Suomessa on huippuhyvin koulutetut lääkärit ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä. Tutkimuksen anti ei silti siirry kyllin nopeasti potilaiden hyväksi, arvioi akatemiaprofessori Kari Alitalo.
Professorin näkemyksellä on painoarvoa. Alitalo johtaa lääketieteellisen tiedekunnan translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelmaa ja Suomen Akatemian huippuyksikköä Helsingin yliopistossa.
— Potilaan syöpäkasvaimen geenejä emme voi korjata. Syövän hoito pitää kohdentaa siihen toimintahäiriöön, jonka geenivirhe solussa aiheuttaa. Sen vuoksi ei riitä, että syövän taustalla oleva geeni ja geenivirhe tunnistetaan, vaan on myös selvitettävä, miten tuo virhe vaikuttaa solun, sen mikroympäristön ja kasvaimeen kohdistuvan immuunipuolustuksen toimintaan.
Alitalo vertaa syöpäkasvainta terroristijärjestöön: se tuhoaa tieltään terveen kudoksen ja vie elintilan normaaleilta soluilta. Jos sitä ei pysäytetä, elimistö romahtaa. Geenitutkimus on kuin ilmakuvausta alueelta, jolla näitä pesäkkeitä on. Pesäkkeet löytyvät, mutta niiden tuhoaminen ilmaiskuilla on liian epätarkkaa.
— Terroristien toimintaan on perehdyttävä tarkemmin, jotta todelliset syyt löytyisivät ja terrori pystyttäisiin lopettamaan. On tutkittava, mitä soluissa tapahtuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Tämä on funktionaalista syöpätutkimusta.
MILJOONALLA VUODESSA | Alitalon laboratoriossa etsitään uusia keinoja paksusuolisyövän ja muiden kiinteiden syöpien hoitamiseksi. Tutkijat viljelevät potilaan syöpäkasvaimesta eristettyjä soluja, määrittävät niistä geenivirheet ja tutkivat, miten nämä virheet vaikuttavat solun kasvusignaaleihin ja aiheuttavat solun muuttumisen pahanlaatuiseksi.
Syöpäsoluille voidaan myös tehdä lääkeherkkyystestaus, jolla etsitään juuri tämän potilaan syöpäsoluihin tehoavia lääkkeitä. Jos lupaava lääkeyhdistelmä löytyy, potilaan hoitoa suunnitteleva lääkäri voi hyödyntää tietoa. Kuulostaa järkevältä. Mutta matkassa on mutka.
— Pystymme tekemään yksilöllistä lääkeherkkyystestausta vain yksittäistapauksissa. Osaamista on, samoin tekniset edellytykset, mutta rahaa toiminnan laajentamiseen ei ole, Alitalo huomauttaa.
Kiireellisintä juuri nyt olisi luoda järjestelmä, jonka välityksellä potilasnäytteet saataisiin rutiininomaisesti klinikasta tutkijoille, akatemiaprofessori painottaa.
— Antakaa meille asiantuntijoille miljoona euroa vuodessa, niin saamme järjestelmän toimimaan. Investointi kannattaa, sillä tuloksena olisivat entistä paremmat hoitotulokset, pienemmät hoitokustannukset, uusia lääkeaihioita, uutta bioalan yritystoimintaa ja uusia työpaikkoja. Veronmaksajat saisivat rahansa takaisin korkojen kanssa, Alitalo lupaa.
TÄSMÄHOIDOIN | Syöpätutkijoiden tulevaisuuden visio on geenitason diagnostiikkaan perustuva yksilöllisesti räätälöity hoito jokaiselle syöpäpotilaalle.
— Pisimmälle tällä tiellä on päästy leukemioiden osalta. Niissä tutkimukset voidaan tehdä verinäytteestä. Sen ottaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin kiinteän koepalan, kertoo Hyksin syöpäkeskuksen johtaja, dosentti Petri Bono.
Geenitestit ovat rutiinia jo monien syöpäsai-rauksien diagnostiikassa. Testin avulla esimerkiksi melanoomaa tai rintasyöpää sairastavien joukosta löydetään ne, joiden sairastaman syöpätyypin taustalla oleva geenivaurio tunnetaan ja sairauteen on jo olemassa täsmälääke.
Lääkeherkkyystestaus ei ole vielä rutiinia minkään syövän hoidossa.
— Tällä hetkellä pohdimme syöpäkeskuksessa sitä, miten lääkeherkkyystestaus saataisiin osaksi tavanomaista hoitoa sekä verisyöpien että kiinteiden syöpien osalta. Testauksen avulla voitaisiin löytää toimivia lääkkeitä myös niille, joiden sairauden taustalla olevaa geenivirhettä ei vielä ole löydetty.
