Ihmiset ovat pitäneet kotieläimiä tuhansia vuosia. Läheinen yhteiselo on vaikuttanut elimistöihimme puolin ja toisin.
Yksi vaikutusten kohde on suoliston mikrobiomi, immuunijärjestelmän etuvartio. Kun viettää paljon aikaa eläinten lähellä, altistuu niiden mikrobeille suun, ihon ja hengityksen kautta.
— Monipuolinen mikrobiomi on eduksi immuunijärjestelmälle. Se kouluttaa elimistöä puolustautumaan laajempaa taudinaiheuttajien kirjoa vastaan, immunologian professori Seppo Meri kuvaa.
Eläinten hyvistä vaikutuksista ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen on paljon tieteellistä näyttöä. Varhaislapsuuden kontaktit kotieläimiin näyttäisivät suojaavan astmalta ja allergialta. Poikkeuksena ovat allergioille alttiit, joilla eläin voi laukaista allergian puhkeamisen.
Ikävä kyllä kaikki eläimistä siirtyvät mikrobit eivät ole hyviä, ja osa niistä voi aiheuttaa sairauksia. Useat ihmiskunnan historian vaarallisimmista pandemioista ovat lähteneet liikkeelle eläimistä.
Hyppy uuteen isäntään
Eläimestä ihmiseen ja toisinpäin tarttuvaa tautia kutsutaan zoonoosiksi. Niitä aiheuttavat bakteerit, virukset, sienet ja loiset. Pandemioiden taustalla ovat tavallisimmin virukset, vaikka niistä pahamaineisimman, mustan surman, aiheuttikin ruttobakteeri.
Osa ihmisen viruksista on kulkeutunut äidiltä lapsille lajimme alkuhämäristä. Osa taas on saatu muilta lajeilta satoja tai tuhansia vuosia sitten, ja ihmiset ja virukset ovat jo sopeutuneet toisiinsa.
Siirtymiä lajista toiseen tapahtuu edelleen. Vaarallisimmillaan virus on juuri hypättyään uuteen isäntään, jolla ei ole sille vielä mitään vastustuskykyä.
— Virusten määrä muissa lajeissa on niin suuri, että sieltä riittää ammennettavaa. Kovin vähän tiedetään siitä, mitä luonnossa on vielä tarjolla. Viruksista tunnetaan alle prosentti, toteaa zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.
Lajista toiseen
Monen taudin taustalla on seuraava kehityskulku: uusi mikrobi kiertää ja muuntuu esimerkiksi linnuissa, jyrsijöissä tai lepakoissa ja tarttuu sitten joko suoraan tai jonkin kotieläimen välityksellä ihmiseen. Näin ovat syntyneet monet nykyisistä lastentaudeista, kuten sikotauti, vihurirokko ja tuhkarokko. Samanlainen tausta oli myös jo hävitetyllä isorokolla.
1890-luvulla ihmiseen siirtyi jyrsijöistä väli-isäntien kautta koronavirus, joka pyyhki koko väestön yli pandemiana. Nykyään sama virus on varsin harmiton ja aiheuttaa tavallista flunssaa.
Maailmaa nyt kiusaavan koronapandemian alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta viruksen kantamuodot kiertävät lepakoissa, ja eläinlähde on siinäkin todennäköisin.
Jotta lajiraja voi ylittyä, taudinaiheuttajalla on oltava kyky tarttua uuteen isäntään, lisääntyä hänen elimistössään ja väistää immuniteettia, Meri sanoo.
— Isännällä puolestaan on oltava reseptori, johon taudinaiheuttaja voi tarttua, taudinaiheuttajalle sopivat olosuhteet sekä kyvyttömyyttä torjua sitä.
Asevarustelua
Samankaltaisia reseptoreita voi olla hyvinkin erilaisilla eläinlajeilla, esimerkiksi ihmisillä, sioilla ja linnuilla. Siksi vaikkapa influenssavirukset voivat tarttua linnuista sikoihin ja sioista edelleen ihmisiin.
Influenssa on levinnyt ja kehittynyt vuosimiljoonien ajan villien sorsalintujen suolistossa. Lintujen elimistö on lämpimämpi kuin nisäkkäiden, joten viruksen on muunnuttava pystyäkseen lisääntymään nisäkkäiden ylähengitysteissä.
— Asevarustelu virusten ja vastustuskyvyn välillä on loputon kierre, Vapalahti kommentoi.
Välillä influenssamuunnoksista tulee sellaisia, ettei ihmisen immuniteetti tunnista niitä lainkaan. Silloin edessä voi olla tappava pandemia, kuten espanjantaudin tapauksessa.
Joihinkin sairauksiin syntyy sairastamalla tai rokotuksella pysyvä immuniteetti. Toisissa taas virus muuntuu jatkuvasti, jolloin immuniteetti ei pysy perässä. Influenssaviruksia vastaan tarvitaan vuosittain uudet rokotteet.
