Tutkijat puolustavat ihmisoikeuksia

Hallitusten ja muiden vallankäyttäjien harjoittamasta uhkasta ja sorrosta raportoi tutkijoiden vapautta suojeleva verkosto , joka koostuu 200 jäsenjärjestöstä. Helsingin yliopisto liittyi tutkijoiden ihmisoikeusverkostoon viime vuonna, kertoo SAR:n Helsingin yliopiston kontaktihenkilö Heini Vihemäki.

– SAR-verkoston jäsenet pyrkivät turvaamaan vainottujen tutkijoiden työskentelymahdollisuuksia, Vihemäki sanoo.

”Ihmisoikeuspuhe erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa” otsikoitiin  tiistaina 13. lokakuuta käyty viimeisin Scholars at Risk -keskustelu. Englanninkielistä keskustelua johti Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori , joka toimii puheenjohtajana.

– Onko Suomessa tarpeeksi keskustelua tutkijoiden vapaudesta ja heidän ihmisoikeustilanteestaan eri maissa? Kekkonen kysyi.

Ihmisoikeudet perusopetukseen

YK:n Ihmisoikeusjulistus vuodelta 1948 on ymmärretty milloin universaalisti, milloin absoluuttisesti, vastasi vähemmistö- ja ihmisoikeuksien akatemiatutkija Helsingin yliopistosta.

– Pitää aina kysyä ”kenen universaalisuus?”. Ihmisoikeudet ovat sopimuksia ja kompromisseja, jotka epätäydellisyydestään huolimatta ovat aina paranneltavissa.

Toivanen peräänkuulutti kriittistä tutkimusta siitä, miten tutkijoiden ihmisoikeudet toteutuvat missäkin maassa. Joissain maissa tutkijat itsekään eivät halua kuulla ihmisoikeuksista, koska se voisi vaarantaa heidän työpaikkansa.

– Läpinäkyvyys ja ihmisoikeudet ovat menettäneet viattomuutensa, koska niitä käytetään myös kontrollointiin ja syrjintään. Siksi on tärkeää tarkentaa, kenen ihmisoikeuksista milloinkin puhutaan.

pääsihteeri Päivi Mattilan mukaan järjestö ajaa lakiin pimentoon jääviä oikeuksia, kuten ennaltaehkäisee esimerkiksi tyttöjen ympärileikkauksia maahanmuuttajayhteisöjen parissa.

– ”Lännen” ja muun maailman välinen erottelu on vanhentunut jo ajat sitten. Ei tarvitse mennä kovin kauas tästä huoneesta nähdäkseen uhattuja tutkijoita, sanoi Helsingin yliopistossa kehitysmaatutkimuksesta väitellyt Mattila.

– Esimerkiksi Venäjällä ja monissa muissa maissa tutkijoita vainotaan aihevalintojensa takia. Kussakin maassa on kuitenkin omanlaisensa ihmisoikeusongelmat.

Mattilan mukaan ihmisoikeudet kuuluvat aina kaikille myös taloudellisten ja sotilaallistenkin konfliktien aikoina.

– Akateemisten instituutioiden, suuryritysten ja hallitusten väliset suhteet pitäisi saada päivänvaloon, koska näkyvyydestä ja sen tukahduttamisesta kilpailevat eri intressiryhmät. Miten rahoitus vaikuttaa tutkimusaiheisiin?

Mattilan ja Toivasen yhteinen huoli on, että ihmisoikeuksia opetetaan yliopistoissa yhä vähemmän. Heistä niiden peruskurssin pitäisi olla pakollinen kaikille Helsingin yliopiston perusopintojen opiskelijoille – yliopistoleikkauksista huolimatta.

Tutkijoiden eettiset velvoitteet

Ihmisoikeuksien universaalisuus palautuu keskustelijoiden mielestä viime kädessä aina yksilön oikeuksiin. Monilla ihmisillä on kuitenkin niin pinttyneitä uskomuksia, että niitä on vaikea muuttaa edes tutkitulla tiedolla, Toivanen huomautti.

– Esimerkiksi saamelaisten oikeuksista ja niiden puuttumisesta ei haluta tietää, kun asioiden uskotaan jo olevan kunnossa, hän sanoi.

– Meidän tutkijoiden pitäisi painostaa päättäjiä, jos he hylkivät itselleen kiusallisia tai vaikeita tutkimustuloksia. Emme halua nähdä Suomessa, että hallitus nimeää työtehtäviin vain omia näkemyksiään tukevia tutkijoita.

Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti, aktivisti toimii Israelin apartheid-järjestelmää ja sotilasmiehitystä vastustavan järjestön varapuheenjohtajana.

– Tutkijoita ei kouluteta kyseenalaistamaan sitä, miksi tutkimus on tehty ja mitä seurauksia sillä on, Räsänen sanoi.

– Israelissa on säädetty laki, joka kieltää kehottamisen Israelin vastaisiksi katsottuihin boikotteihin. Jos joku Israelissa siis vetoaisi, että miehitykseen osalliset akateemiset instituutiot pitäisi laittaa boikottiin, hänelle voisi tulla siitä oikeudellisia seurauksia.

Räsänen puolustaa akateemisen tutkimuksen autonomiaa, mutta ihmisoikeusaktivistina hän haluaa vaikuttaa myös yhteiskunnallisiin asioihin.

– Helsingin yliopiston pitäisi vastata palestiinalaisten akateemikoiden pyyntöön ja lopettaa kaikki institutionaalinen yhteistyö miehitykseen ja apartheid-järjestelmään osallisten israelilaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.

Professori Kekkonen kysyi panelisteilta, näkevätkö he yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden asemassa tapahtuneen muutoksia huonompaan tai parempaan suuntaan. Hän itse viittasi filosofi :”Olipa muutoksen suunta hyvä tai huono, sama eettinen velvollisuus toimia on olemassa.”

Päivi Mattila oli samoilla linjoilla:

– Eikö olisi aika tyhmää työskennellä ihmisoikeuksien puolesta, jos olisi niiden parantamista kohtaan pessimisti.

Tutkijoiden ihmisoikeuksia ja eettisiä velvollisuuksia käsittelevä jatkuu Tiedekulma Porthaniassa 10. marraskuuta. Luentosarjaa voi seurata myös .