Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2024.
Tyytyväisenä seurasin viime vuonna opiskelijoiden mielenilmauksia ja aktivismia. Keskustakampuksen tiedekunnista ei valmistuta ammatteihin, vaan tärkein tehtävämme on opettaa kriittistä tieteellistä ajattelua, rohkeutta ilmaista se, ja toimimaan eettisesti yhteisen hyvän eteen.
Kymmenen viime vuoden aikana rakenteellista ja käsitteellistä sortoa purkava dekoloniaalinen ajattelu on ollut merkittävällä sijalla yliopisto-opetuksessa eri tieteenaloilla. Omalla alallani taidehistoriassa muistutetaan vaikkapa art nouveau -tyylin rahoittamisesta Belgian Kongon verirahoilla ja ”siirtomaiden” näkyvyydestä Euroopan 1600-luvun taiteen aihepiireissä ja ikonografiassa. Niin ikään opetamme tarkastelemaan globaalia kantaaottavaa nykytaidetta ja kehitysyhteistyöhankkeiden arkkitehtuuria.
Opiskelijat hahmottavat Suomen roolin kolonialismissa
Dekolonisaatio pitää sisällään Eurooppa-keskeisyyden purkamista, mikä tarkoittaa myös uudenlaista tiedontuottamista. Helsingin yliopiston kielten maisteriohjelmassa käynnistyi viime vuonna uusi opintosuunta, Kieli ja identiteetti globaaleissa yhteisöissä. Siinä opetetaan myös uutta epistemologiaa, joka pyrkii oman määritelmänsä mukaan tuomaan esiin globaalin etelän käsityksiä kielestä ja monikielisyydestä, jotta niitä ei enää nähtäisi pelkästään globaalissa pohjoisessa luotujen teorioiden valossa. Opintokokonaisuus Helsinki Inequality Studies puolestaan on kaikkien valittavissa valinnaisiksi opinnoiksi.
Opiskelijat tietävät, että sota Euroopassa ei ole kaikkien mielestä tärkeämpi kuin sodat muualla maailmassa. Olisi hyvin kummallista, jos yliopisto-opiskelijat eivät aiempia sukupolvia tarkemmin näkisi Lähi-idän eri sotien juuria Ranskan, Ison-Britannian ja muiden länsivaltojen vallankäytössä tai tunnistaisi kolonialismin tämän hetken muotoja. Koska kyse on myös oman aseman tunnistamisesta, opiskelijat osaavat hahmottaa Suomen roolin nykyisessä tilanteessa.
Opiskelija-aktivismi osoittaa, että jossain olemme onnistuneet. Tai käänteisesti: emme ole ainakaan täysin tukahduttaneet nuorten halua puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin maailmassa.
Kirjoittaja on taidehistorian vanhempi yliopistonlehtori Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.