Kolme vuotta sitten maailma riemuitsi arabikeväästä: arabimaat yksi toisensa perään nousivat kapinaan itsevaltaisia ja epädemokraattisia hallituksiaan vastaan.
Nyt saavutettuihin uudistuksiin ollaan pettyneitä monessa maassa, ja kurjinta on Syyriassa, jossa tilanne on riistäytynyt veriseksi sisällissodaksi.
Tällainen määritely on kuitenkin sanallista vallankäyttöä, tuomitsi kairolaisen AUC-yliopiston lakitieteen apulaisprofessori Hani Sayed eilen Erik Castrén -instituutissa pitämällään luennolla.
– Jos jotain kutsutaan sisällissodaksi, pian se on sisällissota.
Sayed kritisoi sisällissota-termiä, koska se kuvastaa vain sekasortoa ja raakuutta, ja kutsui uhmakkaasti Syyrian tapahtumia yhä mieluummin vallankumoukseksi.
– Vallankumouksen alussa syntyi liikehdintää, jossa keskenään erilaiset, hallitukseen tyytymättömät ihmiset ja liikkeet kokoontuivat puimaan yhdessä asioita, hieman Ranskan vallankumouksen ideaalin mukaisesti.
– Nyt olosuhteiden vuoksi toiminta on paljon vaikeampaa, mutta nämä ihmiset pitävät yhä yhteyttä ja saavat yhä joka perjantai järjestettyä mielenosoituksen. Tällä haluan sanoa, että kaikesta huolimatta Syyriassa on yhä myös vallankumous käynnissä.
Sayedilta kysyttiin, kuinka toiveikas hän on tulevaisuuden suhteen, kun niin Syyriassa kuin Egyptissäkin vallankumous näyttää saaneen enemmän takaiskuja kuin voittoja.
– Meidät on tuomittu säilyttämään toivomme, se ei ole rationaalisen laskelmoinnin kysymys. Vallankumouksessa – jos sallitte minun sanoa niin – ei pysähdytä miettimään, toimivatko asiat, vaan mennään eteenpäin.
Sayed huomautti meidän kaikkien luultavasti kuuluvan sukupolveen, joka tietää vallankumouksesta vain ideaalin, esimerkiksi Ranskan vallankumouksen, mutta ei sitä, millaista on olla osallisena sen koitoksiin tapahtumahetkellä.
– Kuinka siis voimme arvioida, mikä on takaisku vallankumoukselle, mikä ei?