Helsingin yliopisto on asettanut strategiassaan tavoitteeksi olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Nyt julkaistussa tiekartassa kerrotaan yliopiston hiilijalanjäljen laskennasta ja tunnistetaan keskisimmät toimenpidekokonaisuudet, joiden kautta yliopisto voi saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä.
– Haluamme olla kestävyyden ja vastuullisuuden edelläkävijä ja toimia esimerkkinä siinä, miten näinkin suuri organisaatio kuin Helsingin yliopisto, voi asettaa realistiset hiilineutraaliustavoitteet, vararehtori Tom Böhling sanoo.
Yliopiston tiekartassa toimenpiteet on jaettu neljään kategoriaan: hiilineutraalit toimitilat, kestävät hankinnat, vähäpäästöinen liikkuminen ja kestävät ruokailutottumukset. Jokaiselle kategorialle on laadittu päästövähennyssuunnitelma.
– Kannustamme koko yhteisöämme, lähes 40 000 yliopistolaista, mukaan ilmastotalkoisiin. Tiekartasta on nähtävissä, että yhteisö voi tehdä pieniä tekoja, jotka kumuloituvat suuriksi, Böhling toteaa.
Opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston hiilineutraaliustavoitteiden kunnianhimon tasoon. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen jäsen Linnéa Partanen muistuttaa, että nykyinen opiskelijasukupolvi kantaa nyt tehtävien päätösten seuraukset.
– Haluamme tehdä kaikkemme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastokeskusteluun osallistuminen ja ratkaisujen löytäminen luovat meille toivoa, Partanen sanoo.
Hiilijalanjälki 65 prosenttia pienemmäksi
Yliopiston hiilijalanjälki vuonna 2019 oli 77 777 tCO₂e. Tarkasteluvuodeksi valittiin vuosi 2019, sillä vuosia 2020 ja 2021 häiritsi koronapandemia. Päästöt olivat 1,96 t CO₂e henkilöä kohden, kun huomioidaan sekä henkilöstö, opiskelijat että normaalikoulujen oppilaat (yhteensä 39 710 henkilöä).
Toinen yleisesti käytetty muoto raportoinneissa perustuu organisaation käytössä olevaan kiinteistöpinta-alaan. Helsingin yliopistolla tämä luku on 172 kg CO₂e/m2 (451 696 htm2). Yliopiston liikevaihtoon perustuva luku on puolestaan 115 kg CO₂e/1000 € (676,6 M€).
– Luvut vertautuvat suhteellisen hyvin muiden yliopistojen julkaisemiin tuloksiin, joskin laskutavoissa on poikkeavuuksia eri yliopistojen välillä. Tulokset ovat paremmin vertailukelpoisia lähivuosina, kun Suomen yliopistot ovat kehittäneet yhteiset hiilijalanjäljen laskentaperiaatteet ja yhdenmukaistaneet hiilijalanjäljen raportointia. Tätä työtä tehdään koordinoidusti UNIFIn kestävyys ja vastuullisuus -työryhmän johdolla, kertoo Hiilineutraali yliopisto -tiekartan projektipäällikkö Pekka Joensuu.
Jatkossa yliopisto laskee hiilijalanjälkensä vuosittain, ja toimenpiteiden vaikutuksia seurataan aktiivisesti. Tavoitteena on pienentää hiilijalanjälkeä 65 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Jäljelle jäävien ilmastopäästöjen osalta yliopisto tarkastelee sisäisten ja ulkoisten kompensaatiomallien käyttöönottamista.
Tavoitteena hiilineutraalit toimitilat ja kestävät hankinnat
Toimitilojen osuus yliopiston kokonaispäästöistä oli 48 prosenttia. Suurimmat yksittäiset päästölähteet olivat ostosähkö ja kaukolämpö. Toimitilojen jälkeen seuraavaksi eniten päästöjä syntyi hankinnoista (30 % kokonaispäästöistä) ja liikkumisesta (15 %). Ruoan osuus oli seitsemän prosenttia kokonaispäästöistä.
Toimitilojen osalta tavoitteena vuodelle 2030 on, että kaikki yliopiston ostama sähkö ja kaukolämpö on hiilineutraalia, 10 prosenttia energiankulutuksesta katetaan itse tuotetulla uusiutuvalla energialla ja fossiilisista lämmityspolttoaineista luovutaan. Lisäksi energiankulutusta vähennetään 15 prosenttia.
