Anu Lahtinen on Suomen ja Pohjoismaiden historian apulaisprofessori, tietokirjailija ja Historiallisen Aikakauskirjan (perustettu 1903) päätoimittaja. Hänen vastuullaan on Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkimuksen ja opetuksen johtaminen. Erityisesti hän on perehtynyt niin sanottuun Ruotsin aikaan (vuoteen 1808 asti).
Lahtinen on tutkinut erityisesti laadullista sosiaalihistoriaa – naisten, perheen, arjen, koulutuksen historiaa.
–Tämä historian uudelleentulkitseminen ja uusien näkökulmien ja toimijoiden tuominen siihen on mielestäni aina tärkeää, Lahtinen sanoo. – On kohdistettava katse unohdettuihin, tulkita uudelleen, kertoa erilaisista elämänkuluista, jotka ovat olleet mahdollisia menneessä.
Jos Lahtinen ei olisi kirjoittanut vanhempien aikojen naiselämäkertoja, (muun muassa Ebba Stenbockin) tietäisimme vähemmän naisten elämästä menneillä vuosisadoilla.
Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittajana Lahtinen vaalii ja uudistaa suomenkielisen tieteellisen kirjoittamisen ja julkaisemisen perintöä.
Kohtaaminen, läsnäolo ja keskustelu ovat opetuksessa tärkeitä
Nuorempana opettajana Lahtinen kamppaili sen kanssa, että pystyy itse hallitsemaan sisällöt riittävän hyvin, ja samalla hän koetti kunnianhimoisesti kehittää pienryhmäopetusta ja vaihtoehtoisia suoritusmalleja.
– Vähitellen olen todennut, että yhdellä kurssilla ja yhdessä lukuvuodessa ehtii tehdä vain tietyn määrän asioita, ja yhdessä kurssissa ehtii uudistaa vain muutamia asioita kerrallaan, tai opintokokonaisuudessa yhden kurssin kerrallaan.
Myös opetustyö on muuttunut, sillä tutkijana Lahtinen veti temaattisia kursseja, kun nyt hän enemmänkin toimii ohjaajana gradu- ja tutkijaseminaarissa. Vastapainoksi hän kuitenkin on opettanut ja kehittänyt myös johdantokurssia vuosien ajan, jotta saisi tuntumaa opiskelijoiden osaamiseen eri asteilla.
– Ajattelen, että opettajana kyky läsnäoloon ja myötätuntoon ovat kehittyneet, kun elämänkokemus karttuu. Silloin alkaa entistä paremmin hahmottaa, että tärkeintä on tukea opiskelijaa kohti hänen omaa tulevaisuuttaan, Lahtinen sanoo.
Lahtisen mukaan kokemuksen myötä riittää enemmän malttia odottaa ja kuunnella ja kysyä ”no mitäs te olette mieltä…”
–Tavoitteena on nykyään koettaa kuunnella ja kysellä niin, että opiskelija saa pohtia ja kertoa itse tilanteestaan. Ratkaisutkin löytyvät silloin usein opiskelijalta itseltään.
Lahtinen on suorittanut myös yliopistopedagogiikkaa maksimimäärän, mutta keskeisintä hänen mukaansa opettajana kehittymisessä on kuitenkin se, että on vuorovaikutuksessa opiskelijoiden ja muiden opettajien kanssa ja vaihtaa ajatuksia opetuksesta.
Tutkimuksen ja opetuksen yhteys näkyy kaikkialla työssä
Tutkimus ja opetus kulkevat käsi kädessä ja se näkyy kaikessa: aiheissa, ohjauksessa, opetuksessa.
– Ajattelen, että yliopistossa opettaja on tieteentekijä, joka näyttää asiantuntijana olemisen mallia. Se tapahtuu luennolla, jossa puhutaan aineistoista ja tutkimusmenetelmistä, ja se tapahtuu pienryhmissä ja se tapahtuu ohjauskeskustelussa ja käytäväkeskusteluissa ja sähköpostiviesteissä.
Opettaja kommunikoi reaaliajassa sitä, mitä tiede ja tutkimus on. Opiskelun ja ohjaamisen perustana on aina oppiala, joka voi suuntautua tiettyyn ammattiin tai olla tietyllä tavalla generalistinen, monille aloille kurottuva oppiala, kuten historia usein on.
