Tuoreen valtiotieteen maisterin Juulia Heikkisen vuosi 2022 on ollut poikkeuksellinen. Hänen helmikuussa valmistunut pro gradunsa  Fifty shades of postcolonialism: exploring the normative background of the EU’s enlargement policy towards the Western Balkans sai runsaasti kiitosta toteutuksesta ja aiheen ajankohtaisuudesta. Syksyllä hän pääsi harjoitteluun Washington DC:hen Suomen suurlähetystöön ja vuoden päätteeksi vastaanotti Koneen Säätiöltä neljän vuoden apurahan tulevalle väitöskirjatutkimukselleen.

– Sait VIETS-gradupalkinnon pro gradu -tutkielmastasi EU:n laajentumista Länsi-Balkanilla. Aihe oli ajankohtainen. Millainen kokemus oli gradun kirjoitus ja miten koit palkinnon?

– Sekä VIETS-palkinto että valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntapalkinto olivat hienoja tunnustuksia pitkällisen, pitkälti korona-aikana väännetyn graduprojektin jälkeen. VIETS-gradupalkinto tuntuu erityisen hyvältä, sillä Venäjän ja Itäisen Euroopan tutkimus oli tärkeä osa maisteriopintojani ja Aleksanteri-instituutti myös työpaikka viimeisten vuosien aikana. On ollut antoisaa tavata VIE-tutkijoita ja opiskelijoita eri aloilta ja huomata, että alueen asiantuntijuus on Suomessa ensiluokkaista ja monipuolista. Kiitän myös erityisesti siitä, että palkinto osoitettiin gradulle, joka ei teemaltaan ole aivan sitä perinteisintä VIE-tutkimusta ja jonka keskiössä on Suomessa vähemmän tunnettu ja tutkittu Länsi-Balkan.

Gradun idea ja Balkanin alueeseen erikoistumisen kipinä lähti alun perin harjoittelusta ulkoministeriön Balkanin alueen maista ja EU-laajentumisesta vastaavassa yksikössä, Eurooppa-osastolla. Tuolloin huomasin, ettei laajentumisesta puhuta Suomessa juurikaan, vaikka EU-laajentuminen on monella tapaa EU:n olemuksen ytimessä ja määrittää sitä, kuka saa kuulua Eurooppaan ja kuka ei. Laajentumisen geopoliittinen aspekti on myös vahvistunut entisestään Ukrainan sodan myötä.

Gradun palauttamisesta on vuosi ja aloittamisesta kaksi, mutta aihe ja työn tärkeimmät havainnot ovat yhä ajankohtaisia: EU-laajentuminen on ulko- ja sisäpolitiikan risteymä, jossa EU:n, erityisesti komission geopoliittiset tavoitteet ja huolet törmäävät sisäisiin erimielisyyksiin. Näitä varauksia on ainakin kahta sorttia: jäsenmaiden, etenkin läntisten periaatteellinen huoli siitä, etteivät Länsi-Balkanin maat ole ”valmiita” jäsenyyteen, vaan toisivat mukanaan Unkarin ja Puolan kaltaisia ongelmia. Toisin sanoen 2000-luvun taitteen vahva luotto siihen, että EU laajenemiseen ja liberaalidemokratian voittokulkuun on ajanut karille, eikä tahtotilaa laajenemiselle löydy jäsenmaiden kesken.

Toinen haaste on kahdenväliset ja alueelliset jännitteet, joista osoituksena on Bulgarian asettamat ehdot Pohjois-Makedonian etenemiselle. Tässä mielessä gradun idea pitää kutinsa: Länsi-Balkanin maiden asema suhteessa EU:hun ja jäsenyyteen on epämääräinen, eikä turhautuminen prosessin hitauteen ja kattamattomiin lupauksiin ainakaan paranna EU:n vaikuttavuutta alueella, jossa myös Venäjä, Kiina ja Turkki kilpailevat vaikutusvallasta. Jos EU haluaa laajentua, on hyväksyttävä se, että uudet maat muuttavat kokonaisuutta: Unioni on jäsentensä näköinen ja yksisuuntainen laajentumispolitiikka ei ole kestävällä pohjalla. Toinen vaihtoehto olisi luopua laajentumisesta ja siihen liittyvistä liturgioista ja pohtia toisenlaisia yhteistyön tai rinnakkaiselon tulevaisuuksia.

– Sait koneen säätiön apurahan tuleville neljälle vuodelle! Huikea juttu. Kerro hankkeesta omin sanoin.

– Koneen henkilökohtainen apuraha on tosiaan varmaankin merkittävin asia, joka minulle on tapahtunut sen jälkeen, kun pääsin opiskelemaan valtiotieteelliseen vuonna 2014. Ajatus siitä, että minusta olisi oikeasti väitöskirjan tekijäksi ja että haluan sellaisen tehdä, kypsyi viimeisten vuosien aikana työskennellessäni eri tutkimusryhmien tutkimusavustajana maisteriopintojen ohessa. Eri tutkijoilta saamani kannustus on ollut ihan korvaamatonta, ilman sitä en olisi ikinä tässä tilanteessa.

Yliopistourani alkoi Aleksanteri-instituutissa harjoittelussa mahtavan Ira Jänis-Isokankaan kanssa, joka poiki muutaman lisäprojektin tutkimusryhmissä. Ensimmäinen kosketukseni algoritmitutkimukseen ja jonkinlainen herätys siihen, että aihetta pitää tutkia yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta tapahtui itse asiassa työskennellessäni Digital Russia Studies -ryhmän avustajana. Näistä kulkeuduin sosiologian puolelle ja nykyiseen akateemiseen kotiini CSD:hen (Center for Sociology of Democracy) onnekkaiden sattumien myötä.

Tämä voitokas tutkimussuunnitelma on enemmän tai vähemmän jäsennelty rykelmä asioita, joita haluan tutkia: pääasiassa ihmisen ja koneiden välisten suhteiden vaikutusta identiteettiin ja sosiaaliseen maailmaan sekä kielen ulkopuolisen, audiovisuaalisen kommunikaation merkitystä. Tarkastelen arvonannon muutosta kahta aikamme suurta kommunikaation murrosta, algoritmistymistä ja visualisoitumista vasten. Tällä hetkellä pursuan kaikenlaisia ideoita, mutta jää nähtäväksi millainen tästä tutkimuskokonaisuudesta lopulta tulee.

– Millaiseksi luulet tulevan siirtymän pro gradusta väitöskirjaan? Tarkastelukohde on eri, mutta onko esimerkiksi tutkimusmenetelmissä samankaltaisuutta?

– Ohjaajani sanoi kerran, että tutkimus on vähän kuin jatkuvaa gradun tekoa, mikä tuolloin gradun kanssa painiessa kuulosti aika dystooppiselta. Nyt aika on kullannut muistot ja odotan innolla tutkimuksen pariin palaamista. Pohjimmiltaan kyse on samasta, eli syvällisestä paneutumisesta, ajattelusta ja kirjoittamisesta sekä toivon mukaan oivalluksista.

Väitöskirjan teossa on se hieno puoli graduun verrattuna, että sitä saa parhaimmillaan tehdä porukassa ja ohjaajilla on ehkä selkeämpi rooli kuin gradun aikana. Väitöskirjatutkijana avautuu uusia mahdollisuuksia puhua omasta tutkimuksesta viisaiden ihmisten kanssa – toisaalta oma työ joutuu eri tavalla jatkuvan arvioinnin kohteeksi. Gradussa harjoiteltu oman tutkimusidean keksiminen, tutkimuksellisten valintojen tekeminen ja niiden puolustaminen ovat tutkijan työn ytimessä. Tutkimusmenetelmien osalta olen edelleen kiinnostunut määrällisten ja laadullisten menetelmien luovasta sekoittamisesta.

– Kerro harjoittelustasi Washingtonin suurlähetystössä. Miten hait, millä perusteilla pääsit, millaista osaamista olet tarvinnut

– Työskentelen EDUFI-harjoittelijana Washingtonin suurlähetystössä Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija Petri Koikkalaisen apuna. Seuraamme ja raportoimme Yhdysvaltain tiede- ja koulutuspoliittisista teemoista ja toimimme alan verkostoissa tarkoituksena edistää suomalaisten ja amerikkalaisten välistä yhteistyötä. Hain aivan normaalin hakuprosessin kautta, ja veikkaisin, että paikan saamiseen vaikutti taustani yliopistolla ja ulkoministeriössä, sekä innostunut suhtautumiseni tiede- ja koulutuspolitiikkaan ja -diplomatiaan.

