Päättäjille suunnattu tiivistelmä selonteosta julkistettiin 6. toukokuuta 2019. Selonteko on ensimmäinen kattava katsaus luonnon monimuotoisuuteen liittyvän tiedon tilasta ja luonnon ihmiselle tarjoamasta hyödystä sitten vuoden 2005 Millennium Ecosystem Assessment -raportin, jossa arvioitiin ekosysteemien muutosten vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille. Nyt julkaistu raportti on myös ensimmäinen laatuaan, jossa on järjestelmällisesti ja maailmanlaajuisesti hyödynnetty alkuperäis- ja paikallisväestöjen tietämystä.
Monimuotoisuus ja luonnon ihmiselle tarjoama hyöty ovat yhteistä omaisuutta ja ihmiskunnan elämää ylläpitävistä suojaverkoista tärkein. Tämä suojaverkko on kuitenkin venytetty äärirajoilleen, kertoo professori Sandra Diaz, joka on yksi raportin laatineen ryhmän puheenjohtajista. Lajien sisäinen ja välinen monimuotoisuus, ekosysteemien monimuotoisuus sekä monet luonnosta saatavat perustavanlaatuiset hyödyt taantuvat nopeasti, mutta meillä on edelleen keinot ihmisten ja planeetan kestävän tulevaisuuden takaamiseksi.
Tutkija Álvaro Fernández-Llamazares osallistui kolmen viime vuoden ajan selonteon laatineen ryhmän työhön sen ainoana suomalaista laitosta edustavana jäsenenä. Fernández-Llamazares on espanjalainen etnoekologian tutkija Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutissa. Hänen tutkimuksensa keskittyy pääasiassa biologisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden välisiin suhteisiin sekä alkuperäiskansojen rooliin luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa. Fernández-Llamazares on tehnyt mittavan määrän etnografista kenttätyötä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen parissa suuressa osassa globaalia etelää, muun muassa Boliviassa, Costa Ricassa, Keniassa ja Madagaskarilla.
– Kenttätyössä olen joutunut todistamaan planeettamme suurimpien jäljellä olevien trooppisten sademetsien tuhoutumisen järkyttävän todellisuuden. Esimerkiksi Amazonin sademetsä näyttäytyi yhtenään suurena sakkilautana, jonka ruuduilla maailmamme kohtalo ratkaistaan. On aina tuntunut siltä, että minun täytyy pyrkiä yhdistämään maailmanlaajuinen poliittinen diskurssi paikallisiin realiteetteihin, ja aloin lopulta uskoa siihen, että alkuperäisyhteisöjen ääntä tulee tuoda paremmin kuuluville globaalissa ympäristöpoliittisessa keskustelussa, sanoo Álvaro.
Väitöskirjaa kirjoittaessaan Fernández-Llamazares asui puolitoista vuotta Tsimane’-nimisen metsästäjä-keräilijäkansan parissa Amazonin sademetsässä Boliviassa.
– Kanoottimatka silloisena kotinani toimineen yhteisön luo kesti pisimmillään kolme päivää. Minulla ei ollut internet-yhteyttä, puhelinta eikä mitään muitakaan mukavuuksia – vain elämää kaikkein puhtaimmassa ja riisutuimmassa muodossaan. Harva asia elämässäni on ollut yhtä nöyräksi tekevää, silmiä avaavaa ja rikastuttavaa. Opin ihmisyydestä jotakin niin aitoa, että onnistuin muokkaamaan käsitystäni elämästä ja arvioimaan uudelleen omaa paikkaani luonnossa, Álvaro kertoo.
Vuonna 2015 väitöskirjatyön loppumetreillä Fernández-Llamazares osallistui UNESCON:n päämajassa järjestettyyn alkuperäiskansojen edustajien kokoukseen juuri ennen osapuolten konferenssia, jossa allekirjoitettiin Pariisin ilmastosopimus. Tässä tapaamisessa hän näki omin silmin, miten innoittavalla tavalla alkuperäiskansat osallistuivat kansainväliseen poliittiseen keskusteluun ja väittelyyn planeettamme tilasta ja tulevaisuudesta. Samalla hän kuuli ensi kertaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumi IPBES:n toiminnasta.
Tulevaisuuden turvaajat mukaan nykypäivän päätöksentekoon
Yksi IPBES-foorumin innovatiivisimmista puolista on sen huomattava panostus tietojärjestelmien rajat ylittävään työhön ja siihen, että alkuperäis- ja paikallisväestön tietämystä hyödynnetään foorumin arviointityössä. IPBES:llä on myös tutkijaohjelma, joka on suunniteltu auttamaan uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita ja ammattilaisia osallistumaan hallitustenväliseen prosessiin. Ohjelman tarkoituksena on osallistaa tulevaisuuden turvaajat nykypäivän päätöksentekoon, mikä edistää foorumin toimintakyvyn kehittymistä ja muistitiedon kerryttämistä.
Koska juuri tämä aihe oli Álvarolle erityisen tärkeä, hän ei epäröinyt hetkeäkään hakea paikkaa ohjelmasta. Viidentoista muun, kaikilta asutetuilta mantereilta kotoisin olleen tutkijan kanssa hänet kutsuttiin osallistumaan foorumin laatiman selonteon kirjoittamiseen. Selonteossa on lähes 15 000 viittausta, ja sen on vapaaehtoisuuteen perustuvan työn puitteissa koonnut 145 johtavaa kansainvälistä asiantuntija 50 eri maasta.
