ESBL/AmpC-entsyymejä tuottavat Enterobakteerit tuontikoirilla

Tässä tutkimushankkeessa kuvattiin tuontikoirista eristettyjen ESBL/AmpC -tuottavien Enterobakteerien genomisia ominaisuuksia bakteerien kokogenomisekvensoinnin avulla.

Tutkimusmateriaali koostui ESBL/AmpC-entsyymiä tuottavista Escherichia coli (E. coli) (n=58) ja Klebsiella pneumoniae (K. pneumoniae) (n=2) kannoista, jotka valikoitiin tutkimukseen Ruokaviraston keräämästä kantakokoelmasta. Kantoja kerättiin osana Ruokaviraston toteuttamaa tuontikoiraprojektia vuosina 2017-2018. Tutkitut kannat olivat peräisin 48:sta eri koirasta, jotka olivat tuotu Suomeen alunperin seitsemästä eri maasta. Suurin osa näistä koirista oli peräisin koiratarhoilta.

Kokogenomisekvensoinnin avulla selvitettiin, että tuontikoirien ESBL/AmpC-entsyymiä tuottavilla Enterobakteereilla oli lukuisia erilaisia resistenssigeenejä, joista suurin osa lukeutui geeneihin, jotka välitävät resistenssiä beetalaktaamiryhmän mikrobilääkkeitä vastaan. Resistenssigeeneistä yleisin oli ns. blaCTX-M-15 geeni, jonka on todettu olevan lemmikkieläinten yleisin ESBL-geeni maailmanlaajuisesti. Bakteerit olivat myös sekvenssityypeiltään moninaisia, sisältäen maailmanlaajuisesti epidemiaryppäitä aiheuttaneita E. coli -lajin ST410 ja K. pneumoniae -lajin ST307 -sekvenssityyppejä. n. 30% tutkituista Escherichia coli -kannoista voitiin laskea virulenssigeenien osalta ns. patogeenisiksi E. coli -kannoiksi.

Tutkimuksen tulokset korostavat että tarhaolosuhteissa elävien koirian ESBL/AmpC-entsyymiä tuottavien Enterobakteerien perimät ovat moninaisia, mahdollisesti heijastaen koirien pitopaikkojen olosuhteita ja useita eri lähteitä joista tartunnat ovat peräisin. Kantojen moninaisen resistenssiprofiilin lisäksi kantojen mahdollinen patogeenisuus on huolestuttavaa. Tarkempia tutkimuksia koiratarhojen ympäristöolosuhteista ja tartuntojen mahdollisista lähteistä tulisi tehdä, jotta mahdollisia torjuntatoimia mikrobilääkeresistenssin leviämiselle voitaisiin toteuttaa kohdennetusti. 

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Ruokaviraston kanssa. Tutkimusta rahoitti Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö.

Vertaisarvioitu julkaisu löytyy osoitteesta: https://doi.org/10.1016/j.jgar.2022.05.021