Pelin tekijät toivovat sen herättävän kiinnostuksen kemiaa kohtaa tieteenä.
Korttipakan tieteellisestä sisällöstä vastannut yliopistonlehtori Miia Mäntymäki kertoo, että idea Molekyylivaltin kehittämiseen tuli Twitteristä.
– Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa kehitettiin vuonna 2020 vastaavaa peliä, joka keskittyy mineraaleihin. Tiedekunnan varadekaani ja matematiikan professori Samuli Siltanen oli saanut idean vastaavasta pelistä molekyyleihin liittyen ja esitteli korttien prototyyppiä Twitterissä. Idea keräsi paljon kannatusta ja lopulta kortteja päädyttiin ideoimaan yhdessä pienen tiimin voimin. Aikakin oli idealle otollinen, sillä korona-aikana ei ollut paljon muutakaan tehtävää.
Kun ideoita korttipakkaan tulevista molekyyleistä alkoi olla kasassa, jäi Mäntymäen tehtäväksi kaivaa niihin liittyviä ominaisuuksia esille ja pohtia, mitkä niistä muodostaisivat sopivia kokonaisuuksia keskenään.
– Jotkin alkuperäisistä ideoista, kuten polymeerit, karsiutuivat prosessin aikana pois, sillä niillä ei ollut korttien kannalta riittävän yksiselitteisesti määriteltäviä ominaisuuksia. Keskityin valinnassa etenkin siihen, että mukana olisi arkielämästä tuttuja yhdisteitä ja että orgaanisten yhdisteiden lisäksi mukana olisi myös epäorgaanisia yhdisteitä, selittää Mäntymäki.
Voit pelata aivot narikassa tai syvällisemmin pohtien
Mäntymäki tunnustautuu itse suureksi lauta- ja korttipelifaniksi.
– Toivottavasti korttien pariin löytävät lapset ja nuoret kiinnostuisivat tutkimaan kortteja ja hakemaan verkosta lisätietoa korteissa esitellyistä molekyyleistä. Jokaiseen korttiin painettu CAS-numero on ikään kuin molekyylin oma henkilötunnus, jonka avulla sen erottaa muista molekyyleistä.
Jokaisesta kortista löytyy myös värillinen kuva molekyylimallista. Kortteja varten molekyylikuvia kerännyt yliopistonlehtori Johannes Pernaa toivoo, että korttien kautta lapsille ja nuorille voisi tulla monipuolisempi käsitys kemiasta ja kemikaaleista.
– Pojalleni kemikaali-sana merkitsee tällä hetkellä jotain vaarallista. Toivoisin että tällainen peli toisi positiivista virettä kemiaan: kaikki ei ole pelottavaa tai räjähdä.
Vapaa-ajan pelihetkien lisäksi kortit voi ottaa käyttöön myös kemian opetuksessa. Pelillinen lähestymistapa voisi sopia esimerkiksi tuomaan kurssille vaihtelua, auttaa eriyttämään opetusta tai kohottaa ryhmähenkeä.
– Peliä voi pelata joko aivot narikassa tai syvällisemmin pohtien. Keskustelua voi esimerkiksi herätellä molekyylien eri ominaisuuksien kautta, vinkkaa Mäntymäki.
Pelillistäminen tarjoaa tiede-elämyksiä
Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa opettavaisten pelien kehittämiseen on innostunut mukaan tutkijoita laajasti eri tieteenaloilta. Siltasen mukaan tavoitteena onkin, että jokaisen osaston henkilökunta innostuisi pelinkehittämiseen.
– Tiedekunnassa panostetaan nyt tieteellisen tiedon pelillistämiseen. Esimerkkejä ovat jo julkaistut korttipelit Mineraalivaltti ja Molekyylivaltti sekä pian valmistuva matemaattinen lautapeli, jota on testattu Heurekan kesäleirillä. Pelien kautta tiedettä voi lähestyä leppoisalla tavalla. Samalla ne tarjoavat tutkittua tietoa, kotimaisin voimin paketoituna. Tutkimusten mukaan yksikin onnistunut tiede-elämys saattaa muuttaa lapsen suhtautumisen tieteeseen ja koulutusvalintoihin lopuksi ikää. Pelien avulla toivomme voivamme jakaa tällaisia elämyksiä mahdollisimman monelle, kertoo Siltanen.
Myös Mäntymäki ja Pernaa kehuvat juuri painosta tulleiden korttien olevan laadukasta ja kestävää materiaalia, joka kestää käytössä pitkään. Vaan mitkä korttien molekyyleistä ovat tekijöiden suosikkeja? Tällä kertaa molempien suosikkikortit löytyvät ruoka-kategorian alta. Pernaa nimeää suosikikseen kapsaisiinin, joka tuo chilille sen ominaisen poltteen. Mäntymäki taas kääntyy natriumkloridin, eli tutummalta nimeltään ruokasuolan, puoleen.
Lue lisää
Tutustu myös vastaavaan ideaan perustuvaan Mineraalivalttiin