Väitöskirjan ohjeet
Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi opiskelijan on laadittava ja julkaistava väitöskirja, jonka tiedekunta julkisen tarkastuksen jälkeen hyväksyy.

Väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai väitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyviin julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.

Artikkeliväitöskirjaan voidaan sisällyttää julkaisujen lisäksi julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia. Artikkeliväitöskirjaan voidaan sisällyttää myös julkaistavaksi lähetettyjä käsikirjoituksia kuitenkin niin, että ne eivät muodosta merkittävää osaa väitöskirjan sisällöstä. Esitarkastajan tulee lausunnossaan arvioida käsikirjoitusten merkitys väitöskirjan sisällössä ja kiinnittää huomiota niissä esitetyn mahdollisiin puutteisiin.

Julkaisuihin voi kuulua myös yhteisjulkaisuja, jos tekijän itsenäinen osuus on niissä osoitettavissa. Väittelijän tulee antaa väitöskirjassaan selvitys siitä, mikä on hänen oman työnsä osuus väitöskirjatyöhön sisältyvissä julkaisuissa ja onko julkaisuja käytetty aikaisemmin muissa väitöskirjoissa. On suositeltavaa, että selvitys annetaan väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen luettelon yhteydessä.

Yliopiston rehtori on 20.6.2017 antanut ohjeet väitöskirjojen laajuudesta ja rakenteesta. Ohjeen mukaan monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa artikkeliväitöskirjan yhteenveto on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 50 sivua.

Lisensiaatintutkimuksen ohjeet.

Kaikissa väitöskirjaan liittyvissä asioissa yhteydenotot sähköpostitse kumpula-phd@helsinki.fi.

Yliopiston jatkotutkintolinjausten mukaan väitöskirja ja siihen liittyvä tutkimustyö ovat tohtorin tutkinnon laajin ja merkittävin osa. Lisäksi tohtorin tutkintoon kuuluu 40 opintopisteen jatko-opinnot.

Jatkotutkintolinjausten mukaan Helsingin yliopistossa tohtorin tutkinto mitoitetaan ja ohjataan siten, että sen voi suorittaa kokopäivätoimisesti työskennellen neljässä vuodessa.

Alla esitetty rehtorin päätös (nro 498/2017) sisältää yleiset yliopistotason linjaukset väitöskirjoista ja niitä sovelletaan kaikissa tiedekunnissa ja kaikilla aloilla. Lisäksi on esitelty Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kriteerit.

Väi­tös­kir­jan ylei­set kri­tee­rit

  1. Väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai väitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.

    Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit: Väitöskirjan tulee a) sisältää uutta tieteellistä tietoa, b) osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua, c) osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta, d) osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä, e) olla tieteellisesti vakuuttava, f) sisältää perusteltuja tuloksia ja g) olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.

  2. Ohjaajan ja väitöskirjan tekijän velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö siten, että tohtorin tutkinto on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.

  3. Väitöskirjan alussa on lyhyt 1-2 sivun tiivistelmä (abstract), joka on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmän tulee sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.

  4. Väitöskirjan vaatimukset ja arvosteluperusteet tulee toimittaa tohtorikoulutettavien tiedoksi, kun tohtorin tutkinnon suoritusoikeus myönnetään. Ne annetaan myös ohjaajien, vastuuprofessoreiden ja seurantaryhmien sekä esitarkastajien ja vastaväittäjien tiedoksi, kun heidät määrätään tehtäviinsä. Väitöskirjan vaatimusten ja arvosteluperusteiden tulee olla myös julkisesti saatavilla esimerkiksi tiedekunnan verkkosivuilla.

Ar­tik­ke­li­väi­tös­kir­ja

  1. Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta.

    Artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.

  2. Väitöskirjaan voidaan sisällyttää julkaistujen tai julkaistavaksi hyväksyttyjen artikkeleiden lisäksi myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Tällöin esitarkastajia tulee ohjeistaa kiinnittämään erityistä huomiota vielä julkaisemattomiin artikkeleihin. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden a) laajuus, b) tieteellinen merkittävyys ja laatu, c) julkaisufoorumi sekä d) tekijän oman työn osuus. Artikkeleiden määrä voi vaihdella tieteenalojen välillä, mutta sitä määriteltäessä on otettava huomioon tohtorikoulutettavien tasapuolinen kohtelu ja tutkinnon tavoitteellinen neljän vuoden suoritusaika. Tyypillisesti artikkeleita on 3-5.

