Jalostus on kaventanut joidenkin koirarotujen geneettistä vaihtelua niin, että yksilöt ovat nykyään lähes identtisiä kaksosia. Kun koiralle löytyy sopiva lääke, se edistää yleensä myös ihmisen terveyttä.

Mitä jos koiran hengitys kulkisi rahisematta ja koiranomistajan ei tarvitsisi enää murehtia, puhkeaako omalla lemmikillä jalostuksesta johtuva perinnöllinen sairaus?

Vuosituhansia jatkunut jalostus on luonut koirarotujen värisuoran, josta jokainen voi valita mieleisensä. Jalostuksella on kääntöpuolensa. Kun tietyn ominaisuuden tai ulkonäköseikan korostamiseksi on pariutettu lähisukulaisia, myös huonot ominaisuudet ovat korostuneet.

Esimerkiksi englanninbulldogin perimä on nykyään jo niin kapea – eri yksilöiden välillä on äärimmäisen vähän geneettistä vaihtelua – että voidaan melkein puhua identtisten kaksosten tapaan identtisestä rodusta.

Ihminen on valinnoillaan tuottanut monia koirarotuja, jotka nauttivat ihmisen kanssa olemisesta ja toimivat ihmisen apuna: muun muassa jäljittävät norsunluun salakuljettajia tai ilmoittavat diabeetikolle, jos insuliinitasot laskevat liiaksi. Jalostaessa olemme kuitenkin aiheuttaneet koirille esimerkiksi hengitysvaikeuksia, käyttäytymishäiriöitä, silmä- ja iho-ongelmia, sekä ongelmia koiran luuston rakenteessa.

Koirien geenitutkimus on mennyt viime vuosina harppauksin eteenpäin, ja nykyisin monissa roduissa on mahdollista löytää sairauksia aiheuttavia geenivirheitä. Nämä löydöt voivat olla apuna tulevaisuuden jalostusvalinnoissa.

Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta ja tulosten soveltamista käytäntöön ennen kuin tavoite terveestä koirasta  on lähempänä. Helsingin yliopiston ja Kennelliiton yhteinen koirien terveystutkimusrahasto tukee tätä työtä. Suuri kiitos kuuluu myös vapaaehtoisille omistajille, jotka ovat antaneet koirastaan veri- tai kudosnäytteen tai muita tietoja tutkimuksen pohjaksi.

Helpompi hengittää

Tutkija, eläinlääkäri Minna Rajamäen Terveystutkimusrahaston tukema ryhmä Helsingin yliopistosta on kehittänyt kävelytestin lyhytkalloisille ja -kuonoisille roduille, jotka kärsivät muita koiria useammin hengitysvaikeuksista. Kohonnut riski tähän brakykefaaliseen oireyhtymään (BOAS) on muun muassa englannin- ja ranskanbulldogeilla, mopsilla ja bostoninterrierillä.

Kävelytestissä koira kävelee joko kuusi minuuttia tai yhden kilometrin, jonka aikana mitataan joko käveltyä matkaa tai aikaa sekä koiran palautumista liikkumisesta.

– Kennelliitto on hyväksynyt tämän yhteistyössä rotujärjestöjen kanssa kehitetyn testin viralliseksi testiksi. Nyt pallo on jälleen rotujärjestöillä, joiden täytyy päättää, tuleeko testistä pakollinen niille koirille, joita käytetään jalostuksessa, Rajamäki sanoo.

Tuleeko pennuista terveempiä, jos vanhemmat ovat parempia hengittäjiä? Entä miten koiran ikääntyminen vaikuttaa hengitykseen?

Rajamäen mielestä tutkimuksen tuki olisi tarpeellista myös jatkossa, sillä lyhytkuonoisten rotujen suosio on lisääntynyt  parinkymmenen viime vuoden aikana. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön Lennu on bostoninterrieri, ja rodun suosio Suomessa ja maailmalla kasvaa vauhdilla.