Osaamisen puolesta tiedonhaku- ja kirjoitustaidot suomeksi ja englanniksi ovat olleet erityisen tärkeitä. Pitää olla rohkeutta ja uteliaisuutta ottaa selvää asioista, joista ei tiedä mitään, kuten vaikka kvanttiteknologia, fuusioenergia tai avaruus. Myös sosiaaliset kyvyt punnitaan DC:n lukuisissa cocktail-tilaisuuksissa!

– Millaista hyötyä ViExpert-opinnoista on mahdollisesti ollut suurlähetystön arjessa? 

– Lähetystössä työskentelyssä korostuu kyky ottaa haltuun uusia asiakokonaisuuksia ja arvioida yksittäisten tapahtumien merkitystä suuremmille kehityskuluille. Aluetutkimuksessa nämä molemmat kyvyt harjaantuvat. Ajattelen, että alueita tutkiessa keskiössä on se, että osaa arvioida, mikä on paikallisesti tyypillistä tai merkittävää sekä toisaalta, mikä liittyy johonkin ajallisesti ja paikallisesti laajempaan ilmiöön. Lähestymistavasta on paljon hyötyä analysoidessa minkä tahansa alueen tai maan – tässä tapauksessa Yhdysvaltojen – tapahtumia.

– Loppuun vielä, mainitse kolme suosikkimuistoasi ja kolme haastavinta asiaa ViExpertista-opinnoista.

– Haastavimpia asioita olivat varmaankin lähes koko VIE-aikani jatkuneet etäluennot, joista riittää zoomin mustia laatikoita kolmen kohdan verran!

Suosikkimuistoni on VIE-kesäkoulu 2019, jossa olin itse asiassa töissä tohtorikesäkoulun harjoittelijana. Yhtenä päivänä juhlittiin syntymäpäivääni ja mahtava kollegani ja niin ikään VIE-alumni Ville lauloi karaokessa minulle synttäribiisin. Toisena täytyy mainita Sirke Mäkisen vetämä VIExpert-graduseminaari, joka läpi koronalukuvuoden piti minut kiinni gradun teossa. Kolmas muisto on yksi opiskelu-urani parhaista ja mieltä avartavimmista kursseista, Dragana Cvetanovicin vetämä (Post)colonial Balkans and Baltics keväällä 2020. Saako mainita vielä neljännen? Tapasin kumppanini ensimmäistä kertaa VIE-opintojen parissa, eli VIExpert on todistetusti hyvä valinta myös rakkauselämän kannalta.

IKEBB-alumni Kerttu Auvinen työskentelee Moldova-maakoordinaattorina Suomen suulähetystössä Bukarestissa. Haastattelussa on Kertun mietteitä IKEBB-opinnoista ja työelämään siirtymisestä. Ota  talteen Kertun vinkit opiskelijoille!

1) Millainen on nykyinen toimenkuvasi?

Työskentelen Moldova-maakoordinaattorina Suomen suurlähetystössä Bukarestissa. Suomella ei ole suurlähetystöä Moldovassa vaan suurlähetystömme Romaniassa vastaa myös Moldovasta.

Ehkä kliseistä, mutta tyypillistä työpäivää ei ole. Oikeastaan ainut varmasti toistuva elementti jokaisessa työpäivässäni on Moldovan poliittisen tilanteen seuraaminen uutisia ja analyyseja lukemalla. Muuten keskeiset työtehtäväni vaihtelevat poliittisesta, taloudellista ja yhteiskunnallisesta raportoinnista edustuston tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden hankehallintoon. Edustusto tukee vuosittain muutamaa moldovalaisten kansalaisjärjestöjen toimeenpanemaa hanketta. Hankehallinto on monipuolista sisältäen tuettavien hankkeiden valinnan, monitoroinnin, raportoinnin seuraamisen ja tulosten raportoimisen. Lisäksi kehitysyhteistyöhön liittyy suunnittelua vuositasolla sekä monivuotisten suunnitelmien laatimista.

