Voiko tekoälyä käyttää apuna esseen kirjoittamisessa? Miten tekoäly voi tukea oppimista? Näitä pohditaan juuri nyt, kun marraskuussa julkistettu tekoälysovellus, niin sanottu suuri kielimalli ChatGPT, on saavuttanut yhä laajemman käyttäjäkunnan.
ChatGPT:n ja muiden vastaavien käyttöliittymien nopeasti kasvaneen suosion imussa Helsingin yliopistossa on julkaistu tekoälyn opetus- ja opiskelukäyttöä koskevat linjaukset. Niissä käsitellään esimerkiksi käytön periaatteita, vilppiä ja yhdenvertaisuusseikkoja.
– Opiskelussa hyödyllisiä teknologioita on tullut paljon, mutta nyt käsillä on niin suuri mittakaavamuutos, että se on syytä tiedostaa opetuksessa, sen suunnittelussa ja järjestelyissä. Toivoisinkin, että koulutusohjelmissa käytäisiin nyt laajasti keskustelua siitä, mitä vaikutusta tällä voi olla koulutuksen sisältöihin tai muotoihin, toteaa yliopiston digitalisaatiojohtaja Jaakko Kurhila.
Katse kohti mahdollisuuksia
Helsingin yliopistossa tekoälyyn suhtaudutaan mahdollisuutena, joka tarjoaa sekä opettajille että opiskelijoille keinoja kehittyä työssään. Kurhila on iloinen siitä, että yliopisto-opetuksessa on vauhdilla lähdetty perehtymään tekstiä tuottavan tekoälyn käyttömahdollisuuksiin.
– Kokeileminen opetustilanteissa on tässä vaiheessa paljon kiinni opettajan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, koska sovelluksen julkaisusta on vain muutama kuukausi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsenistössä on paljon ihmisiä, jotka haluavat olla kehityksen aallonharjalla. Joka tieteenalalla olisi hyvä olla hereillä.
Ajattelun tuki, ei sen korvike
Asiaa tuntemattomalle saattaa nousta mielikuva, että tästä lähtien opiskelijoiden täytyy vain antaa hieman apusanoja ja suuntaa tekoälylle, ja pian tulostuu palautettavaksi valmis essee tai opinnäytetyö.
– Näinhän ei ole. Tekoäly arpoo sille annetun opetusaineiston perusteella tilastollisesti järkeviä sanoja. Siksi se tuottaa helposti vakuuttavan kuuloista puppua, eikä tekoälyllä tietenkään ole mitään vastuuta tuottamastaan tekstistä. Vastuu oikeellisuudesta on henkilöllä, joka tekoälyä hyödyntää, Jaakko Kurhila muistuttaa.
Tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen korostaa, että suuria kielimalleja kannattaa käyttää oman ajattelun tukemiseen ja ideoiden kehittelyyn. Tekoälyn käyttö ajattelun korvikkeena ei sen sijaan kanna pitkälle.
– En ainakaan itse käyttäisi tekoälyä tekstin tuottamiseen. Kysehän ei ole yksinomaan faktojen tarkistamisen tarpeesta, vaan piilo-oletuksista – siitä, millaisia ääneen lausumattomia ja ehkä jopa täysin paikkansapitämättömiä oletuksia kielimallin tuottamaan tekstiin sisältyy. On paljon helpompaa kirjoittaa perusteksti itse kuin lähteä käymään läpi tekstiä, joka ehkä näyttää hyvältä, mutta saattaa sisältää vaikeasti havaittavia ja hahmotettavia ongelmia.
Suurten kielimallien hyödyntäminen muuttaa opetuksen järjestelyjä jo varsin nopealla tahdilla. Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteessä kypsyysnäytteen on aiemmin saanut kirjoittaa omalla ajallaan. Yliopiston linjaukset johtavat siihen, että kypsyysnäyte tehdään jatkossa valvotusti tenttitilanteessa.
– Meidän täytyy opettajina miettiä, millaisia tehtävänannot ovat, jotta niissä ei pystyisi väärinkäyttämään kielimalleja – tai millaisia ovat tilanteet, joissa joudumme joustamaan, Toivonen toteaa.
Medialukutaidon rinnalle tekoälyn lukutaito
Mahdollisuus soveltaa tekoälyä opiskelussa on pyyhältänyt oppilaitoksiin niin vauhdikkaasti, että muutamassa kuukaudessa ei juuri ole ehditty mittavasti kouluttaa sen kummemmin opettajia kuin opiskelijoitakaan.
Hannu Toivosen mielestä yliopistolaisten tulisi hankkia tekoälyn lukutaitoa. Siihen sisältyy ymmärrys tekoälyn perusteista sekä sen rajoitteista, mahdollisuuksista ja uhista.
– Aiemmin on puhuttu medialukutaidosta. Nyt on syytä opetella suhtautumaan kriittisesti kielimalleihin ja niiden tuottamiin teksteihin ja toisaalta oppia tunnistamaan niiden hyötyjä.
Opettajien akatemiassa on perusteilla Tekoäly opetuksessa -työryhmä, ja yliopiston linjauksia ja ohjeistuksia päivitetään kokemusten karttuessa.