Ihmisen toiminnasta luonnon keskellä on työlästä kerätä tietoa. Tieto on kuitenkin tärkeää luonnonsuojelun näkökulmasta. Sekä luonnon että ihmisten kannalta parempia päätöksiä voidaan tehdä silloin, kun ymmärretään miten ihmiset luonnossa toimivat ja mitä he arvostavat. Sosiaalisen median aineistot mullistavat tutkimuksen tekoa ja luonnonsuojelun arkityötä. Tavallisten ihmisten sosiaaliseen mediaan jakama tieto muuttuu arvokkaaksi tutkimusaineistoksi edistyneiden analyysimenetelmien, ja tietolähteiden yhdistelyn kautta.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat jo useiden vuosien ajan analysoineet sosiaalisen median päivityksiä tutkiakseen ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta erityisesti kansallispuistoissa, mutta myös muilla viheralueilla. Äskettäin Biological Conservation –lehdessä julkaistussa artikkelissa monitieteisen tutkimusryhmän jäsenet kokoavat yhteen ymmärryksen siitä kuinka sosiaalisen median aineistoja voidaan hyödyntää luonnonsuojelututkimuksessa. Sisältö on niin laaja, että siihen on tarvittu kaikkien kirjoittajien yhteinen panos.
– Pyrkimyksenä on jakaa tutkimusryhmän menetelmällistä osaamista muillekin. Lisäksi haluamme antaa uusia ideoita sosiaalisen median hyödyntämiseen erilaisiin tiedontarpeisiin, kertoo työtä johtanut apulaisprofessori Tuuli Toivonen Helsingin yliopiston Digital Geography Labista.
Paikkatieto keskiössä
Luonnonsuojelun kannalta tutkijalle kiinnostavimpia aineistoja tuottavat paikkatietoa sisältävät sosiaalisen median alustat kuten Facebook, Twitter, Instagram, Flickr ja kiinalainen Weibo. Paikkatietoa syntyy, jos käyttäjä merkitsee sijaintinsa tai mainitsee paikannimen päivityksessään. Paikkatiedon avulla voidaan analysoida esimerkiksi kansallispuiston suosituimpia paikkoja, eläinlajeista tehtyjen havaintojen sijainteja tai tunteita herättävän tapahtuman alueellisia reaktioita.
– Sosiaalisesta mediasta saatava tieto vaihtelee alustoittain. Flickr ja Instagram sisältävät ensisijaisesti kuvia ja videoita luonnosta ja aktiviteeteista, kun taas Twitterin lyhyet tekstisisällöt kertovat enemmän mielipiteistä ja asenteista. Samaa sisältöä saatetaan myös jakaa useissa eri palveluissa, sanoo tutkija Vuokko Heikinheimo, joka tekee väitöskirjaa sosiaalisen median aineistojen hyödyntämisestä luonnonsuojelututkimuksessa.
Tekoäly avuksi sisällönlouhintaan
Tutkijalle sosiaalinen media on aarreaitta. Ihmisten tuottama valtava tietomassa tarjoaa uusia ulottuvuuksia ihmisen toiminnan, arvojen ja verkostojen tutkimiseen yli valtiorajojen. Tekoälyn avulla tietomassoja voidaan louhia yhä tehokkaammin.
– Konenäkö ja kieliteknologia mahdollistavat ihmisten aktiviteettien tai muiden eliölajien automaattisen tunnistamisen kuvista ja tekstisisällöistä, mutta sosiaalisen median sisällön syvälliseen ymmärtämiseen on vielä matkaa, kertoo automaattiseen sisältöanalyysiin perehtynyt apulaisprofessori Tuomo Hiippala.
Tuloksia tulkitessa täytyy muistaa algoritmien rajoittuneisuudet, varsinkin kun sosiaalisen median päivitykset sisältävät monenlaista kielenkäyttöä ja kuvamateriaalia laidasta laitaan. Tuloksia tulkitessa on tärkeää muistaa myös, että vain osa ihmisistä jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa ja tulokset voivat vääristyä kuvaamaan tietynlaisten ihmisten toimintaa.
– Tiedämme esimerkiksi, että nuoret ja naiset ovat innokkaimpia jakamaan luontokuvia ja tunnelmia sosiaalisessa mediassa. Spontaanisti lähetetyt viestit tarjoavat erilaista informaatiota, kuin kyselylomakkeella tai laskureilla kerätty tieto, mutta nämä tietolähteet täydentävät toisiaan, sanoo apulaisprofessori Tuuli Toivonen.
Arvokasta tietoa päätöksentekoon
Sosiaalinen media tarjoaa nopeasti ja kustannustehokkaasti uudenlaisia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön yhdessä muista lähteistä saatavan tiedon kanssa. Sosiaalisen median aineistoja käyttäessä täytyy kiinnittää huomiota myös eettisiin kysymyksiin, sekä eri palveluiden käyttöehtoihin. Tutkijan vastuulla on suojella ihmisten yksityisyyttä, vaikka louhiikin avoimesti jaettua aineistoa. Myös aineiston vinoumien ymmärtäminen on keskeinen osa tutkimusta.
Sosiaalinen media tuottaa valtavat määrät dataa, joita voi hyödyntää luonnonsuojelututkimuksessa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tutkimiseen. Tavoitteemme on kehittää ja hyödyntää koneoppimis- ja tekstianalyysimenetelmiä tunnistamaan myös laittomia toimia, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään päätöksenteon tukena, sanoo dosentti Enrico Di Minin, joka on äskettäin saanut ERC-rahoituksen sosiaalisessa mediassa tapahtuvan villieläinten laittoman kaupan tutkimiseen.
Referenssi:
Lisätietoja:
Apulaisprofessori Tuuli Toivonen, Digital Geography Lab
Sähköposti: tuuli.toivonen@helsinki.fi
Twitter: @TuuliToivonen
Väitöskirjatutkija Vuokko Heikinheimo, Digital Geography Lab
Sähköposti: vuokko.heikinheimo@helsinki.fi
Twitter: @Vuoggis