Työni sisältää myös säännöllistä matkustamista Moldovaan, jossa minulla on tapaamisia, osallistun erilaisiin kokouksiin sekä tarkkailen edustuston rahoittamien hankkeiden etenemistä.

2) Mikä aikoinaan motivoi opiskelussa ja miten päädyit suuntautumaan IKEBB-opintoihin?

Into Balkanin alueeseen syntyi välivuosien aikana. Osallistuin kansanopiston järjestämälle opintomatkalle, jossa vietimme muutaman viikon Kosovossa, Albaniassa ja Makedoniassa. Reissu ajoittui vuoden Kosovon itsenäistymisen jälkeen. Ennen tuota matkaa en ollut matkustanut Pohjois- ja Länsi-Eurooppaa pidemmälle ja jotenkin voisi sanoa, että palaset loksahtivat kohdalleen tuolla reissulla. Tietty erilaisuus aiemmin näkemääni verrattuna teki vaikutuksen ja Länsi-Balkan kiinnosti välittömästi. Jo ennen yliopisto-opintojen alkua näin mainoksen IKEBB-opinnoista ja silloin päätin, että tuo on minun juttu.

Pääaineenani opiskelin maailmanpolitiikkaa, mutta IKEBB kulki koko opintojen ajan rinnalla: suoritin Balkaniin liittyviä kursseja aika paljon. Yleisesti voisi sanoa, että IKEBB motivoi minua teoriapainotteisissa maailmanpolitiikan opinnoissa: ammensin kaikki tapausesimerkit Balkanilta. Lisäksi opinnoissa motivoi opiskelijavaihdot Sloveniassa ja Valko-Venäjällä sekä Bosniassa, Kroatiassa ja Moldovassa suoritetut työharjoittelut.

Pari viimeistä opiskeluvuotta olin mukana myös VIExpert-asiantuntijaopinnoissa, joiden kautta sain lisää syvyyttä aluetuntemukseen. Lisäksi VIExpert-opinnoissa tutustuin muihin idästä kiinnostuneisiin opiskelijoihin (kävimme mm. Huikealla opintomatkalla Kazakstanissa ja Kirgisiassa), mikä lisäsi ennestään opiskeluintoa.

3) Mistä opiskeluajan kokemuksista on ollut eniten hyötyä työuraa ajatellen?

Valmistuin vasta reilu kaksi vuotta sitten, joten vielä on aika aikaista miettiä sitä, mikä opiskeluajan kokemuksissa on hyödyttänyt eniten työelämää ajatellen. Aluetuntemuksen tuoma etu on tietysti kiistaton: Moldova ja sen naapurimaat olivat tuttuja jo tässä tehtävässä aloittaessani. Historian ja kulttuurin tunteminen auttaa ymmärtämään nykypäivän ilmiöitä Moldovan politiikan ja yhteiskunnan kentällä.

Lisäksi opintojen aikana ulkomailla vietetty aika auttaa työelämässä. Romaniaan muutto ei jännittänyt ja pystyin alusta asti keskittymään hyvin töihin ja vapaa-aikaan, kun ulkomaille muutossa itsessään ei ollut mitään uutta. Eli liputan siis työharjoitteluiden/vaihtojen ja omatoimimatkailun lisäksi kurssien käymisen ja alueeseen liittyvään kirjallisuuteen perehtymisen puolesta.

4) Mitkä tekijät ovat olleet mielestäsi tärkeimpiä työllistymisesi kannalta?

Mielestäni työllistymisessä on aina mukana myös onnenkauppaa ja hyvää ajoitusta. Tietenkin tällä alalla korkeakoulututkinnolla on merkitystä, eikä työharjoitteluiden tai kielitaidonkaan merkitystä voi jättää huomiotta. Monilla on kuitenkin nuo palikat kasassa. Verkostot ja aktiivisuus varmasti auttavat “oikeaan aikaan oikeassa paikassa olemisessa”: jos en olisi vuosia sitten tykännyt Bukarestin edustuston Facebook-sivuista, tuskin olisin huomannut, että maakoordinaattorin paikka on vapaana. Hyvin kohdistettujen työhakemusten ja työhaastatteluihin huolellisen valmistautumisen merkitystä ei myöskään voi väheksyä, jos hakee töitä hakemuksella työpaikasta, jossa ei ole vielä tuttu kasvo.

