Liikenne ja liikkuminen tuottavat merkittävän osan kaupunkien hiilipäästöistä ja muusta ympäristökuormasta, mutta samalla mahdollistavat monien perustarpeiden tyydyttämisen aina työssäkäynnistä ystävien tapaamisiin.
Uusi tutkimus keskittyy edistämään tapoja ymmärtää ja mitata alueiden saavutettavuutta. Saavutettavuudesta on tullut kiinteä osa kaupunki- ja liikennesuunnittelijoiden työkalupakkia sekä kukoistava tutkimuskenttä.
– Taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämän donitsimallin keskeinen ajatus on turvata jokaiselle perusedellytykset hyvään elämään ylittämättä ympäristön rajoja, toteaa tutkimusta vetänyt tutkijatohtori Elias Willberg maantieteen osastolta.
– Esitämme, että tätä ajatusta tulisi soveltaa myös liikennesektorilla, jossa päästöjen vähentäminen on pitkään ollut hankalaa. Ei tarvitse kuin katsoa tämänhetkisiä sään ääri-ilmiöitä ympäri maailman, jotta huomataan, että ajattelu- ja toimintatapojen muutokselle on suuri ja kiireellinen tarve, hän jatkaa.
Tutkimus julkaistiin Transport Reviews –sarjassa ja sitä johtivat suomalaiset tutkijat Helsingin yliopiston Digital Geography Labista ja Aalto-yliopistosta.
Haasteena liian kapea-alaiset mittarit
Saavutettavuustutkimuksessa sosiaalisia ja ympäristöllisiä huolia käsitellään usein erikseen. Tämä johtaa helposti suosituksiin, jotka huomioivat vain toisen näkökulmista.
– Esimerkiksi saavutettavuutta on usein tehokkainta parantaa investoimalla yksityisautoiluun, mikä lisää ympäristölle kestämätöntä kuormaa. Toisaalta jos sosiaalisia ulottuvuuksia ei oteta huomioon kestävien liikkumismuotojen kuten kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä, ajaudutaan helposti vain parantamaan hyväosaisten liikkumismahdollisuuksia, Willberg toteaa.
– Saavutettavuutta mitataan edelleen pitkälti huomioimalla vain matkaan kuluva aika, sanoo Aalto yliopiston apulaisprofessori Henrikki Tenkanen.
– Samalla laajemmat vaikutukset ympäristöön ja ihmisille jäävät näkymättömiksi mittareissamme. Onneksi paikkatietoaineistojen ja -työkalujen räjähdysmäinen kehitys on tarjonnut entistä enemmän mahdollisuuksia tuoda myös näitä piilokustannuksia näkyväksi, ja tätä työtä pyrimme edistämään.
Miten parantaa saavutettavuutta kestävästi
Kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuuteen liittyvät ristiriidat näkyvät entistä enemmän liikenteen ympärillä käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Liikenteen päästövähennystoimet herättävät tunteita ja vastustusta etenkin alueilla, missä muiden kulkutapojen kuin auton saavutettavuus on heikko.
– Alueiden saavutettavuutta voidaan parantaa monin eri tavoin, mutta toisinaan ympäristölliset ja sosiaaliset tavoitteet ovat väistämättä ristiriidassa keskenään, sanoo Helsingin yliopiston Digital Geography Labia luotsaava professori Tuuli Toivonen.
Tämän vuoksi suunnittelijoilla ja päätöksentekijöillä täytyy olla keinoja selvittää, onko saavutettavuutta mahdollista parantaa päästöjä samalla vähentäen ja miten se tulisi tehdä.
– Osoitamme, että saavutettavuustutkimus kykenee tarjoamaan entistä paremmin tutkittua tietoa ja mittareita tämän keskustelun tueksi. Keskeistä on, että tutkimustieto ja osaaminen tuodaan yhteiskunnan saataville avoimilla työkaluilla ja aineistoilla, hän sanoo.