Väitöskirjojen rakenne ja laajuus Helsingin yliopistossa

Yliopiston jatkotutkintolinjausten mukaan väitöskirja ja siihen liittyvä tutkimustyö ovat tohtorin tutkinnon laajin ja merkittävin osa. Lisäksi tohtorin tutkintoon kuuluu 40 opintopisteen jatko-opinnot.

Jatkotutkintolinjausten mukaan Helsingin yliopistossa tohtorin tutkinto mitoitetaan ja ohjataan siten, että sen voi suorittaa kokopäivätoimisesti työskennellen neljässä vuodessa.

Alla esitetty rehtorin päätös (nro 498/2017) sisältää yleiset yliopistotason linjaukset väitöskirjoista ja niitä sovelletaan kaikissa tiedekunnissa ja kaikilla aloilla. Lisäksi on esitelty Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kriteerit.

Väitöskirjan yleiset kriteerit

  1. Väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai väitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.

    Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit: Väitöskirjan tulee a) sisältää uutta tieteellistä tietoa, b) osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua, c) osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta, d) osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä, e) olla tieteellisesti vakuuttava, f) sisältää perusteltuja tuloksia ja g) olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.

  2. Ohjaajan ja väitöskirjan tekijän velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö siten, että tohtorin tutkinto on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.

  3. Väitöskirjan alussa on lyhyt 1-2 sivun tiivistelmä (abstract), joka on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmän tulee sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.

  4. Väitöskirjan vaatimukset ja arvosteluperusteet tulee toimittaa tohtorikoulutettavien tiedoksi, kun tohtorin tutkinnon suoritusoikeus myönnetään. Ne annetaan myös ohjaajien, vastuuprofessoreiden ja seurantaryhmien sekä esitarkastajien ja vastaväittäjien tiedoksi, kun heidät määrätään tehtäviinsä. Väitöskirjan vaatimusten ja arvosteluperusteiden tulee olla myös julkisesti saatavilla esimerkiksi tiedekunnan verkkosivuilla.

Artikkeliväitöskirja

  1. Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta.

    Artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.

  2. Väitöskirjaan voidaan sisällyttää julkaistujen tai julkaistavaksi hyväksyttyjen artikkeleiden lisäksi myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Tällöin esitarkastajia tulee ohjeistaa kiinnittämään erityistä huomiota vielä julkaisemattomiin artikkeleihin. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden a) laajuus, b) tieteellinen merkittävyys ja laatu, c) julkaisufoorumi sekä d) tekijän oman työn osuus. Artikkeleiden määrä voi vaihdella tieteenalojen välillä, mutta sitä määriteltäessä on otettava huomioon tohtorikoulutettavien tasapuolinen kohtelu ja tutkinnon tavoitteellinen neljän vuoden suoritusaika. Tyypillisesti artikkeleita on 3-5.

  3. Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Väitöskirjan tekijän osuus kaikissa väitöskirjaan sisällytettävissä osatöissä tulee osoittaa selkeästi. Samaa julkaisua voidaan käyttää usean eri opiskelijan väitöskirjassa.

    Yhteisjulkaisuissa väittelijän itsenäisen osuuden määrittelemistä varten väittelijä ja ohjaaja laativat vapaamuotoisen selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä.

    On suositeltavaa, että väittelijä toimittaa omaa osuuttaan kuvaavan selvitysluonnoksen myös muille artikkelien kirjoittajille. Väittelijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan jättäessään käsikirjoituksen esitarkastukseen sekä myöhemmin esitarkastajille, vastaväittäjälle ja kustokselle. Selvitys voi sisältyä myös väitöskirjan yhteenvetoon tai artikkeliin.

Monografiaväitöskirja

  1. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Monografiaväitöskirjan tekijä voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan.

  2. Monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua.

  3. Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolella ennen esitarkastusta.

Muu kuin artikkeli- tai monografiaväitöskirja

  1. Muun kuin artikkeli- tai monografiaväitöskirjan rakenteesta ja laajuudesta päättää tiedekuntaneuvosto tohtoriohjelman esityksestä. Tällöin ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolella ennen esitarkastusta.

Väitöskirjan kriteerit Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa

Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa artikkeliväitöskirjan yhteenveto on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 50 sivua.

Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjat ovat joko artikkeliväitöskirjoja tai monografioita.

Väitöskirjaa arvioidaan matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa seuraavin kriteerein: a) Tutkimuksen merkitys ja asema oman alan tutkimuskentässä b) Väittelijän työpanoksen merkitys väitöskirjan tieteellisten tulosten saavuttamisessa c) Työn laajuus ja aineiston riittävyys d) Tutkimusmenetelmien soveltaminen ja kehittäminen e) Tulosten johtaminen käsitellystä aineistosta f) Tutkimuksen rakenteen johdonmukaisuus g) Kirjallisuuden tuntemus ja hyväksikäyttö h) Väitöskirjan kokoonpano (esitystapa, tyyli ja kieliasu) i) Tekijän kyky puolustaa tutkimustaan julkisesti

Arvosana kiittäen hyväksytty annetaan, kun työ on arviointikriteerien mukaisesti tarkasteltaessa huomattavan ansiokas. Tiedekunnan esitarkastusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että väitöskirja voidaan julkisen tarkastuksen jälkeen hyväksyä. Väittelyluvan saaneen tutkimustyön tekijän väitöskirjaksi aiottu tutkimustyö joudutaan kuitenkin hylkäämään, jos siinä arviointikriteerien mukaisesti tarkasteltaessa ilmenee merkittäviä puutteita, eikä sen voida katsoa täyttävän väitöskirjan minimivaatimuksia.