Mitä tutkit?
Olen oikeustieteen tutkija, joka on kiinnostunut oikeushistoriasta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Olen 20 viime vuoden ajan tutkinut menneisyyksiemme vaikutusta nykyisiin tapoihin puuttua epätasa-arvoon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puutteeseen.
Erityisesti haluan ymmärtää ja selittää eri poliittisten hallintojärjestelmien ja sukupuolten välisen epätasa-arvon suhdetta, muun muassa sitä, miten ja miksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy edelleen huolimatta kansainvälisestä sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
Samalla keskityn Neuvostoliiton jälkeiseen lainsäädäntöön, erityisesti Venäjän lakeihin ja hallintoon, mikä auttaa selittämään naisten ongelmallista asemaa maissa, jotka ovat virallisesti sitoutuneet sukupuolten tasa-arvoon, mutta jotka todellisuudessa syrjivät naisia ja käyttävät syrjivien käytäntöjen oikeutuksena neuvostoaikana otettuja edistysaskeleita sukupuolten tasa-arvon saralla.
Mihin ja miten tutkimusaiheesi vaikuttaa?
Meillä on yhteiskunnissamme lähes päivittäin lakeihin liittyviä kokemuksia, vaikka sitten huomaamattamme. Kun ilmoitat rastittamalla, oletko mies vai nainen (tai parhaassa tapauksessa ”muu”), joudut vahvistamaan sukupuoli-identiteettisi, koska monissa tapauksissa laki sitä edellyttää.
Oikeusjärjestelmiä on ylipäänsä erityisen vaikea muuttaa monimuotoisuuden ja tasa-arvon huomioimiseksi. Kun lainsäädäntö muuttuu, viitekehys pysyy usein samana.
Tutkimuksessani ja työssäni oikeusjärjestelmän muutoskyvyn kriittinen arviointi liittyy suoraan naisten auttamiseen tosielämässä: seksuaalisen häirinnän estämiseen, perheväkivallan seurauksista selviämiseen ja kykyyn vastustaa seksismiä.
Alallani monet feministiset oikeustieteen tutkijat ovat aktivisteja, jotka edistävät yhteiskunnallista ja poliittista muutosta tutkimuksellaan.
Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?
Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan takia alueen ja neuvostoajan jälkeisten juridisten valintojen tunteminen on ratkaisevan tärkeää epävakauden syiden ja mahdollisten rauhanrakentamisen keinojen ymmärtämiseksi.
Naisia, rauhaa ja turvallisuutta sekä feminististä ulkopolitiikkaa koskevan tutkimuksen avulla voidaan kaivautua pintaa syvemmälle ja näyttää, että sodankäynti on erityisen vahingollista naisille ja tytöille.
Tutkijat ovat osoittaneet, miten toksinen ja militarisoitu maskuliinisuus edistää konfliktien laajenemista ja pahentumista. Ne johtavat erityisen tuhoisaan sodankäyntiin, jollaista on nähty Ukrainassa viime vuoden aikana. Maailmanrauhaahan ei saavuteta, jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei saada loppumaan.
Marianna Muravyeva on venäläisen oikeuden ja hallinnon professori humanistisessa tiedekunnassa.