– Usean vuoden keskittymisrauha on tutkimuksenteolle kullanarvoista, tutkijat Anna Ripatti ja Elise Nykänen kiittävät.
Taidehistorioitsija, FT Anna Ripatti ja kirjallisuudentutkija, FT Elise Nykänen ovat Maija Lehtosen rahaston tukemia tutkijoita. Ripatilla on kolmen vuoden rahoitus, Nykänen on työskennellyt rahoituksella kahden vuoden ajan.
Anna Ripatti tutkii, miten Ranskan 1800-luvun arkkitehtuuri liittyi tuon aikakauden politiikkaan.
– Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen luokkasota ja sisällissota olivat Ranskassa todellinen uhka, Anna Ripatti kertoo.
– Arkkitehtuurilla ja yhteiskuntasuunnittelulla pyrittiin vakauttamaan oloja, ja tavoitteeksi tuli tehdastyöläisten elinympäristön parantaminen. Kurjien loukkojen sijaan työläisperheille haluttiin tarjota terveellisemmät elinolosuhteet ja asuntojen yhteyteen ideoitiin muun muassa pienet puutarhat hyvinvointia lisäämään.
Ympäristö vaikuttaa meihin
Kyse oli insinöörivetoisesta, mallipiirustuksiin ja standardisointiin perustuvasta rakentamisesta, aikansa rintamamiestalotuotannosta. Moni arkkitehti ei pitänyt ajatuksesta, vaan koki esteettisyyden jäävän monistamisen jalkoihin.
– Suurin osa suunnitelmista ei toteutunut, vaan jumittui poliittisiin erimielisyyksiin. Mulhousen tehdaskaupungissa Alsacessa on kuitenkin hyvin säilynyt esimerkki siitä, mitä monet pitivät onnistuneena työväen asuinalueena. Sieltä löytyy satoja mallipiirustuksien mukaisia taloja toinen toisensa vieressä pienine pihoineen.
Kuten humanistiset historiantutkimukset yleensäkin, myös tämä tutkimus resonoi monin tavoin nykyaikaan.
– Elinympäristömme vaikuttaa aina vahvasti hyvinvointiimme eli siihen, minkälaiseksi koemme elämämme. Arkkitehtuurilla on aina poliittinen ulottuvuus, Ripatti summaa.
Eksistentiaaliset tunteet
Elise Nykänen teki kahden vuoden ajan Maija Lehtosen rahaston tuen turvin jo aiemmin aloittamaansa tutkimusmonografiaa. Nykänen tutkii eksistentiaalisten tunteiden kertomista 1950-luvun suomalaisessa proosassa.
– Käännöskirjojen myötä eksistentialistiset nimitekijät kuten Albert Camus inspiroivat monia suomalaisiakin kirjailijoita. Myös vastikään päättynyt toinen maailmansota sai monet 1950-luvun kirjailijamme pohtimaan paljon perustavanlaatuisia ja vaikeita tunnekokemuksia, Elise Nykänen sanoo.
Eksistentiaalisella tunteella tarkoitetaan sitä, miten me koemme olevamme maailmassa; suhdetta itseemme, toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Ahdistustila, jossa kyseenalaistuu koko elämän merkityksellisyys on yleinen eksistentiaalinen tunne.
Ranskalaiset eksistentialistifilosofit pohtivat tällaisen tunteen kokemista aikoinaan. Nykänen tutkii samoja kysymyksiä sotienjälkeisen kotimaisen kertomakirjallisuuden mutta myös oman aikamme näkökulmasta.
Mihin taidetta tarvitaan?
Sartren lukeminen voi ajaa ihmisen lohduttomaan umpikujaankin, mutta yleensä kirjallisuus ja taide tarjoaa apua ahdistukseen. Taide on hyvä tapa käsitellä eksistentiaalisia tunteita, Nykänen miettii.
– Parhaimmillaan kirjallisuus sanallistaa intuitiivisia kokemuksiamme ja auttaa tiedostamaan epämääräisiä tunteitamme. Taiteentutkimus auttaa tässä osaltaan: myös se tekee näkyväksi taideteoksiin sisältyviä monia tulkintoja siitä, mitä on olla ihminen.
– Vasta kun tunnemme itsemme, muutos meissä ja suhteessamme maailmaan on mahdollinen.