Yhteiseen kouluun vammasta viis

Kaikki voivat opiskella samassa koulussa, vakuuttaa erityispedagogiikan dosentti Marjatta Takala. Ratkaisu on fyysisesti ja psyykkisesti esteetön ympäristö.

Tiedekulman Tarpeeksi terve -teemaillassa 10.2. dosentti Marjatta Takala puhui erinomaisesta koulusta ja erinomaisesta opetuksesta: näillä hän tarkoittaa kaikille sopivaa opetusta ja riittävää yksilöllistä huomiointia. Jotta kaikki voivat opiskella samassa koulussa, tarvitaan esteetöntä ympäristöä, ei vain fyysisesti vaan myös psyykkisesti.

– Erinomaisessa koulussa voivat opiskella niin sokeat ja kuurot kuin liikuntavammaiset ja kehitysvammaiset – kaikki. Tämä vaatii riittävää resursointia sekä pedagogista ja poliittista tahtoa.

Takalan mukaan yhteinen, esteetön koulu on mahdollinen. – Esteettömyys, saavutettavuus, Design for All, on avain osallisuuteen. Esteettömästä koulusta ja yhteiskunnasta hyötyvät kaikki, eivät vain vammaiset, Takala toteaa. – Erinomaisessa koulussa opitaan ja voidaan hyvin.

Lisää resursointia

Kaikkien saaminen samaan kouluun vaatii resursointia. Luokanopettajalle ei saa laittaa mahdottomia haasteita, vaan avuksi tarvitaan avustajia ja erityisopettajan sekä oppilashuollon palveluja. Ilman riittävää tukea oppilas ei opi eikä opettaja jaksa.  Yhteinen koulu kaikille vaatii siis panostusta, Takala painottaa.

Kaikilta ei voida koulussa vaatia samaa, siksi yksilöllisyys on avainasemassa. Yhteinen peruskoulu ei edelleenkään tarkoita, että kaikkien on opittava kaikki.

– Yhteiskunta tarjoaa palveluja, mutta niiden yksilöllistäminen ja joustavuus on heikkoa. Koulunkäyntiä ja koko elämää voi verrata palapeliin, josta usein puuttuu jokin pala. Henkilö ei näe, kuule, ei jaksa keskittyä. Silloin tarvitaan apua: puuttuva pala voi olla kontrastien lisääminen, viittomakielen tulkki, avustaja. Usein kuitenkin tarjotaan väärää palaa tai ei mitään.  Yksilölliset ratkaisut kantavat pitemmälle, mutta niiden tarjoamiseen tarvitaan aikaa ja tahtoa, Takala muistuttaa.

Erityisopettajan työnkuva muuttumassa

Erityisopettajan työnkuva on muuttumassa; hänestä on tulossa yhä enemmän neuvonantaja, opastaja. Erityisopettaja on kouluissa oppimisen esteiden raivaaja ja yhdessä luokan- ja aineenopettajien sekä muun henkilöstön kanssa usein avainasemassa esteettömän oppimisen edistämisessä. Yhteisopetus on yksi apukeino opetuksen yksilöllistämiseen. Kenenkään ei tarvitse lähteä pois ryhmästä, vaan tuki oppimiseen tulee ryhmään.

Takala onkin verrannut koulua pizzanpaistouuniin. . – Kaikki pizzat - oppilaat - mahtuvat samaan uuniin, mutta jokaisessa on vähän erilaisia aineksia. Kaikki ovat kuitenkin yhdessä.

Nimby-ilmiöstä imby-ilmiöön

Takalan mukaan jotkut vanhemmat haluavat välttää kouluja, joissa on erityisryhmiä. Myös erilaista käytöstä tai ulkonäköä vierastetaan ja pelätään. Ihminen pelkää erilaisuutta, kunnes tutustuu siihen. 

– Koulut ovat tehneet tässä hyvää työtä, on perustettu viittomakielen kerhoja, on pidetty oppitunteja, joissa opiskellaan ilman näköä, on oman kokemuksen kautta tehty pelottavaa tutuksi, ja niin siitä on tullut osa tavallisuutta, Takala kertoo. – Valinnanvaraa on kuitenkin oltava, ketään ei voi pakottaa inkluusioon.

 

Teksti: Mari Peltonen
Kuva: Toni Rönni