MRSA-kantojen katsotaan olevan resistenttejä kaikille beetalaktaamiryhmän mikrobilääkkeille. MRSA aiheuttaa Euroopan unionin alueella vuosittain noin 150 000 infektiota, lisäten merkittävästi kuolleisuutta sekä kasvattaen terveydenhuollon kustannuksia. Yleisesti katsottuna ihmisillä- ja eläimillä esiintyvät MRSA-kannat poikkeavat toisistaan niiden perinnöllisten ominaisuuksien ja resistenssigeenien osalta, joskin erilaiset MRSA-kannat voivat tarttua ihmisten ja eläinten välillä. Ihmisillä tavataan pääsääntöisesti mecA resistenssigeenin omaavia MRSA-kantoja, kun taas erilaisilla tuotanto- ja villieläimillä esiintyy verrattain yleisesti mecC-MRSA:ta.mecC-MRSA on erityisen yleinen eurooppalaisilla siileillä, johtuen siilien iholla yleisesti esiintyvästä, penisilliinin kaltaisia antibioottista ainetta tuottavasta sienestä, jota vastaan Staphylococcus aureus -bakteerit ovat evoluution aikaansaannoksena kehittäneet resistenssimekanismin. Siilit viihtyvät yleisesti lähellä ihmisasustusta, minkä vuoksi ne voivat myös altistua ihmisistä peräisin oleville resistenteille bakteereille, sekä niiden kantamille resistenssigeeneille.
Tutkimushankkeessa otettiin näytteitä kuolleista tai lopetetuista siileistä, jotka oli tuotu Korkeasaaren eläintarhaan hoitoon pääkaupunkiseudun alueelta vuosina 2020–2021. MRSA-kannat kokogenomisekvensoitiin niiden perimän ominaisuuksien määrittämiseksi. Siileistä eristettyjä MRSA-kantoja verrattiin myös ihmisistä eristettyihin MRSA-kantoihin niiden sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi.
MRSA-kantojen genominen vertailu paljasti menestyneen mecA-MRSA t304/ST6 kloonin leviämisen ihmisten ja siilien välillä. Kyseinen MRSA-klooni on yleistynyt viime vuosina pohjoismaissa ihmisillä. mecA-MRSA:ta esiintyy harvoin villieläimillä ja mecA-MRSA t304/ST6 kloonin esiintyvyyttä villieläimillä ei tunneta. Tutkitut mecA resistenssigeenin omaavat MRSA-kannat kantoivat myös ihmisissä esiintyville MRSA-kannoille tyypillisiä geenejä, mikä voisi viitata siihen, että kantojen alkuperä on ihmisissä. Lisätutkimuksia tarvitaan siilien ja ihmisten välisistä kontakteista sekä kaupunkiluontoon liittyvistä tekijöistä, jotka voivat altistaa siilejä ihmisperäisille MRSA-kannoille.
mecC-tyypin MRSA-kannat olivat harvinaisia tutkituissa siileissä. Tulos poikkeaa aiemmista tutkimuksista ja voisi viitata siihen, että siileissä kehittyneet mecC-MRSA-linjat eivät ole levinneet tasaisesti Euroopassa siilipopulaatioiden laajentuessa jääkauden jälkeisenä aikana tai siihen, että pääkaupunkiseudulla esiintyvissä siileillä esiintyy yleisemmin muun tyyppisiä MRSA-kantoja. Jatkossa MRSA:n esiintymistä suomalaisilla siileillä tulisi tutkia laajemmalta maantieteelliseltä alueelta, käyttäen menetelmiä, jotka valikoivat herkemmin mecC-MRSA-kantoja.
Tutkimushanke tehtiin yhteistyössä Korkeasaaren eläintarhan sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Tutkimus sai rahoitusta Suomen akatemialta (päätösnumero 339417).
Vertaisarvioitu artikkeli on luettavissa osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.onehlt.2023.100516