Uskon, että nykyisen työpaikkani saamisessa vaikutti ratkaisevasti IKEBB-alueella työharjoitteluiden ja opiskelijavaihtojen puitteissa viettämäni ajan sekä IKEBB- ja VIExpert-opintojen laajan suorittamisen rakentama itsevarmuus: töitä hakiessa minulla oli vahva olo siitä, että olen erikoistunut tähän alueeseen ja ymmärrän sen dynamiikkoja. Myös korkea motivaatio ja aito kiinnostus työtehtävää kohtaan tuli työnantajan mukaan hyvin ilmi, kun hain nykyistä työpaikkaani.

5) Miten työelämään siirtyminen sujui valmistumisen jälkeen?

Työelämään siirtyminen sujui yllättävänkin vaivattomasti. Erityisesti opintojen alkuvaiheessa minulla oli usein sellainen olo, että miten ihmeessä löydän joku päivä työpaikan. Ensimmäinen työpaikka löytyi kuitenkin pian valmistumisen jälkeen, kun pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni työskennellä Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijänä. Työskentelin vajaan vuoden nuorisodelegaattina Malawissa. Malawissa kartutettu käytännön kokemus kehitysyhteistyöstä yhdistettynä YK-harjoitteluun Moldovassa ja valtsika-tutkintoon auttoi puolestaan saamaan nykyisen työn.

6) Mikä oli IKEBB-opintojen tärkein anti?

IKEBB-opintojen paras anti ja opetus oli, että tekemällä oppii. En tiennyt kohdealueesta kovin paljoa perushistoriaa enemmän opinnot aloittaessani, mutta kiinnostus oppimiseen oli hurja. Substanssikurssien lisäksi opiskelin yliopistolla serbian ja venäjän kieltä ja yhä saan hyvää mieltä siitä, kun pärjään hyvin Länsi-Balkanilla kielitaidollani. Opin serbiaa pääasiassa oppitunneilla ja viettämällä kolme kesää Länsi-Balkanilla työharjoitteluissa ja kesäkursseilla.

Samalla tavalla tekemisen kautta olen harjoitellut työelämässä tarvitsemani muut taidot esim. raportoimisen ja hankehallinnon.

Mielestäni IKEBB-opinnoissa kivaa oli myös, että kaikilla opiskelijoilla oli omat kiinnostuksen kohteet alueen puitteissa. Opiskelijoiden kiinnostuksen kohteita tuettiin ja niitä sai hyvin sisällytettyä kurssitehtäviin ja esseisiin. Itseäni kiinnosti (ja yhä kiinnostaa) erityisen paljon synkkä historia, julkinen muistaminen ja muistopaikat ja aika hyvin sain noita teemoja sisällytettyä eri kursseihin.

7) Vinkkejä IKEBB-opiskelijoille?

Vinkkini on, että nauti laadukkaista IKEBB-opinnoista ja vaihto-opiskelumahdollisuuksista. Älä pelkää opintoajan venähtämistä: töitä kerkeää kyllä tehdä myöhemminkin.

Osallistu työelämäopintoihin ja mentorointiin: vertaistuesta saa uusia ideoita ja tsemppiä ja joskus ihan käytännönvinkkejäkin.

Jos et pysty menemään työharjoitteluun kohdealueelle, kannattaa osoittaa itselleen ja tuleville työnantajille IKEBB-osaaminen valitsemalla kandin ja gradun aihe kohdealueeseen liittyen.

Vaikka IKEBB-alue olisi ykkösintohimosi, kannattaa katsella myös ympärille. Lähdin Punaisen Ristin keikalle Malawiin, koska halusta tehdä hyvää muille. Tein kuitenkin samalla hyvää myös omalle tulevaisuudelleni, sillä en olisi välttämättä saanut nykyistä työtäni ilman Malawin keikan kehitysyhteistyökokemusta.

Kerttu Auvinen, Bukarest 4.10.2019