Tappavat tuliaiset
Myös immuniteetti kehittyy koko ajan ja seuraava kohtaaminen taudinaiheuttajan kanssa voi olla jo kevyempi. Ameba, joka saa turistin sairastumaan pahaan vatsatautiin, ei välttämättä aiheuta paikallisille mitään oireita.
Vakavammin ilmiöön törmäsivät Amerikan alkuperäisasukkaat, joilla ei ollut puolustuskykyä Euroopasta tulleiden valloittajien levittämiä tauteja vastaan.
Amerikassa ei tunnettu kotieläiminä lampaita, sikoja ja nautoja, joiden kanssa Euroopassa on eletty, sairastettu ja kehitetty immuniteettia vuosituhansien ajan. Eurooppalaisten levittämät isorokko, tuhkarokko ja influenssa tuhosivatkin valtaosan alkuperäisväestöstä.
Amerikkalaisiin viruksiin kompastuivat puolestaan valloittajien lemmikit. Koirien penikkatautipandemia alkoi, kun espanjalaiset konkistadorit veivät koiriaan Etelä-Amerikkaan, jossa ne kohtasivat tautia levittäneitä vampyyrilepakoita ensi kertaa.
Vältä lepakkoa
Nykypäivänäkin tautien kannalta vaarallisimpia ihmisille ovat luonnonvaraiset eläimet, joiden kanssa yhteistä historiaa ei ole. Seppo Meri kehottaa pitämään niihin kunnioittavaa etäisyyttä.
— Esimerkiksi lepakoista, ketuista ja jäniksistä tulee taudinaiheuttajia, joille meillä ei ole vastustuskykyä.
Lepakot tunnetaan ebolan levittäjinä, ja ne ovat vahvasti epäiltyjä myös nykyisen koronapandemian alkulähteenä. Kotoisiin jäniksiinkään ei pidä ottaa liian läheistä kontaktia: jänisrutto on esimerkiksi Keski-Suomessa yleinen sairaus.
Lintuparvessa, lepakkoluolassa, suursikalassa tai minkkitarhassa virukset voivat muuntua ja levitä tehokkaasti. Siksi myös tehoeläintuotantoa on toisinaan kutsuttu pandemiahautomoksi. Jos hygienia ei ole kunnossa, isolla tilalla voi syntyä uusia virusmuunnoksia.
— Suursikalassa pystytään ehkä pitämään kontaktit luonnoneläimiin vähäisempinä kuin takapihan possuilla, mutta jos sopiva virus pääsee jättisikalaan vaikka rehun mukana, se leviää ja lisääntyy siellä kuin soluviljelmässä, sanoo Vapalahti.
Oireeton uhka
Useimmat zoonoosit eivät leviä tartunnan saaneesta ihmisestä eteenpäin. Pandemia voi syntyä, jos taudinaiheuttaja pystyy tarttumaan nopeasti ihmisestä toiseen. Useimmiten se tapahtuu pisaroiden tai aerosolien välityksellä ilmasta.
Kaikki pandemiat eivät kuitenkaan ole nopeita, eivätkä edes kovin helposti tarttuvia. Alun perin simpansseista lähtenyt HI-virus on tappanut kymmeniä miljoonia ihmisiä vuosikymmenten varrella, vaikka se vaatii tarttuakseen suojaamattoman sukupuoliyhteyden tai verikontaktin.
Pandemiaa edistää, jos taudin itämisaika on pitkä ja sillä on paljon oireettomia kantajia. Nyt vitsauksenamme oleva SARS CoV 2 -koronavirus leviää pahemmin kuin vuosien 2002–2003 SARS-epidemia, koska oireet ovat monilla lievempiä. Kun oireettomat levittävät tautia, sen hallitseminen on vaikeaa.
Pandemioiksi ei yleensä kutsuta esimerkiksi hyttysten tai punkkien levittämiä sairauksia. Silti malaria ja keltakuume ovat pandemioihin verrattavia tappajia, jotka ovat tyhjentäneet kyliä ja kaupunkeja Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Keittokattilassa
Nykymaailmassa on useita pandemioille altistavia tekijöitä. Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen vähentää tarjolla olevia hyviä mikrobeja. Oma mikrobiflooramme köyhtyy, mikä heikentää immuunipuolustusta.
Toisaalta saatamme altistua luonnonvaraisista eläimistä tuleville taudinaiheuttajille, jos niiden elinympäristöt pirstoutuvat ja ne vaeltavat siksi ihmisten lähelle. Lajit joutuvat entistä enemmän tekemisiin toistensa kanssa. Tuotantoeläimet kohtaavat villieläimiä, ja eksoottisia eläimiä otetaan lemmikeiksi.
Mitä tiiviimmin ihmiset asuvat, sitä helpompi virusten on levitä. Kaupunki on kuin keittokattila uusille virusyhdistelmille. Mitä enemmän ihmiset ja eläimet liikkuvat, sitä enemmän liikkuvat myös taudinaiheuttajat. Ja mitä nopeammin liikutaan, sitä nopeammin leviävät taudit.
