Kymmenisen vuotta sitten Ilona Ervasti-Vaintola teki huolestuttavan havainnon: merestä ei enää tahtonut nousta haukia. Perheellä on ulkosaaristossa Velkualla saari, jossa esimerkiksi kalastetaan.
– 12-vuotias lapsenlapsenikin, joka on innokas kalastaja, sanoi, että Saaristomereltä ei enää saa haukea, Ervasti-Vaintola sanoo.
Itämeren haukikantojen taantumisesta on uutisoitu pitkin 2010-lukua ja syyksi on pohdittu kutualueiden katoamista rakentamisen myötä. Haukien määrä puolestaan vaikuttaa muun muassa ahvenien määrään. Luonnon monimuotoisuus toimii näin: yhden lajin elinvoimaisuus auttaa muitakin.
Ervasti-Vaintola on seurannut huolestuneena muitakin merkkejä ympäristön köyhtymisestä.
– Yksi havainnollistava hetki oli muutama vuosi sitten, kun huomasin, kuinka saarellamme haahkanpoikien määrä oli radikaalisti pienentynyt aiemmasta.
Haahkojen viehättävä pulputus ei enää kantautunut korviin niin äänekkäänä kuin aikaisempina kesinä. Uutiset vahvistivat myös haahkan olevan ahdingossa.
– Tänä kesänä saaressa oli taas iso haahkaparvi. Mieleni valtasi toivo: olisiko tilanne kohentumassa?
Toivo paremmasta tulevaisuudesta sai Ervasti-Vaintolan ryhtymään Helsingin yliopiston Lahjoita tänään -kampanjan kummiksi. Kampanja kutsuu ihmiset tukemaan elintärkeää luontokatotutkimusta. Tutustu kampanjaan.
– Kun näin viestin tulevasta kampanjasta, tiesin heti, että haluan olla mukana.
Kampanjakummina Ervasti-Vaintola on lupautunut lahjoittamaan luontokatotutkimukseen tuhat euroa, ja hän innostaa omalla esimerkillään myös muita lahjoittamaan.
Luontokadon torjuminen on suomalaisten yhteinen asia, sillä kansakuntana meillä on merkityksellinen suhde luontoon, hän sanoo.
– Lahjoituksen ei tarvitse olla suuri. Jokaisella lahjoituksella on kuitenkin suuri merkitys.
Oma luonnonsuojelualue saaressa
Ervasti-Vaintola muistaa olleensa jo lapsena kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Nuori Ilona tahtoi tilata Luonto-lehteä ja mennä partioon.
– Olen ollut luonnon puolella koko elämäni.
Luontosuhdetta syvensi lapsuudessa ja nuoruudessa kahdeksan vuoden aika, jolloin Ervasti-Vaintola asui Träskändan kartanon puistossa Espoossa.
Puisto on luonnonsuojelualue, jonka alueella toimi siihen aikaan vanhainkoti.
– Isäni toimi vanhainkodin ja sen sairaalan lääkärinä sivutoimisesti. Asuimme puiston alueella olevassa henkilökunnan virka-asunnossa.
Siellä Ervasti-Vaintola kasvoi kirjaimellisesti luonnon keskellä. Oli lehto- ja kuusimetsää ja kartanon puiston hienot istutukset.
– Vuodenajat laskin kukkien ja lintujen mukaan. Ajatus kaiken tällaisen katoamisesta tuntuu ahdistavalta.
Lukion jälkeen Ervasti-Vaintola hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Opiskelijaystävistä muodostunut porukka vuokrasi yhdessä Päijänteeltä pienen mökin. Ervasti-Vaintola seuraili sielläkin mielellään lintuja ja kasvatti vihanneksia.
Nykyinen saaristomökki on ollut Ervasti-Vaintolan perheellä 15 vuotta. Saari on kymmenen hehtaarin kokoinen alue keskellä ei-mitään. Lähimmät naapurit ovat paikalliset merikotkat ja kalasääkset.
Ervasti-Vaintola sanoo saarta omaksi luonnonsuojelualueekseen. Huumoria on luonnehdinnasta vain osa.
– Kasvatan saarella kukkia, jotta sinne tulisi perhosia. Saaren mäntymetsissä ja tervaleppälehdoissa ei tietoisesti tehdä mitään metsätöitä, vaan annamme niiden olla luonnontilassa. 15 vuoden aikana olenkin päässyt näkemään, miten erilaiset lintulajit ovat lisääntyneet. Saarella on tikkoja, töyhtötiaisia ja paljon vesilintuja, joihin liittyvistä havainnoista pidän kirjaa pieneen vihkooni.
Puut saavat vanhentua, jotta niistä tulee luonnon monimuotoisuutta edistäviä kolopuita.
Lahjoittaminen on tärkeää
Oman toiminnan lisäksi Ervasti-Vaintola tahtoo edesauttaa tietoa luontokadosta, mikä toteutuu lahjoittamalla tutkimukseen. Hän on yli kymmenen vuoden lahjoittanut koko ajan Helsingin yliopistolle erilaisia summia eri kampanjoihin.
Ajatus ryhtyä tukemaan luontokadon tutkimusta Lahjoita tänään -kampanjan kautta syntyi välittömästi, kun Ervasti-Vaintola näki kampanjan ilmoituksen.
Tietoa ei ole ilman tiedettä, Ervasti-Vaintola muistuttaa.
– Tahdon lahjoittamalla edistää yliopistossa tehtävää tutkimustyötä. Se tuottaa tietoa luontokadosta ja myös siitä, mitä jokainen omalta osaltaan voisi tehdä kadon torjumiseksi.