– Koiran hyvinvoinnin kannalta oleellisimpia asioita on, että se pystyy hengittämään normaalisti, toteaa Rajamäki.

Hänen ryhmänsä tutkimus on maailmassa ensimmäisiä, jossa selvitään kävelytestin vaikutuksia rodun kehitykseen. Tuleeko pennuista terveempiä, jos vanhemmat ovat parempia hengittäjiä? Entä miten koiran ikääntyminen vaikuttaa hengitykseen?

Minna Rajamäki uskoo hitaaseen kehitykseen.

– Uskon, että yleinen tietoisuus siitä, millainen koira voi hyvin, aiheuttaa painetta koiranäyttelyjen tuomarien ja kasvattajien suuntaan. Siitä mennään vähitellen kohti terveempiä yksilöitä ja kaikenlaisten äärimuotojen vähentämiseen.

Vauhdilla hyviä tuloksia

Lyhytkuonoiset ja -kalloiset koirat eivät ole ainoita, joiden perinnöllisten sairauksien tutkimuksessa on viime aikoina edetty.

Borderterrieri – koira, joka kurkistelee nykyisin aamutelevision lähetyksessä ja tunnetaan ”sääkoirana” – ei maallikon silmin näytä erityisen jalostetulta. Sillä ei ole lyhyitä jalkoja, ylimääräisiä ihopoimuja eikä korostunutta etupainoisuutta. Rotu on pieni ja tarmokas – ja suhteellisen terve.

Silti borderterrieritkään eivät ole  vailla perinnöllisiä sairauksia. Viimeisimmän vuoden aikana puhuttanut ongelma on pennun vapinaoireyhtymä eli Spongiform LeukoEncephaloMyelopathy (SLEM). Oireyhtymästä kärsivä pentu rupeaa vapisemaan pari-kolmiviikkoisena. Hoitokeinoa ei ole, joten pentu on lopetettava. 

Rodun synnyinmaassa Britanniassa havahduttiin SLEM:in olemassaoloon vajaa vuosi sitten. Alle vuosi ongelman tunnistamisen jälkeen SLEM-geenitesti on kehitetty ja tarjolla maailmanlaajuisesti borderterrierien kasvattajien käyttöön.

– Suomen Borderterrierikerho teki lahjoituksen Animal Health Trustille, joka kehitti testin yhteistyössä Missourin yliopiston kanssa. Halusimme osoittaa, että tuemme rodun terveyttä, Borderterrierikerhon puheenjohtaja Sari Pöyhönen kertoo.

SLEM ei kuitenkaan ole Pöyhösen mukaan suurin borderin terveysongelma. Suurempaa huolta nostattavat esimerkiksi kaihi ja epileptistyyppiset kohtaukset.

Helsingin yliopiston professori Hannes Lohen ryhmässä, jota terveystutkimusrahasto niin ikään tukee, tutkitaan muun muassa koirien kaihia. Toiveissa on, että borderterrieri pääsisi mukaan.

Koirien terveys on ihmisen terveyttä

Professori Lohen ryhmä tutkii koirien perinnöllisiä sairauksia laajalla rintamalla. Yhä enemmän painottuvat vaivat, jotka ovat yhteisiä koirille ja ihmisille. Jos geenitesti tai sopiva lääke löytyy koiralle, löytö yleensä edistää myös ihmisen sairauden löytämistä ja paranemista.

– Koiriin keskittymällä voitaisiin ohittaa tieteellisen tutkimuksen jyrsijävaihe, jolloin lääkeyritykset säästäisivät kymmeniä, jopa satoja miljoonia, Lohi sanoo.

Terveystutkimusrahasto pyrkii jakamaan apurahansa mahdollisimman laajasti erityyppisiin ja ajankohtaisiin Helsingin yliopiston koiratutkimuskohteisiin.

Lue lisää: