiset suoritukset ovat onnistuneet.
Jälkikäteen ajateltuna olisi tosin ollut hyödyksi tehdä heti työelämään siirtymisen aluksi konkreettinen opintosuunnitelma, sillä minulle kurinalainen opintosuunnitelman noudattaminen on ollut hyvä motivaattori pitää tahtia yllä. Samoin tilastotieteen ja Excelin lisäopiskelu olisi ollut hyvä peliliike, sillä erilaiset tilastoaineistot ja niiden pyörittely ovat hyödyksi melkein kaikissa asiantuntijatöissä.
Simo Rissanen