– Olemme jo pitkään kiinnittäneet huomiota kiinteistöjemme energiatehokkuuteen ja lisänneet omaa energiantuotantoamme rakentamalla useita aurinkovoimaloita sekä maalämpöratkaisuja. Energiankäytön vähentäminen on kuitenkin yksi keskeisimpiä tavoitteitamme myös globaalin kestävyyden kannalta, kertoo toimitilajohtaja Teppo Salmikivi.
Hankintoja tehdään tulevaisuudessa vain toimittajilta, jotka ovat sitoutuneet vähähiilisyyteen. Tärkeää on pystyä seuraamaan kaikkien ostettavien tuotteiden ja palveluiden jalanjälkeä helposti.
Liikkumisen suhteen yliopistolla on tarkasteltu sekä koti- että työmatkoja, joista ensin mainitussa eniten päästöjä aiheuttaa yksityisautoilu, jälkimmäisessä lentomatkustus. Vaikka kansainvälisyys ja liikkuvuus ovat tärkeitä arvoja yliopistolle, lentomatkustamista halutaan vähentää huomattavasti, ja suunnitelmissa on laatia kattava ohjeistus vähähiiliseen liikkumiseen.
Ruokailun päästöistä suurin osa tulee yliopiston tiloissa toimivista lounasravintoloista. Niiltä yliopisto edellyttää läpinäkyviä vähähiilisyys- ja kestävyysohjelmia. Yliopistolla toimii useita HYY:n omistaman Ylva-yrityksen ravintoloita. Linnéa Partasen mukaan Ylva on monella tapaa edelläkävijä vastuullisuudessa.
– Tämä näkyy esimerkiksi Unicafen ravintoloissa, joissa tarjoamme vastuullista ja monipuolista kasvis- sekä vegaaniruokaa opiskelijahintaan. Uusin avattu ravintola Myöhä tarjoaa ainoastaan vegaanisia vaihtoehtoja.
Yliopisto ilmastoviisaan tulevaisuuden siivittäjänä
Nyt käyttöön otettu tiekartta on tärkeä yliopiston toimintaa ohjaava dokumentti, mutta vararehtori Tom Böhlingin mukaan on hyvä muistaa, että yliopistolla on mahdollisuus, ja velvollisuus, edistää hiilineutraaliustavoitteita erityisesti tieteen, tutkimuksen ja opetuksen voimalla.
– Suurin vaikutus kestävyyteen syntyy tutkimuksemme ja opetuksemme kautta, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Teemme uraauurtavaa, monitieteistä tutkimusta 11 tiedekunnan ja 40 000 opiskelijan ja tutkijan voimin, koulutamme tulevaisuuden ilmastoasiantuntijoita ja luomme tiedepohjaisia innovaatioita, Böhling muistuttaa.
Hän myös korostaa, että ilmastotyön keskiössä on yhteistyö sekä yliopistoyhteisön kesken että yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Yksi teema, josta yliopisto haluaa viritellä keskustelua, on hiilikädenjälki, eli se, mitä yliopisto antaa ilmastotyöhön tutkimuksen ja opetuksen kautta.
– Hiilikädenjäljen roolia korkeakoulusektorilla tarkastellaan useissa yliopistoissa tälläkin hetkellä. Aiomme olla eturintamassa kehittämässä tätä haastavaa näkökulmaa ja määrittelemässä hiilikädenjälkeä yhdessä kansallisten ja kansainvälisten kumppaniemme kanssa, kertoo projektipäällikkö Pekka Joensuu.
Vaikka hiilikädenjäljen määrittely onkin vielä puutteellinen, yliopisto haluaa edistää asiaa jo nyt parantamalla yhteisön tietoisuutta ilmastoasioista. Niin opiskelijoille kuin henkilöstöllekin on jo tarjolla kestävyyskursseja, ja niitä on tulossa tämän ja ensi vuoden aikana lisää. Yliopistolaisia kannustetaan myös osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja torjunnasta.
– Ilmastotyössämme keskeisintä on aito vaikuttavuus. Yliopistolaisten täytyy tässäkin asiassa rohkeasti puolustaa tutkitun tiedon merkitystä, Joensuu toteaa.