– Aluksi minua pelotti tehtävän suunnaton älyllinen haaste, mutta vähitellen aloin päästä sinuiksi YK:n virkakielen kanssa ja opin, millä tavalla kirjoitetaan päätöksentekoon vaikuttavaa tekstiä niin, että se koskettaa kaikkia maailman päättäjiä. Kuten kuvitella saattaa, oppimiskäyrä oli sangen jyrkkä sellaiselle henkilölle, joka ei ole koskaan aiemmin osallistunut hallitustenväliseen työskentelyyn, kertoo Álvaro.
Monimuotoisista tietojärjestelmistä tukea kestävyyden tavoitteluun
Yksi Álvaron suurimmista ylpeydenaiheista on se, että tämä IPBES:n raportti on ensimmäinen hallitustenvälinen arvio, johon on kautta linjan sisällytetty alkuperäiskansojen ja paikallisväestön tietämystä maailmanlaajuisesti. Alkuperäiskansoja osallistettiin prosessiin muun muassa järjestämällä lukuisia neuvonpitoja ja tapaamisia heidän edustajiensa kanssa, joista arktisten alueiden alkuperäisyhteisöjen kanssa käytävälle dialogille omistettu tapahtuma järjestettiin vuonna 2018 Helsingin yliopistossa Suomen ulkoministeriön ja ympäristöministeriön rahoituksella.
Selonteko on merkittävällä tavalla edistänyt sen tosiasian tunnustamista, että alkuperäiskansat ovat osallistuneet ainutlaatuisella tavalla maailman luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Arvioiden mukaan ainakin neljäosa kaikesta maailman maapinta-alasta on perinteisesti alkuperäiskansojen omistamaa, hoitamaa, käyttämää tai asuttamaa.
– Alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt ovat ratkaisevan tärkeitä liittolaisia, kun pyritään suojelemaan suurta osaa maailman lajiston monimuotoisuudesta. Uskon vilpittömästi, että tämä foorumi uurtaa uusia uria siinä mielessä, että alkuperäis- ja paikallisväestöjen tiedon merkitys huomioidaan ympäristöön liittyvässä hallinnossa, Álvaro tiivistää.
Luonnonsuojelu edellyttää mullistavia muutoksia
Nyt, kolme vuotta myöhemmin, IPBES:n maailmanlaajuisen raportin päättäjille suunnattu tiivistelmä on vahvistettu UNESCON:n Pariisin-päämajassa, vertauskuvallisesti täsmälleen samassa huoneessa, jossa Álvaro ensi kertaa kuuli IPBES:n työstä. Hän toivoo, että raportti auttaa päättäjiä toteuttamaan politiikkaa ja toimenpiteitä, jotka parantavat niin ihmisten kuin planeetankin asemaa.
– Olemme tehneet kovasti töitä tarjotaksemme parhaat mahdolliset todisteet luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siihen liittyvistä suuntauksista. Toivomme raportin toimivan lähtölaukauksena sille uutta luovalle muutokselle, jota kipeästi kaivataan luonnon monimuotoisuutta kaventavien tekijöiden hillitsemiseksi. Raportti osoittaa selvästi, että luonto rappeutuu sellaista vauhtia, jota ei ihmiskunnan historiassa ennen ole nähty. Lisäksi korostamme sitä, että monimuotoisuus voidaan vielä pelastaa mullistavien muutosten aikaansaamiseen tähtäävillä pikaisilla ja yhteisillä ponnistuksilla. Vielä ei ole myöhäistä puuttua monimuotoisuuden häviämiseen, mutta toimeen täytyy tarttua nyt, Álvaro toteaa.
Lue lisää selonteosta:
- IPBESin lehdistötiedote (englanniksi)
- Kansainvälinen raportti: Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ennennäkemättömällä vauhdilla (Ympäristöministeriön tiedote)
Lisätietoja:
- Álvaro Fernández-Llamazares, alvaro.fernandez-llamazares@helsinki.fi, +358 44 968 1820, Skype: alvarontxu
Tietoa IPBES-foorumista
Luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumi IPBES nähdään usein hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n luonnon monimuotoisuuteen keskittyvänä vastineena. Foorumi arvioi 130 jäsenvaltionsa voimin ja päättäjien pyynnöstä luonnon monimuotoisuuden tilaa ja luonnon ihmiselle tarjoamaa hyötyä sekä hahmottelee erilaisiin sosioekonomisiin päätöksiin pohjautuvia tulevaisuudenkuvia.
IPBES:n tehtävä on pönkittää poliittisia toimia ja päätöksentekoa tutkimustiedolla luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja kestävän hyödyntämisen mahdollistamiseksi sekä ihmisen pitkän aikavälin hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämiseksi.
IPBES:n sihteeristö toimii Saksan valtion suojeluksessa YK:n tiloissa Bonnissa. IPBES:n monitieteinen asiantuntijapaneeli valitsee foorumin työhön vapaaehtoispohjalta osallistuvat yli tuhat tutkijaa kaikkialta maailmasta tutkijoiden kotimaiden tai isäntäorganisaatioiden ehdotuksesta.