Tieteidenväliset opinnäytetyöt voivat osaltaan tuoda ratkaisuja maailman ongelmiin. Näiden opinnäytetöiden tekeminen, ohjaaminen ja arvioiminen voi kuitenkin olla haastavaa. Tieteidenvälisyyteen voi liittyä myös negatiivisia ennakkoasenteita. Saavatko opiskelijat tukea työhönsä, osaavatko ohjaajat ohjata ja arvioijat arvioida tieteidenvälisiä töitä?
Tähän aiheeseen pureutuu tuore kirja, Tieteidenvälisillä poluilla. Kirja pohjaa Helsingin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa selvitettiin sekä opiskelijoiden että tutkielmien ohjaajien ja arvioijien näkemyksiä ja kokemuksia tieteidenvälisten opinnäytteiden ohjaamisesta ja arvioinnista. Kirjan alussa on myös laaja osio, jossa avataan tieteidenvälisyyteen liittyvää, usein sekavaksi koettua terminologiaa. Kirjan tekijät ovat Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäseniä: Risto Willamo, Maijaliisa Erkkola, Harri Kettunen, Mika Rekola, Päivi Salmesvuori ja Anna-Maija Virtala.
Millaisia kokemuksia opiskelijoilla on tieteidenvälisten opinnäytetöiden tekemisestä? Kysytään asiaa yhdeltä kirjan tekijöistä, ympäristötieteiden yliopistonlehtori Risto Willamolta.
– Opiskelijoiden mielestä tieteidenvälisyyden pitäisi olla keskeinen osa tieteellistä työskentelyä. Tieteidenvälisen yhteistyön raja-aitoja olisi madallettava, sillä olemme edelleen omissa siiloissamme.
– Tärkeinä asioina opiskelijat pitivät sitä, että opinnäytetyön rajaamiselle annetaan tarpeeksi aikaa, sen ohjaus ja arviointi on linjakasta ja arviointikriteerit selkeitä. Myös muilta opiskelijoilta saatu vertaistuki koettiin tärkeänä. Noin puolet oli kokenut ohjauksen neutraalisti, kolmasosa pääosin negatiivisesti ja viidesosa positiivisesti.
Entä mitkä ovat ohjaajien ja arvioijien kokemukset tieteidenvälisten opinnäytetöiden ohjauksesta ja arvioinnista?
– Ohjauksen todettiin olevan samaan aikaan sekä antoisaa että kuormittavaa. Aito tieteidenvälisyys vaatii myös paljon osaamista. Ohjaajien hyvä yhteistyö keskenään ja opiskelijoiden kanssa tuottaa kuitenkin hyvää tulosta.
– Ennakkoluulojen, jyrkän tieteellisen kapea-alaisuuden ja raja-aitojen tilalle tarvitaan kannustavaa kasvualustaa erilaisuudelle, keskustelulle, avaramielisyydelle ja maailman kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle, Risto WIllamo kiteyttää.
Tieteidenvälisen väitöskirjan teko vaati verkostoitumista ja aktiivisuutta
Elintarviketieteiden tohtori Anu Joki on testannut käytännössä tieteidenvälisen opinnäytetyön tekemistä. Hänen keväällä 2022 hyväksytty väitöskirjansa käsitteli onnistunutta painonhallintaa ja mukana oli kolme eri tieteenalaa.
Alkuperäisenä tavoitteena Anulla ei ollut tehdä tieteidenvälistä väitöskirjaa, mutta aihe ohjasi Anun tähän suuntaan. Esimerkiksi jo työn alkuvaiheessa Anu totesi, että myös psykologiset tekijät vaikuttavat vahvasti onnistuneeseen painonhallintaan, ei ainoastaan se, mitä ja miten syömme. Työn ohjaajiksi tarvittiin eri tieteenalojen ja tutkimusmenetelmien osaajia. Heitä valikoitui mukaan Anun omalta ravitsemustieteen alalta, mutta myös sosiaalipsykologiasta ja kasvatustieteistä.
– Ohjaajatiimini oli loistava, mutta myös minulta vaadittiin aktiivisuutta ja sitä, että verkostoiduin ja keräsin itse tarvitsemani ihmiset ympärilleni.
Anu sai ohjaajiltaan todella paljon ideoita ja haasteeksi muodostuikin erilaisten ideoiden ja näkökulmien sovittaminen yhteen.
– Oli myös tärkeä itse hahmottaa, mikä on omalle tutkimukselleni sopivin lähestymistapa.
Yliopistolta Anu toivoo avoimuutta ja erityisesti sitä, että eri tieteenalojen kursseille olisi helpompi päästä.
– Jäin aika yksin ja jouduin opiskelemaan asiat itse, kun en mahtunut esimerkiksi sellaisille muiden tieteenalojen teoria- tai menetelmäkursseille, joita oma tohtoriohjelma ei järjestänyt.
Anu lähtisi ehdottomasti uudelleen tieteidenväliselle väitöskirjamatkalle ja voi suositella samaa muille:
– Näen maailman nyt eri lailla kuin ennen. Kiitos siitä kuuluu sille, että olen päässyt tutustumaan eri tieteenaloihin.
Käsitteistön sekavuus haastaa ajattelua
Tieteidenvälisyydestä puhuttaessa kompastutaan usein jo käsitteisiin. Puhutaan esimerkiksi tieteidenvälisyydestä, monitieteisyydestä ja poikkitieteisyydestä ja näitä termejä käytetään kuvaamaan eri asioita tai näkökulmia. Soppa voi olla heti valmis.
Kirjassa tuodaan esiin erityisesti tieteidenvälisyys-sanan kaksoismerkitys. Termillä tarkoitetaan ylätasolla usein kaikkea tieteenalojen tai tutkimusperinteiden rajat ylittävää tiedon tuottamista. Tieteidenvälisyys yhdistää tietoa, menetelmiä, näkökulmia, kysymyksenasetteluja, käsitteitä, teorioita tms. kahdelta tai useammalta alalta. Vastakäsitteenä kirjassa nähdään tieteenalakohtaisuus.
Tieteidenvälisyys-sanalla on kuitenkin kielessämme myös alatason merkitys. Sillä viitataan usein keskimmäiseen kolmesta tyypistä, joilla kuvataan tieteenalojen vuorovaikutuksen astetta. Tieteidenvälisyydessä vuorovaikutteisuus on monitieteisyyttä voimakkaampaa muttei niin voimakasta kuin poikkitieteisyydessä.
Tällainen terminologinen sekavuus on tavallista aihepiiriä käsittelevässä keskustelussa, ja siihen saa ensiapua lukemalla kirjan johdantoluvun. Risto Willamo myös avasi terminologiaa ja sen haasteita Tiedekulmassa kirjan julkistamistilaisuudessa, joka aloitti samalla Helsingin yliopiston Opetuksen juhlavuoden. Jos tilaisuus jäi väliin, siihen voi edelleen tutustua tallenteen kautta.
Lue lisää
Opetuksen juhlavuoden verkkosivut
Kirja: Tieteidenvälisillä poluilla. Kokemuksia tieteidenvälisten tutkielmien tekemisestä, ohjaamisesta ja arvioinnista. Luettavissa ja ladattavissa veloituksetta Helda Open Booksissa.
Kirjan julkistamistilaisuuden tallenne.
Tiedekulman tilaisuuden ja kirjan anti tiiviisti löytyvät Eric Carverin twiiittiketjusta
Blogikirjoitus: Tieteidenvälisillä poluilla löysi lopullisen muotonsa monien vaiheiden jälkeen – tämä on tarina kirjan synnystä