Itä-Eurooppa hakee linjaansa

Yhtenäistä Eurooppaa tuntuu ravistelevan kriisi toisensa jälkeen. Kriisien alla kasvaa kuilu läntisten ja itäisten jäsenmaiden välillä.

Uusia lakeja hyväksytään yöllisissä parlamentti-istunnoissa. Perustuslakituomioistuimen työtä hankaloitetaan. Oikeuslaitos alistetaan poliittiselle kontrollille. Julkisen median toimintaa säädellään, ja yksityiseen tiedonvälitykseen suunnitellaan tiukennuksia.

Tällaista tapahtuu parhaillaan Puolassa, 40 miljoonan asukkaan Euroopan unionin jäsenmaassa.

— EU on nyt havahtunut tutkimaan asiaa. Puolan ajateltiin kuitenkin olevan itäisen Euroopan demokraattinen mallivaltio, sanoo Puolan tuntija, kirjailija Tapani Kärkkäinen.

Aleksanteri-instituutin vanhemman tutkijan Katalin Miklossyn mukaan Puolan kääntyminen autoritaariseen ja Euroopan yhtenäisyydelle kielteiseen suuntaan oli nähtävissä jo edellisissä presidentinvaaleissa.

— Puolan talous on mennyt hyvään suuntaan EU-aikana, mutta se ei ole näkynyt ihmisten elämässä. Siirtolaisuus, nuorisotyöttömyys, eläkeiän nostot ja valtaapitävien korruptoituneisuus loivat sosiaalista painetta muutokselle, Miklossy pohtii välittömiä vaikuttimia.

Puolan vaalitulos oli järisyttävä. Laki ja oikeus -puolue sai enemmistön sekä parlamentin ylä- että alahuoneessa ja muodosti yksin hallituksen.

Demokratiaa ei voi kopioida

Puola ei kuitenkaan ole yksin, vaan itäisen Euroopan unionin alue elää vastaavanlaista murrosta. Unkari, Romania, Bulgaria, Slovakia käyvät jokainen läpi kansallisvaltion korostamisen aikaa. Ymmärtääkseen itäisen Euroopan unionin kehitystä pitää katsoa kauemmas, ja kysyä millä tavoin entisistä Neuvostoliiton satelliiteista tuli osa yhtenäistä Eurooppaa.

— Kommunismin kaatumisen jälkeen EU tarjosi Itä-Euroopalle jäsenehtoja, jotka käytännössä merkitsivät läntisen demokraattisen järjestelmän kopiointia sellaisenaan, Miklossy kuvaa.

— Mutta demokratiaa ei voi kopioida, vaan se kehittyy omaehtoiseksi ja omanlaisekseen. Se on nähty monessa maailman kolkassa. Demokratiaa ei voi olla ilman demokraatteja, hän jatkaa.

EU veti länsimielisiä puolueita puoleensa erityisesti talousavulla. Miklossy kokee ongelmaksi, ettei tukea suunnattu yrittäjyyteen, vaan infrahankkeisiin.

— Nouseviin talouksiin ei haluttu syntyvän kilpailijoita läntisille yrityksille. Niin syntyivät tytäryhtiötaloudet, joissa kansainvälisten suuryritysten voittoja on kotiutettu Länsi-Euroopaan.

Epätasa-arvon kokemus liittyy myös talouteen. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen idässä ymmärrettävästi närkästytti Kreikan ja muiden kriisimaiden kohtalo. Nehän oli hyväksytty unioniin Itä-Euroopan maita heppoisemmin perustein.

— Kokemus kakkosluokan kansalaisuudesta on syvällä.

Kääntyykö suunta itään?

Puolan tuore valtapuolue käyttää rajua, jopa vallankumouksellista retoriikkaa politiikassaan.

— Puhutaan keskenjääneestä vallankumouksesta, ja miehityksestä joka kesti vuodesta 1939 vuoteen 2015. Bryssel halutaan nähdä miehittäjähallinnon jatkumona, Tapani Kärkkäinen sanoo.

Miklossyn mukaan itäiset jäsenmaat näkevät tehneensä vuosisatoja palveluksia lännelle ollessaan puskurina eri ulkoisia uhkia vastaan. Nyt maat ovat löytäneet yhteisen sävelen Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden suhteen.

— Pakolaispolitiikan sanelun, liittovaltiokehityksen ja Venäjän pakotteiden suhteen itä alkaa olla jo vaikutusvaltainen voima Euroopassa. EU:lla ei näytä olevan keinoja puuttua tähän.

Putinin Venäjä näyttäytyy mahdollisuutena kaupankäynnin saralla, mutta myös poliittisen järjestelmänsä suhteen. Unkari ja Puola ovat jo ottaneet mallia.

— Selvästi pyritään luomaan ulkoisesti demokraattista järjestelmää, jossa on vaalit ja monta mediaa ja puoluetta, mutta jossa sama puolue voisi silti pysyä vallankahvassa, Miklossy tuumii.

Kärkkäinen ja Miklossy keskustelivat Aleksanteri-instituutin järjestämässä tilaisuudessa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 10.2.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta