Mielenterveyshäiriöistä kärsivillä on keskimääräistä suurempi todennäköisyys erota puolisoistaan. Tämä selviää Niina Metsä-Simolan väitöskirjasta, jossa hän analysoi avioerojen, mielenterveyden ja kuolleisuuden yhteyttä rekisteriaineistoista.
Surullista kyllä, nämä kolme asiaa liittyvät toisiinsa. Avioeron riski on suurimmillaan heti psyykkisen sairastumisen jälkeen, kun taas psyykenlääkitys on suurimmillaan ennen virallista avioeropäivää. Tilanne on vaikea pitkään: vielä viisi vuotta avioeron jälkeen eronneet käyttävät selkeästi enemmän psyykenlääkkeitä kuin ne, joiden liitto jatkuu.
Onnettomuudet eivät tule yksin, sillä avioeron jälkeen kuolleisuus on yleisempää verrattuna naimisissa oleviin ihmisiin. Miehillä kuolleisuusriski avioeron jälkeen on kaksinkertainen ja naisilla puolitoistakertainen. Kaikkein suurimpia erot ovat alkoholi-, tapaturma- ja väkivaltakuolleisuudessa. Miehillä kuolleisuusriski on korkein heti avioeron jälkeen.
AUTTAMINEN ON MAHDOLLISTA
Mikä motivoi tutkijaa synkän teeman pariin?
— Aihe on tärkeä ja ihmisiä on mahdollista auttaa. Mielenterveysongelman ei tarvitse johtaa eroon.
Ongelmia voisi ennaltaehkäistä.
Metsä-Simola toivoo tukea myös mielenterveyshäiriöistä kärsivien läheisille. Jos ero tulee, saatavilla tulisi lääkityksen lisäksi olla vaikkapa eroryhmien kaltaisia vertais- ja keskusteluryhmiä. Näin voitaisiin ehkäistä edes kuolleisuutta.
Niina Metsä-Simola valmistui ennen valtiotieteiden opintojaan diplomi-insinööriksi. Väestötiede miellyttää, koska siinä yhteiskunnallinen näkökulma yhdistyy matemaattiseen analyysiin.
— Pystyn hyödyntämään niitä taitoja, joita olen Otaniemessä hankkinut.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Minä toivon -palstalla numerossa Y/06/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.