Nykymaailmassa on kuitenkin myös paljon paremmat mahdollisuudet torjua pandemioita kuin menneinä vuosisatoina. Kun ymmärretään, mistä taudeissa on kyse, niitä vastaan osataan kehittää rokotteita ja hoitoja.
— Uudet rna-rokotteet ovat olleet suuri harppaus eteenpäin. Pandemioihin on mahdollista myös varautua etukäteen, jos tiedetään, millaisia viruksia eläimissä liikkuu. Siksi virusten kartoittaminen ja tutkiminen on tärkeää, Vapalahti sanoo.
Palaavatko flunssat?
Normaalioloissa ei ole hyvä steriloida ympäristöä liikaa, Seppo Meri arvioi. Tarvitsemme luonnollista mikrobiflooraa ja immuniteetin altistusta ärsykkeille.
Tautien leviämiseen vaikuttavat myös kulttuuri ja asenteet. Koronalta suojautuminen on tuonut arkeen maskit, etätyöt ja käsidesit. Tavalliset flunssat ja vatsataudit ovat vähentyneet.
Myös immuunisuoja näitä tauteja vastaan on alentunut, koska niihin ei viime aikoina ole törmätty.
— Jos suojatoimista luovutaan korona-ajan jälkeen, flunssia tulee lisää. Mutta olemmeko enää valmiit siihen vai käytämmekö maskeja jatkossakin?
Kiinnostava kysymys on, vaikuttaako flunssien vähentyminen immuunitautien kuten tyypin 1 diabeteksen, nivelreuman tai MS-taudin ilmaantumiseen tulevina vuosina. Viruksia on epäilty niiden taustatekijäksi. Teorialle toisi vahvistusta, jos tapaukset nyt vähentyisivät.
Katso tai kuuntele Tiedekulman ohjelmasarjaa, jossa tutkijat keskustelivat yhteisestä terveydestä.
Tutustu teemaan Terveempi maailma
Tue tutkimusta koronakriisin ratkaisemiseksi
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/22.
Moni sairaus tarttuu eläimistä ihmisiin ja toisinpäin. Silti lääkäri ei aina hoksaa kysyä potilaalta, onko tällä eläimiä, zoonoosimikrobiologian dosentti, MSD Animal Health -yrityksen asiantuntija Paula Kinnunen sanoo.
Suurin osa arkisista zoonooseista tarttuu koti- ja lemmikkieläimistä. Kinnunen kumppaneineen teki tapaustutkimuksen eläinlääkärien sairastamista zoonooseista. Riski sairastua koskee myös eläinten omistajia ja kaikkia niiden kanssa tekemisissä olevia.
Osa sairauksista on hengenvaarallisia, esimerkiksi rabies eli raivotauti ja koiran suusta leviävä Capnocytophaga canimorsus -bakteeri, joka aiheuttaa verenmyrkytyksen.
Rabies liittyy pääasiassa tuontieläimiin. Ruokavirasto tutki 170 laillisesti maahan tuotua koiraa, joilla oli paperit kunnossa. Silti useammalta kuin joka neljänneltä puuttui suoja rabiesta vastaan. Rokotustodistuksia ilmeisesti väärennetään.
— Rokottamattomien eläinten tuonti rabiesmaista on aikapommi. Ilman ajan tasalla olevia rokotuksia rabies tappaa.
Varmin valinta lemmikiksi on terve eläin terveestä rodusta ja hyvistä olosuhteista. Ulkomailla huonoissa oloissa eläviä eläimiä kannattaa auttaa paikan päällä, esimerkiksi tukemalla siellä toimivia järjestöjä, Kinnunen vinkkaa.
Rokotusten lisäksi matolääkitykset ja loishäädöt on hyvä olla ajan tasalla. Käsien saippuapesu eritekontaktien jälkeen ehkäisee monia tartuntariskejä.
Lemmikit voivat levittää myös suolinkaisia, yersiniaa, salmonellaa ja kampylobakteereja. Siksi niiden ruoka-astiat on hyvä pitää erossa ihmisten astioista. Ruoallakin on väliä.
— Raaka liha ei ole turvallista, vaikka se olisi kotimaista ja pakastettua. Antibiooteille resistenttiä MRSA-bakteeria löytyi 41 prosentista kotimaisia raakaruokanäytteitä.
Myös ihmiset voivat tartuttaa sairauksiaan eläimiin. Muun muassa SARS CoV 2 -koronavirus tarttuu ihmisestä esimerkiksi kissoihin, koiriin, minkkeihin, fretteihin ja peuroihin. Eläintarhoissa ihmiset ovat tartuttaneet koronaa ainakin leijoniin, tiikereihin, hyeenoihin, nenäkarhuihin ja virtahepoihin.