"Hyvä opettaja herättää tunteita”, sanoo yliopisto-opetusta tutkinut Katalin Miklóssy

Opettajan tietoja kyseenalaistava opiskelija ei ole uhka, vaan auttaa kaikkia oppimaan, sanoo yliopistonlehtori Katalin Miklóssy.

Yksi inhoaa ryhmätöitä, toinen tenttimistä. Kolmas tuntee puolet kurssisisällöistä valmiiksi eikä siksi jaksa innostua mistään.

– Jos kaikkia opiskelijoita lähestyy samalla tavalla, kurssista tulee väistämättä joillekin tervanjuontia, yliopistonlehtori Katalin Miklóssy sanoo.

Hän on Itäisen Euroopan poliittisen historian tutkija ja opettaa muun muassa Itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin tutkimuksen opiskelijoita, Helsinki Summer Schoolissa ja Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelmassa. Tyypillisesti aiheet liittyvät oikeusvaltiokysymyksiin, poliittiseen historiaan ja poliittisiin järjestelmämuutoksiin.

Miklóssy on opettanut Helsingin yliopistossa vuodesta 1998 alkaen ja käynyt vuosien mittaan kaikki mahdolliset yliopistopedagogiikan kurssit.

Pedagogiikan opintojen ansiosta Miklóssy hallitsee monia eri menetelmiä ja pystyy soveltamaan ja yhdistelemään niitä.

– Yliopistopedagogiikka oli minulle uskonnollinen herätys ja ensirakastuminen samalla kertaa. Ensimmäisestä kurssista lähtien olen kylmän viileästi kokeillut oppimaani kursseillani ja katsonut, mikä toimii poliittisen historian opettamisessa.

Debatti on oiva väline opetukseen

Yhteiskuntatieteissä aiheet ovat usein moniulotteisia ja arkaluontoisia. Ne vaativat opetusmenetelmiltä joustavuutta, jotta esimerkiksi poliittista kehitystä voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Moni kasvatustieteissä kehitetty menetelmä ei siksi sovi sellaisenaan esimerkiksi poliittisen historian tunnille. Ne voivat kuitenkin toimia, jos niitä soveltaa oikein.

Debatti, eli väittely, on yksi esimerkki menetelmästä, jonka Miklóssy on sovittanut omiin opetustarpeisiinsa. Hän käyttää sitä, kun kursseilla käsitellään konfliktitilanteita.

Perinteisessä väittelyssä on yleensä kaksi näkökulmaa vastakkain, mutta Miklóssyn luokassa niitä on monta. Hän jakaa opiskelijansa pieniin ryhmiin, joista jokainen perehtyy konfliktin eri osa-alueisiin muutaman viikon ajan.

Kurssilaiset etsivät lähdemateriaalinsa itse saamansa näkökulman pohjalta ja valmistelevat sen pohjalta argumentteja tunnilla käytävään keskusteluun.

– En anna opiskelijoille valmiita lähteitä, koska silloin minun valintani vaikuttaisivat heidän näkemyksiinsä. Sen sijaan he joutuvat itse etsimään tietoja, joihin he voivat luottaa.

Debatointi siis opettaa paitsi tapahtumat ja toimijat, myös lähteidenkäyttöä.

– Ryhmien ansiosta konfliktiin saadaan paljon enemmän näkökulmia, kuin mitä osaisin itse tarjota.

On toinenkin syy, miksi debatti on tehokas oppimismenetelmä.

– Ne opetusmenetelmät toimivat, jotka tavalla tai toisella puhuttelevat ihmisen tunnepuolta ja herättävät kiihkeää vastakaikua. Debatointi menee tunteisiin ja siksi oppilas muistaa opetetut asiat hyvin pitkään.

Erilaiset opiskelijat, erilaiset oppimistavat

Paitsi erilaiset aiheet, menetelmävalintoihin vaikuttavat myös opiskelijat, jotka tulevat erilaisista kulttuuritaustoista.

– Saman maan kansalaisetkaan eivät ole homogeeninen ryhmä vaan heillä on erilaisia kokemuksia, maailmankuvia ja tapoja oppia.

Opettaja ei voi tietää ensimmäistä kertaa luokkaan mennessään, miten uudet opiskelijat ennalta valittuihin menetelmiin suhtautuvat.

Hyvin voi käydä niin, että opetustapa sopii suurimmalle osalle, mutta sitten on yksi oppilas, joka ahdistuu esimerkiksi esiintymisestä niin paljon, että harkitsee keskeyttävänsä kurssin.

Silloin Miklóssy kehittää tälle toisenlaisen suoritustavan. Väittelyssä Miklóssy voi esimerkiksi tarjota tuomarin tai tarkkailijan roolia.

– Koen, että minun tehtäväni on havaita hyvin nopeasti, kun viestintä pätkii opettajan ja opiskelijan välillä.

Miklóssyn mukaan opiskelu on motivoivaa vain, kun se on hauskaa, vaikka se ei tarkoitakaan, ettei oppiminen vaatisi työtä.

– Jos on paikalla vain opintopisteiden takia, kurssista ei saa mitään muuta. Opetetut asiat eivät jää päähän.

Miklóssy myös seuraa peruskoulun- ja lukion opetusmenetelmiä ja -sisältöjä, jotta hän tietäisi, millaiseen opetukseen suomalaiset nuoret aikuiset ovat tottuneet.

– Jos menetelmät vaihtuvat täysin, sopeutuminen yliopisto-opiskeluun on vaikeaa.

Opiskelijat muuttuvat jatkuvasti entistä fiksummiksi

Miklóssya viehättää opettamisessa haaste.

– Opettaminen on loputonta kauhun hallintaa. Opiskelijat ovat jatkuvasti briljantimpia, ja heidän pohjatietonsa ja yleissivistyksensä ovat laajat. Siinä joutuu opettajana koville, ja minä nautin siitä.

Vähän aikaa sitten Miklóssy kertoi kurssillaan sivuseikkana yksityiskohdan, johon yksi opiskelija tarttui. “Ei se noin mene”, kuului yleisöstä.

– Opiskelija oli kirjoittanut aiheesta esseen ja perehtynyt tähän pieneen yksityiskohtaan, jota minä en ollut muistanut tarkistaa, koska se ei ollut luennon varsinaisen aiheen kannalta yhtään tärkeä.

Toinen opettaja olisi ehkä kokenut tilanteen nöyryyttäväksi, mutta Miklóssy ilahtui. Hän myönsi olevansa väärässä ja antoi opiskelijan kertoa todelliset tapahtumat.

– Olin ihan, että wau. Nautin siitä, että opiskelijat tietävät ja heitä voi käyttää tiedonlähteinä ja yhteisen hyvän edistäjinä.

Miklóssyn mukaan opiskelijoiden asiantuntemus hälventää opettajan auktoriteettiasemaa. Hän pitää sitä hyvänä asiana, koska silloin kaikki oppivat ja kehittyvät. 

– Jotkut vain erikoistuvat johonkin, ja se on hyvä asia. Se, että opiskelijat haastavat tulkintani, pitää minut tutkijanakin ajan tasalla ja asiantuntevana.