  3. Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Väitöskirjan tekijän osuus kaikissa väitöskirjaan sisällytettävissä osatöissä tulee osoittaa selkeästi. Samaa julkaisua voidaan käyttää usean eri opiskelijan väitöskirjassa.

    Yhteisjulkaisuissa väittelijän itsenäisen osuuden määrittelemistä varten väittelijä ja ohjaaja laativat vapaamuotoisen selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä.

    On suositeltavaa, että väittelijä toimittaa omaa osuuttaan kuvaavan selvitysluonnoksen myös muille artikkelien kirjoittajille. Väittelijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan jättäessään käsikirjoituksen esitarkastukseen sekä myöhemmin esitarkastajille, vastaväittäjälle ja kustokselle. Selvitys voi sisältyä myös väitöskirjan yhteenvetoon tai artikkeliin.

Mo­no­gra­fia­väi­tös­kir­ja

  1. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Monografiaväitöskirjan tekijä voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan.

  2. Monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua.

  3. Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolella ennen esitarkastusta.

Muu kuin ar­tik­ke­li- tai mo­no­gra­fia­väi­tös­kir­ja

  1. Muun kuin artikkeli- tai monografiaväitöskirjan rakenteesta ja laajuudesta päättää tiedekuntaneuvosto tohtoriohjelman esityksestä. Tällöin ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolella ennen esitarkastusta.

Väi­tös­kir­jan kri­tee­rit Ma­te­maat­tis-luon­non­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa

Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa artikkeliväitöskirjan yhteenveto on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 50 sivua.

Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjat ovat joko artikkeliväitöskirjoja tai monografioita.

Väitöskirjaa arvioidaan matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa seuraavin kriteerein: a) Tutkimuksen merkitys ja asema oman alan tutkimuskentässä b) Väittelijän työpanoksen merkitys väitöskirjan tieteellisten tulosten saavuttamisessa c) Työn laajuus ja aineiston riittävyys d) Tutkimusmenetelmien soveltaminen ja kehittäminen e) Tulosten johtaminen käsitellystä aineistosta f) Tutkimuksen rakenteen johdonmukaisuus g) Kirjallisuuden tuntemus ja hyväksikäyttö h) Väitöskirjan kokoonpano (esitystapa, tyyli ja kieliasu) i) Tekijän kyky puolustaa tutkimustaan julkisesti

Arvosana kiittäen hyväksytty annetaan, kun työ on arviointikriteerien mukaisesti tarkasteltaessa huomattavan ansiokas. Tiedekunnan esitarkastusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että väitöskirja voidaan julkisen tarkastuksen jälkeen hyväksyä. Väittelyluvan saaneen tutkimustyön tekijän väitöskirjaksi aiottu tutkimustyö joudutaan kuitenkin hylkäämään, jos siinä arviointikriteerien mukaisesti tarkasteltaessa ilmenee merkittäviä puutteita, eikä sen voida katsoa täyttävän väitöskirjan minimivaatimuksia.

Väitöskirjaan liittyviä asioita käsitellään kolmessa tiedekuntaneuvostossa. Tiedekuntaneuvosto päättää esitarkastajien nimeämisestä, väittelyluvasta sekä väitöskirjan hyväksymisestä ja arvostelusta. Aikataulua suunnitellessa on hyvä katsoa milloin on tiedekuntaneuvoston kokouspäivät.