– Yliopistolaisina olemme kaikki kollegoja, ja puhuttelen myös opiskelijoita tilaisuuden tullen nuoremmiksi kollegoiksi. Varttuneemmalla kollegalla on enemmän tietoa ja vastuuta, mutta olemme samalla osaamisen ja tiedon kartuttamisen jatkumolla.
Yliopistoyhteisön tehtävä on kannatella jäseniään
Lahtisen mukaan kaiken perusta on se, että yliopistoyhteisö pyrkisi kannattelemaan jäseniään, niin opiskelijoita kuin henkilökuntaakin.
– Siksi pyrin rakentamaan mahdollisimman myönteistä ilmapiiriä, jossa kaikki uskaltaisivat tuoda esiin omat kokemuksensa ja kysymyksensä ja jossa jaetaan myönteistä huomiota. Siinä riittää aina tekemistä.
Anu Lahtinen pyrkii kertomaan omista vastoinkäymisistään tai virheistään, jotta kuulijat hahmottaisivat, että mitään täydellisyyttä tai virheettömyyttä ei tarvita ja että virheistäkin oppii.
– Yksi usein toistamani lausahdus on kirjailija Kersti Bergrothin huomautus: ”Kaikki ihmiset epäonnistuvat yhdeksän kertaa kymmenestä, he eivät vain kerro sitä kenellekään.”
Korona-aikana etäopetuksessa Lahtinen kysyi säännöllisesti opiskelijoiden kuulumisia pienillä Zoom-gallupeilla ja koetti rakentaa keskustelua ja kiinnittää huomiota eri ihmisiin verkkohiljaisuuden yli. Hän sai kiitosta siitä, että hän kiinnitti huomiota hyvinvointiin tiedon lisäksi ja että hän mitoitti kurssit sopivan kokoisiksi.
–Mielestäni onkin tärkeää, että sekä opettajien että opiskelijoiden työmäärät mitoitetaan mielekkäiksi ja että raivataan tilaa kiireettömille kohtaamisille ja yllättäville tilanteille.
Tulevaisuuden yliopisto-opetuksessa tärkeintä on läsnäolo ja kohtaaminen
Tulevaisuudessa, kuten nytkin, tärkeintä on kohtaaminen, ihmisten näkeminen ja kuuleminen. Korona-aikana keksittiin kaikenlaisia kommunikoinnin digitaalisia kainalosauvoja, mutta hiljaisen tiedon välittäminen ja asiantuntijuuden mallintaminen kävi vaikeaksi.
– Kaikenlaista teknologiaa ja joustavuutta hyödynnän tietysti opetuksessa ja tutkimuksessa, mutta keinot (esim. teknologia) eivät saa muuttua tavoitteeksi. Kun historioitsijana tarkastelee asioita satojen vuosien perspektiivistä, tuntuu keskeiseltä, että muistetaan että ihmisen tarpeet eivät lopulta muutu.
Yale-yliopiston historian professori Timothy Snyder on antanut 20 ohjetta tyranniaa vastaan. Yksi niistä kuuluu: ”Katso silmiin ja juttele.”
– Ohjaajana ja opettajana olisi tärkeää viestiä: näen sinut, kuulen sinut. Toivottavasti tulevaisuudessa opetus on monipuolista keskustelua. Tekniikka tulee ja menee siinä sivussa ja toivottavasti välillä toimiikin. Ihmisten kohtaaminen ja läsnäolo on lopulta tärkeintä, mitä meillä on.
Anu Lahtinen valittiin Opettajien akatemiaan loppuvuonna 2022.
Lahtinen on saanut opiskelijoilta tunnustusta hyvästä opetus- ja ohjaustyöstä (HYY:n vuoden 2021 Hyvä ohjaaja -palkinto ja Kronoksen vuoden opettajan palkinto 2021). Hän hyödyntää innovatiivisia, tiedon etsimiseen ja aktiiviseen rakenteluun liittyviä opetusmenetelmiä, joissa erilaiset digitaaliset ratkaisut ovat hyvin edustettuina. Hän ottaa opiskelijoiden yksilölliset erityistarpeet huomioon toiminnassaan. Lahtisen tuottamat monipuoliset oppimateriaalit ovat käytössä kansallisesti ja kansainvälisesti.