Maakaupat Etiopiassa ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia ja aiheuttavat ympäristöriskejä

Valtiotieteiden tohtori Gutu Wayessa tutkii maakauppoja ja paikallisten elinkeinoja Etiopian Oromiassa poliittisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Wayessan mukaan tonttikauppoja perustellaan muun muassa toimeentulolla ja talouskasvulla. 

– Se tapahtuu luonnon ja ympäristön kustannuksella, ja usein paikalliset asukkaat häviävät kaupoissa ja menettävät toimeentulonsa.

Wayessan mukaan Etiopian hallitus ja sijoitusyhtiöt aiheuttavat jopa syrjäytymistä viedessään kaupoillaan ihmisiltä elinkeinon ja kodin. 

Paikalliset asukkaat pakkosiirretään muualle

Kun maakauppoja tehdään, maat siirtyvät uuteen käyttöön, ja paikalliset asukkaat, joiden käytössä maat ovat olleet, joutuvat siirtymään suurin joukoin muualle. Wayessan mukaan maakauppoja tutkittaessa on huomioitava historiallinen konteksti. Vuonna 1974 siirtomaavalta vaihtui maaomaisuuden kansallistamiseen. Silti valtio voi yhä puuttua kansalaisten oikeuksiin uudelleenasuttamalla heitä ja perustamalla keinotekoisesti kyliä ja tuottajaosuuskuntia ylhäältä määräten ja pakkokeinoin. Paikalliset asukkaat eivät saa maastaan rahaa, mutta maakaupoissa rehottavat korruptoituneet markkinat erityisesti kaupunkialueilla. Maaseudulla taas maata ei myydä vaan se vuokrataan jopa 99 vuodeksi.  Paikalliset eivät saa käyttää maa-alueita, joita he aiemmin käyttivät kasvinviljelyyn ja karjan laiduntamiseen. 

Tyytymättömyys maakauppoihin leviää

Tyytymättömyys suuriin maainvestointeihin on suurta. 

–Uusliberalistinen laajamittainen maakauppa on muuttanut Etiopian asemaa globaalisti, Wayessa sanoo. – Etiopia on yksi niistä maista, jotka tunnetaan suurista maakaupoista kaupallisiin tarkoituksiin, mukaan lukien maatalousinvestoinnit. 

– Etiopian maapolitiikkaa kuvaillaan usein ideologiseksi taistelukentäksi, jossa kiistellään tehokkuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, Wayessa toteaa.  

Valtion tasolla hallitus perustelee suuria maakauppoja maatalouden tehostamisella. Wayessan tutkimuksen mukaan paikalliset ihmiset ansaitsevat elantonsa pienimuotoisella kasvinviljelyllä ja karjanhoidolla. Kun maa on vuokrattu, he eivät enää voi käyttää maata viljelyyn ja karjan laiduntamiseen. 

Luontokato on voimakasta  

Laajamittaisten tonttikauppojen ekologisista vaikutuksista, joihin usein liittyy metsien hävittämistä, keskustellaan vain vähän. Tämä pätee erityisesti silloin, kun metsämaita hankitaan maatalousinvestointeja varten, jolloin kyseessä on metsien raivaus. Se merkitsee biologisen monimuotoisuuden vähenemistä.

Moni Wayessan tutkimukseensa haastattelemista asukkaista puhuu alkuperäiskansojen puiden tuhoutumisesta, erityisesti Odaa (Ficus sycamore) on lähes hävinnyt. Odaa on pyhä ja suojeltu puu Omoro-kansan kulttuurissa. Puulla on tiivis yhteys alkuperäiskansan ns. Gadaa järjestelmään, jonka myös Unesco on huomioinut aineettomana maailmanperintökohteena.

Kun puut ja pensaat häviävät, katoavat myös mehiläiset ja niiden hoito elinkeinona. 32 prosenttia kotitalouksista on lopettanut mehiläisenhoidon kokonaan maanvuokrasopimusten jälkeen.  Eukalyptuspuita kaadetaan yritysten rakennusten ja henkilökunnan asuntojen tieltä.

– Jokaisen sijoittajan pitäisi istuttaa puita vähintään kahdelle prosentille vuokraamastaan maasta, Wayessa sanoo. – Valtio ja sijoittajat eivät huomioi ihmisten perinteistä elämäntapaa. 

Ympäristöoikeuden käsitettä on laajennettu ympäristön kestävään kohteluun

Viime aikoina ympäristöoikeuden (Environmental Justice, EJ) käsitettä on laajennettu ympäristön oikeudenmukaiseen ja kestävään kohteluun. Ympäristön oikeudenmukainen kohtelu on elintärkeää paitsi ympäristön kestävyyden myös sosiaalisen kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden kannalta, koska ympäristön huono kohtelu samalla heikentää ihmisten selviytymistä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Wayessan mukaan asukkaille ja ympäristölle kestävä poliittinen ratkaisu edellyttää oikeanlaista diagnoosia ja ongelman ratkaisua historiallista taustaa vasten. Tämä koskee erityisesti maita, joissa vallitsee yhä poliittinen ja sosioekonominen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo. Ilman näiden ongelmien huomioimista ja ratkaisemista luonnonvaroja riistetään samalla tavalla kuin ihmisiäkin.  

Wayessan mukaan on kiistatonta, että maailmanlaajuinen metsien häviäminen on hälyttävää. Sen lisäksi Etiopia kärsii kuivuudesta ja (ihmisen aiheuttamasta) nälästä joissakin osissa maata. 

– Jos haluamme korvata paikallisten kärsimiä menetyksiä, meidän on otettava huomioon valtasuhteet ja erilaiset sidosryhmät. Ympäristön epäoikeudenmukaisuuden torjuminen edellyttää omaisuutta, valtaa ja tuotantoa koskevien kysymysten perinpohjaista käsittelyä.