  1. Väitöskirjan käsikirjoitus on valmis ja jatko-opinnot suoritettu, vastuuprofessori ja ohjaaja(t) hakevat esitarkastajia.
  2. Kuultuaan väittelijää ja ohjaajia vastuuprofessori esittää esitarkastajia tiedekunnalle (e-lomake). Väittelijällä on oikeus esittää huomautus esitarkastajien valinnasta.
  3. Ennen esitarkastukseen lähettämistä väitöskirjan käsikirjoitukselle tehdään plagiaatintunnistus (Urkund).
  4. Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa.
  5. Väittelijä toimittaa tiedekunnalle käsikirjoituksen yhtenä pdf-tiedostona sisältäen myös julkaistut ja julkaisemattomat artikkelit osoitteeseen kumpula-phd@helsinki.fi viikon kuluessa siitä, kun tiedekuntaneuvosto on määrännyt esitarkastajat. Samassa yhteydessä tulee toimittaa vapaamuotoinen selvitys omasta osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa, mikäli se ei sisälly väitöskirjan käsikirjoitukseen.
  6. Tiedekunnan kanslia ohjeistaa esitarkastajat ja toimittaa heille väitöskirjan käsikirjoituksen.
  7. Esitarkastajat antavat lausunnon kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta.
  8. Tiedekunnan kanslia toimittaa esitarkastajien lausunnot eteenpäin.
  9. Väittelijällä on oikeus esittää huomautus esitarkastajien lausunnosta.
  10. Vastuuprofessori esittää vastaväittäjän ja kustoksen sekä tiedekunnan edustajan (e-lomake).
  11. Väittelijällä on oikeus esittää huomautus vastaväittäjän ja arvosanalautakunnan valinnasta.
  12. Tiedekuntaneuvosto päättää vastaväittäjän ja kustoksen nimeämisestä, arvosanalautakunnan kokoonpanosta sekä väittelyluvan myöntämisestä.
  13. Tiedekunnan jatko-opintopalvelut lähettää vastaväittäjälle tiedon valinnasta, ohjeistaa vastaväittäjän ja lähettää väittelijälle päätöksen väitösluvasta ja väittelyä koskevat ohjeet.
  14. Väitöstilaisuus
  15. Vastaväittäjän tulee kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta antaa tiedekuntannalle perusteltu kirjallinen lausunto väitöstutkimuksesta.
  16. Arvosanatoimikunta esittää väitöskirjalle arvosanaa.
  17. Väittelijä antaa kirjallisen ilmoituksen siitä, että hän on nähnyt vastaväittäjän lausunnon ja hänellä ei ole huomauttamista sen ja väitöskirjalle esitetyn arvosanan johdosta (lomake). Tarvittaessa väittelijä ilmoittaa tiedekunnalle vastaväittäjän lausuntoa ja väitöskirjasta esitettyä arvosanaa koskevat huomautuksensa.
  18. Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä ja arvosanasta.
  19.  Tutkintotodistuspyyntö ja lisätietoa valmistumisesta
  20.  Valmistumisjuhla ja alumniverkosto.

Kaikissa väitöskirjaan liittyvissä asioissa yhteydenotot sähköpostitse kumpula-phd@helsinki.fi.

Väitöskirjan esitarkastuksesta on annettu määräykset Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosäännössä ja rehtorin päätöksessä 20.6.2017. Lisäksi tiedekunta on 12.12.2017 antanut esitarkastuksesta omat ohjeet.

Väittelijä vastaa esitarkastukseen annettavan työn sisällöstä. Ohjaaja(t) vastaavat siitä, että työ on tasoltaan sellainen, että sen voi jättää esitarkastukseen. Pääohjaaja päättää, tuleeko väitöskirjan käsikirjoitukselle tehdä kielentarkastus.

Ennen esitarkastukseen lähettämistä väitöskirjalle käsikirjoitukselle tehdään plagiaatintunnistus (Urkund).

Esi­tar­kas­ta­jien mää­rää­mi­nen

Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa. Esitarkastajien tulee olla professoreita tai dosentteja taikka tohtoreita, joilla on vastaavat tieteelliset ansiot. Esitarkastajat valitaan oman tiedekunnan ulkopuolelta ja heidän tulee pääsääntöisesti olla Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Perustellusta syystä toinen esitarkastaja voidaan nimetä Helsingin yliopistosta. Tiedekunnan dosentti, joka ei ole työsuhteessa yliopistoon, katsotaan tiedekunnan ulkopuoliseksi. Väitöskirjan ohjaaja ei voi toimia esitarkastajana.

