Suomessa on rikas luontotietovaranto, joka luo hyvän pohjan luonnon monimuotoisuutta koskevalle yritysten päätöksenteolle. Näin ajattelee hiljattain arvostetun ERC-rahoituksen saanut Helsingin yliopiston kasvien biodiversiteetin professori Anna-Liisa Laine. Elinkeinoelämä tarvitsee luontotietoa, jotta se pystyy arvioimaan, miten sen pitää kompensoida luonnolle yritystoiminnasta aiheutuvia haittoja.
– Tämä edellyttää, että ymmärrämme, minkälaista biodiversiteettiä meillä on ja miten se reagoi eri toimenpiteisiin. Meidän täytyy osata myös käyttää oikean tyyppisiä mittareita, Laine kuvailee.
Hyödyllistä on etenkin kymmenien, jopa sadan vuoden mittaisista seurannoista kertyvä luontotieto. Sen avulla voimme tarkastella, miten esimerkiksi maankäytön muutokset vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen. Suomessa tällaista pitkäaikaisseurantaa tehdään runsaasti esimerkiksi linnuista ja piennisäkkäistä.
Laineen mukaan tutkijat voivat auttaa yrityksiä ottamaan käyttöön kaiken aiheesta kertyneen tiedon ja pohtimaan, mitä toimia yritysten kannattaa seuraavaksi tehdä. Aina ei tarvitse käynnistää uutta paikallista hanketta asioiden selvittämiseksi. Vastauksia voi löytyä, kun kahlataan läpi tietomassaa Suomesta ja maailmalta sekä hyödynnetään tutkimuksen jo tuottamaa ymmärrystä luonnon lainalaisuuksista.
Helsingin yliopiston vahvuudeksi yritysten näkökulmasta Laine nostaa monitieteisyyden: samasta talosta löytyy tukea niin talouslukujen, lainsäädännön kuin ihmisten psykologian puntarointiin. Erittäin vahvaa on myös ekologian osaaminen, joka yltää maailman huipputasolle.
– Kansainvälisissä rankingeissa ekologia on yksi Suomen parhaiten menestyvistä tieteenaloista.
Luontokadon pysäyttäminen edellyttää uudenlaista ajattelua
YK:n luontokokouksessa Montrealissa liki 200 maailman maata hyväksyi hiljattain tavoitteen luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöministeriön tuoreen selvityksen mukaan elinkeinoelämä ymmärtää asian kiireellisyyden, ja edelläkävijät tunnistavat siinä jopa uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia.
Näin on myös Fiskars Groupissa, joka valmistaa monenlaisia tuotteita puutarhasaksista astioihin ja retkeilyvälineisiin. Yhtiön vastuullisuusjohtaja Kati Ihamäki kertoo, että tuotteiden pitkäikäisyys on perinteisesti ollut heidän kaikkien eri brändiensä ytimessä. Jatkossa tarkoitus on pohtia materiaalivalintoja ja tuotesuunnittelua enemmän myös sen kannalta, ovatko ne kiertotaloutta edistäviä ja uusiutuvia.
– Viiden kohdan vastuullisuusohjelmaamme sisältyy, että vuonna 2030 puolet nettomyynnistämme tulisi kiertotalouden mukaisista palveluista ja tuotteista, Ihamäki kertoo.
Uutta liiketoimintaa yhtiö hakee kehittämällä palvelujaan: tarjolla on jo esimerkiksi pannuhuoltoa ja käytettyjen astioiden myyntiä. Luontokadon pysäyttäminen vaatiikin yritykseltä uudenlaista ajattelua. Ihamäki näkee, että yritys voi vaikuttaa myös asiakkaiden kulutustottumuksiin.
– Sillä, mitä meidän astioistamme syödään tai pannuillamme paistetaan, on merkitystä luontopääoman näkökulmasta. Kun olemme mukana kuluttajien arjessa, meillä on mahdollisuus kertoa näistä asioista.
Edelläkävijäksi luontoa säästävien materiaalien kehittämisessä
Kati Ihamäen mukaan luontokadon pysäyttäminen on Fiskars Groupin tulevaisuudelle merkittävä kysymys. Se vaikuttaa paitsi tuotteiden kysyntään myös raaka-aineiden saatavuuteen: yrityksiin kohdistuu uutta sääntelyä ja jatkossa on pohdittava, miten esimerkiksi akkumineraaleja saadaan tuotettua kestävästi.
– Haluamme olla kärjessä miettimässä, mitkä olisivat luontopääoman kannalta kestäviä materiaaleja.
Siksi luontotietoakin tarvitaan. Ihamäen mukaan monenkeskinen yhteistyö tiedemaailman, valtion ja kolmannen sektorin kanssa on erittäin tärkeää. Tutkijoiden kanssa yritys voi etsiä ratkaisuja esimerkiksi kestävään kuluttamiseen ja muotoiluun sekä innovoida uusia materiaaleja.
Yliopistoilta ja tutkijoilta Ihamäki toivoo erityisesti rohkeaa yhteydenpitoa ja avointa keskustelua. Yksi haaste yhteistyölle ovat toiminnan erilaiset aikajänteet: yritykset tarvitsevat jo nyt tutkimustietoa tuotteisiin, jotka tulevat myyntiin vasta parin vuoden päästä. Ihamäestä olisikin hienoa, jos tutkijat voisivat jakaa jo alustavia ajatuksiaan, vaikka kaikki ei olisikaan vielä varmaa.
– Kyllä me sitten pystymme yrityksissä muutamaan suuntaa, jos huomataan, että ei asia ollutkaan ihan niin.
Suomella upea mahdollisuus yhdistää isoimmat vahvuutensa
Myös professori Anna-Liisa Laine kannattaa aktiivista dialogia. Vaikka tutkimustulosten julkaisua ei voikaan hyvän tutkimuskäytännön vuoksi aikaistaa, voivat tutkijat kuitenkin tehdä yrityksille esimerkiksi suosituksia.
– Yksityisellä sektorilla voi olla todella merkittävä rooli luontokadon pysäyttämisessä, koska siellä voidaan toimia nopeasti, Laine muistuttaa.
Siltaa yritysten ja yliopiston välille rakentaisi hänen mielestään myös tiiviimpi opiskelijayhteistyö, joka kasvattaisi uutta osaajien sukupolvea ymmärtämään liiketoiminnan maailmaa. Innovaatioiden mahdollisuuksia puolestaan piilee esimerkiksi luonnon tuomisessa sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei entuudestaan juuri ole – toki huomioiden, mitkä lajit minnekin sopivat.
Laineen mielestä ilmapiiri onkin nyt myönteinen ja käsillä on upea mahdollisuus tuoda yhteen vahva yritystoiminta, luonto, koulutus ja tietovarannot. Siksi Suomen kannattaa pyrkiä rohkeasti edelläkävijäksi ja ryhtyä kehittämään luonnon ehdoilla toimivaa yrityssektoria.
–Se voisi olla ihan mieletön valttikortti.