TAUTI KURIIN VAI POIS? | Suomen Syöpäinstituutin tutkimusprofessori Satu Mustjoen hematologian tutkimusryhmä on mukana leukemiaohjelmassa, jossa kehitetään yksilöllistä, lääkeprofilointiin perustuvaa hoitoa.
Esimerkiksi krooninen myelooinen leukemia eli KML oli ennen kohtalokas, mutta on saatu täsmälääkkein talttumaan jatkuvasti hoidettavaksi sairaudeksi. Tappavan sairauden muuttuminen krooniseksi on iso edistysaskel, mutta ongelmaton ratkaisu se ei ole, Mustjoki muistuttaa.
— KML-leukemiaa sairastavan potilaan lääkehoito maksaa yli 40 000 euroa vuodessa, ja lääkettä tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti. Olisi tietenkin paljon parempi, jos näille potilaille löytyisi parantava hoito.
Kustannuksiakin pahempi ongelma on se, että osalla potilaista täsmälääkkeiden teho hiipuu ajan mittaan, kun elimistöön jääneet syöpäsolut muuntuvat niin, ettei lääke enää pure.
Erityisesti monimuotoisemmissa akuuteissa leukemioissa on myös mahdollista, että syöpäsolujen joukossa on alun perin ollut myös muita kuin tunnistetun geenivirheen synnyttämiä syöpäsoluja. Niihin täsmälääke ei välttämättä tepsi.
SEURAAVA ASKEL | Nykyhoidot eivät läheskään aina pysty hävittämään syöpäsoluja potilaan elimistöstä. Ratkaisevan voiton saamiseksi ihmisen oma puolustusjärjestelmä olisi usutettava jäljelle jääneiden häirikköjen kimppuun. Avainsana on syöpäimmunologia.
Immuunijärjestelmässämme on tehokas mekanismi sen varmistamiseksi, että puolustajasolut eivät käy omien kudostemme kimppuun. Immuunivasteen herättyä tiedustelijoina toimivat puolustajasolut käyvät varmistamassa, ettei hyökkäyksen kohteena sittenkin ole oma kudos. Syöpäpotilailla nämä tiedustelijasolut ovat usein uneliaita. Syöpäsolut voivat harhauttaa nämä tiedustelijat niin, että ne estävät hyökkäyksen käynnistymisen.
— Jos saamme herätettyä nämä omat puolustusjärjestelmän solut toimiviksi, immuunijärjestelmä kykenee hyökkäämään syöpäsolujen kimppuun. Muutama vuosi sitten opittiin tuntemaan paremmin lymfosyytti- eli puolustajasolujen pinnalta reseptoreita, joiden kautta lymfosyyttisolujen toimintaa voidaan estää ja aktivoida. Tämä avasi mahdollisuuden estää syöpäsolujen immuunivastetta vaimentava vaikutus, Mustjoki kuvaa.
— Vuosikymmeniä povatuista immunologisista hoidoista on viimein tulossa todellisuutta, leukemiatutkija iloitsee.
HITAUS HARMITTAA | Immuunijärjestelmän peukaloiminen ei ole riskitöntä puuhaa, sillä puolustusjärjestelmä voi ärhäköityä hyökkäämään myös omia terveitä kudoksia vastaan. Tarvitaan siis lisää tutkimusta — ja rahoitusta.
— Meillä tehdään yhä postimerkkeilytutkimusta. Pitäisi tehdä järkevää yhteistyötä ja tarttua ripeästi uusiin mahdollisuuksiin. Tutkimuksen dynamiikka maailmalla kiihtyy. Myöhästymme kriittisistä vaiheista, jos olemme liian hitaita, Alitalo toteaa.
Vitkastelu voi jättää suomalaiset maksajan rooliin: jos kotimaassa ei tarjota parasta hoitoa, sitä haetaan ulkomailta. Näin Suomesta katoaisivat edellytykset tehdä menestyksekästä syöpätutkimusta ja lääkekehitystä. Ehkäpä suunnitteilla oleva kansallinen syöpäkeskus parantaisi kansallisen tason yhteistyötä tutkimuksessa ja hoidossa.
— Meillä ei ole samoja resursseja kuin vaikkapa Yhdysvalloilla, mutta kun yhdistämme voimamme ja keskitämme järkevästi tekemisemme, saamme aikaan hyviä tuloksia, Kari Alitalo painottaa.