Esitarkastajana ei voi toimia henkilö, joka on väittelijään tai väitöskirjaan tai johonkin muuhun asianomaiseen sellaisessa suhteessa, joka asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi. Esitarkastaja ei voi siten toimia esimerkiksi

  • henkilö, joka on kanssakirjoittajana jossakin väitöskirjan osajulkaisussa,
  • henkilö, jolla on käynnissä olevaa tai väitöskirjaprojektin aikaista tutkimusyhteistyötä väittelijän kanssa,
  • henkilö, jolla on läheistä tutkimustyötä väitöskirjatyön ohjaajan kanssa väitöskirjan tarkastusta edeltäneen kolmen vuoden ajalta,
  • väittelijän lähisukulainen,
  • väittelijän tai ohjaajan lähiesihenkilö tai –alainen tai
  • väitöskirjan seurantaryhmän jäsen.

Tiedekuntaneuvosto käsittelee esitarkastajien määräämistä väittelijän vastuuprofessorilta tulevan esityksen perusteella (e-lomake). Valituille esitarkastajille ilmoitetaan tiedekuntaneuvoston päätöksestä kirjallisesti. Väittelijälle varataan tilaisuus esittää huomautuksensa esitarkastajien valinnasta.

Oh­jeet esi­tar­kas­ta­jal­le

Esitarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen lausunto.

Esitarkastajien tulee lausunnoissaan kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:

  • Tutkimuksen merkitys ja asema oman alan tutkimuskentässä
  • Työn laajuus ja aineiston riittävyys, mahdollisten julkaistavaksi lähetettyjen käsikirjoitusten merkitys sisällössä ja puutteet
  • Tutkimusmenetelmien soveltaminen ja kehittäminen
  • Tulosten johtaminen käsitellystä aineistosta
  • Tutkimuksen rakenteen johdonmukaisuus
  • Kirjallisuuden tuntemus ja hyväksikäyttö
  • Väitöskirjan kokoonpano (esitystapa, tyyli ja kieliasu)
  • Väittelijän oman tutkimuspanoksen riittävyys (milloin väitöskirjaan sisältyy yhteisjulkaisuja): onko tekijällä riittävä itsenäinen osuus väitöskirjakokonaisuudessa?

Lausunnossaan esitarkastajat joko

  • puoltavat väitösluvan myöntämistä käsikirjoitukselle nykyasussaan tai pienin, ohjaajan hyväksyttävissä olevin korjauksin tai
  • toteavat käsikirjoituksen puutteet siinä määrin vakaviksi, ettei väittelylupaa ole mahdollista puoltaa.

Esitarkastaja voi myös edellyttää, että käsikirjoitukseen tehdään korjauksia, jotka esitarkastaja hyväksyy ennen puoltavan lausunnon antamista. Korjaukset hyväksyttyään esitarkastaja antaa käsikirjoituksesta tiedekunnalle lopullisen lausuntonsa. Tiedekunta toivoo, että tiedekunnalle osoitettavassa lausunnossa ei esitettäisi ehtoja väittelyluvan myöntämiselle, vaan lausunnosta tulisi käydä yksiselitteisesti ilmi, ehdotetaanko lausunnon perusteella väittelyluvan myöntämistä.

Väittelijälle varataan tilaisuus vastineen antamiseen esitarkastajan lausunnosta, ennen kuin tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta.

Mikäli esitarkastusta ei joko esitarkastajien välisten näkemyserojen tai työssä havaittujen puutteellisuuksien vuoksi voida määräajassa tai esitarkastajien ja väitöskirjan tekijän välillä sovitun kohtuullisen pituisen lisäajan kuluessa päättää väittelylupaa puoltavaan lausuntoon, esitarkastusmenettely raukeaa, jollei väitöstutkimuksen tekijä halua viedä asiaa tiedekuntaneuvoston ratkaistavaksi.

Esitarkastusmenettelyn rauettua väittelijä voi pyytää uutta esitarkastusta, kun käsikirjoitukseen on tehty hylkäävissä esitarkastuslausunnoissa tarkoitettuja tai muita muutoksia ja ohjaaja tai vastuuprofessori puoltaa esitarkastusmenettelyn käynnistämistä.

 

Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö (Flamma)

Väitöskirja tarkastetaan julkisessa väitöstilaisuudessa, kun tiedekuntaneuvosta on myöntänyt väittelijälle väittelyluvan. Väittelylupa myönnetään esitarkastajien lausuntojen perusteella. Väitöstilaisuus tulee järjestää 12 kuukauden kuluessa väittelyluvan myöntämisestä.

Vas­ta­väit­tä­jien ja kus­tok­sen mää­rää­mi­nen

Tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuteen yhden tai kaksi vastaväittäjää. Vastaväittäjän tulee olla professori tai dosentti tai tohtori, jolla on vastaavat tieteelliset ansiot. Esityksen vastaväittäjäksi tekee vastuuprofessori väitöskirjan ohjaajia kuultuaan. Vastaväittäjät valitaan tiedekunnan ja pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta.

Vastaväittäjän tulee pystyä antamaan väitöskirjasta riippumaton, ulkopuolinen arvio. Vastaväittäjänä ei voi toimia henkilö, jolla on yhteisiä julkaisuja tai jolla on tai on ollut tutkimusyhteistyötä väittelijän kanssa. Työn ohjaaja ei voi toimia vastaväittäjänä. Esitarkastaja voi perustellusta syystä toimia vastaväittäjänä.

Vastaväittäjän tulee antaa kahden viikon kuluessa väitöstilaisuuden jälkeen tiedekunnalle perusteltu kirjallinen lausuntonsa. Tiedekunnan päätöksen mukaan vastaväittäjän on arvostelussaan kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin soveltuvin osin:

A. Väitöskirjan tieteellinen arvo:

  1. Tutkimuksen merkitys ja asema oman alan tutkimuskentässä
  2. Työn laajuus ja aineiston riittävyys
  3. Tutkimusmenetelmien soveltaminen ja kehittäminen
  4. Tulosten johtaminen käsitellystä aineistosta
  5. Tutkimuksen rakenteen johdonmukaisuus
  6. Kirjallisuuden tuntemus ja hyväksikäyttö
  7. Väitöskirjan kokoonpano (esitystapa, tyyli ja kieliasu)

B. Väittelijän puolustus:

  1. Väittelijän työpanoksen merkitys väitöskirjan tieteellisten tulosten saavuttamisessa
  2. Väitöskirjan tutkimusalan tuntemus
  3. Alan kirjallisuuden tuntemus
  4. Käytettyjen tutkimusmenetelmien hallinta
  5. Kyky käydä keskustelua ja vastata kritiikkiin

Väitöskirjan tekijälle on varattava tilaisuus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksensa vastaväittäjien valinnasta.

Tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuden kustokseksi jonkun tiedekunnan professoreista. Kustoksena voi toimia myös tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun tasolla 2. Kustoksen tehtävänä on toimia väitöstilaisuuden valvojana. Vastaväittäjää ja kustosta esittää vastuuprofessori (lomake).

Väi­tös­ti­lai­suus ja sen kie­li

Väitöstilaisuus alkaa väittelijän pitämällä aihetta koskevalla esittelyllä (lectio praecursoria), minkä jälkeen tiedekuntaneuvoston määräämä vastaväittäjä esittää omat huomautuksensa väitöskirjasta. Tämä tarkastus saa kestää enintään neljä tuntia. Sen jälkeen on muidenkin sallittu tehdä muistutuksia väitöskirjaa vastaan. Väitöstilaisuus saa kestää enintään kuusi tuntia.

Kustos päättää väitöstilaisuuden kielestä kuultuaan asiassa sekä väittelijää että vastaväittäjää. Väitöstilaisuuden kielenä tulee olla joko suomi tai ruotsi, taikka se kieli, jolla väitöskirja on laadittu. Väitöstilaisuus voidaan pitää muullakin kielellä, jos väittelijä suostuu siihen. Väittelijä ja vastaväittäjä voivat väitöstilaisuudessa käyttää myös eri kieliä, jos näin sovitaan.

Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä ja arvostelusta arvosanalautakunnan ehdotuksen perusteella. Ehdotuksen väitöskirjan arvosanaksi tekee arvosanalautakunta. Väitöskirjan arvostelu perustuu väitöskirjasta annettuihin kirjallisiin lausuntoihin (vastaväittäjän lausunto, esitarkastajien lausunnot).

Vas­ta­väit­tä­jän lausun­to

Vastaväittäjän tulee kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta antaa tiedekunnalle perusteltu kirjallinen lausunto väitöskirjan tieteellisestä arvosta. Mikäli vastaväittäjiä on kaksi, he voivat myös antaa yhteisen lausunnon. Vastaväittäjän tulee arvioinnissaan ottaa huomioon myös väittelijän puolustautuminen väitöstilaisuudessa.

Väittelijälle varataan tilaisuus vastineen antamiseen vastaväittäjän lausunnosta.

Ar­vo­sa­na­lau­ta­kun­ta

Tiedekunta määrää väitöskirjalle arvosanalautakunnan vastuuprofessorin esityksestä väitösluvan myöntämisen yhteydessä (e-lomake). Lautakunnan jäseniä ovat kustos, vastaväittäjä sekä yksi tai kaksi tiedekunnan edustajaa. Tiedekunnan edustajan tulee olla professori tai dosentin tasoinen tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen. Mikäli kustos on väitöstyön ohjaaja, hänellä on lautakunnassa vain puheoikeus. Lautakunnassa tulee olla vähintään kaksi äänivaltaista jäsentä.

Arvosanalautakunta tekee tiedekuntaneuvostolle ehdotuksen väitöskirjan arvosanasta. Ehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo myös väittelijän kyky puolustaa väitöskirjaansa väitöstilaisuudessa, minkä vuoksi kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten tulee olla läsnä väitöstilaisuudessa. Ehdotuksessa otetaan huomioon myös esitarkastajien lausunnot.

Väi­tös­kir­jan ar­vioin­ti­kri­tee­rit ma­te­maat­tis-luon­non­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa

Väitöskirja arvioidaan asteikolla hylätty, hyväksytty, kiittäen hyväksytty.

Väitöskirjan yleiset arviointikriteerit.

Väitöskirjan arvioinnissa kiinnitetään huomiota seuraaviin kohtiin:

  • Tutkimuksen merkitys ja asema oman alan tutkimuskentässä
  • Väittelijän työpanoksen merkitys väitöskirjan tieteellisten tulosten saavuttamisessa
  • Työn laajuus ja aineiston riittävyys
  • Tutkimusmenetelmien soveltaminen ja kehittäminen
  • Tulosten johtaminen käsitellystä aineistosta
  • Tutkimuksen rakenteen johdonmukaisuus
  • Kirjallisuuden tuntemus ja hyväksikäyttö
  • Väitöskirjan kokoonpano (esitystapa, tyyli ja kieliasu)
  • Tekijän kyky puolustaa tutkimustaan julkisesti

Arvosana kiittäen hyväksytty annetaan, kun työ on arviointikriteerien mukaisesti tarkasteltaessa huomattavan ansiokas. Tiedekunnan esitarkastusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että väitöskirja voidaan julkisen tarkastuksen jälkeen hyväksyä. Väittelyluvan saaneen tutkimustyön tekijän väitöskirjaksi aiottu tutkimustyö joudutaan kuitenkin hylkäämään, jos siinä arviointikriteerien mukaisesti tarkasteltaessa ilmenee merkittäviä puutteita, eikä sen voida katsoa täyttävän väitöskirjan minimivaatimuksia.

Väitöskirjaa ei hyväksytä tiedekuntaneuvoston kokouksessa ennen kuin väittelijä on toimittanut tiedekunnalle (kumpula-phd@helsinki.fi) kirjallisen ilmoituksen siitä, että hänellä ei ole huomautettavaa vastaväittäjän lausunnosta ja väitöskirjalle esitetystä arvosanasta. 

Tiedekunta ilmoittaa väittelijälle väitöskirjan hyväksymistä koskevan päätöksen.

Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosäännön mukaan opiskelija, joka on tyytymätön lisensiaatintutkimuksen tai väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti oikeusturvalautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lautakunta voi palauttaa arvostelun tiedekuntaneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tervetuloa väitöstilaisuuteen!

Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Väitöstilaisuuden muodollisuudesta on nykyään eri tiedekunnissa erilaisia käsityksiä. Joissakin tiedekunnissa pidetään kiinni vanhoista traditioista, toisissa taas halutaan luoda seminaarimainen keskusteluilmapiiri väitökseen. Tiedekunnan nimittämä kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja, joten hänen kanssaan sovitaan tilaisuuden yksityiskohdista.

Tutustu väitöstilaisuuden kulkuun ja etikettiin!