Kasvatustieteen professori Jari Lavonen: ”Pitkäjänteisyys on suomalaisen koulutuksen valtti – uudistuksia ei saa jättää yhteen hallituskauteen”

Koulutuksen kansainvälinen osaaja täyttää 60 vuotta. Jari Lavonen tietää, mitkä suomalaisen koulun ja opetuksen ominaispiirteet kantavat hedelmää myös ulkomaille vietynä.

Miksi lapset eivät innostu opiskelusta? Mikä on, kun nuorten oppimistulokset huononevat? Miten osaamiseroja voisi kaventaa? Ikuisuuskysymyksiä, joita on pohdittu vuosikymmenten ajan ympäri maailmaa.

Ratkaisuksi tarjotaan säännöllisesti uusia pedagogisia innovaatioita, kuten esimerkiksi keksivän oppimisen pedagogiikkaa, tutkimuksellista lähestymistapaa ja tällä hetkellä ilmiöoppimista.

– Yksittäiset innovaatiot eivät ratkaise opetuksen ja oppimisen ongelmia, sanoo professori Jari Lavonen.

Lavonen puhuu kokemuksesta. Hän on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, jolla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus opettajankoulutuksen strategia- ja kehittämistyöstä. Viimeksi Lavonen johti kansallista opettajankoulutusfoorumia . Sen lisäksi Lavosen kädenjälki on näkynyt jo pitkään myös suomalaiskoulujen opetussuunnitelmissa.

– Suomalaisille kouluille yksittäisten uutuuksien perässä juokseminen ei kuitenkaan ole tyypillistä, Lavonen sanoo.

– Suomessa opettajat ovat kriittisiä yksipuolisille lähestymistavoille. Meillä opettajat ovat tottuneet analysoimaan opetussuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ja he johtavat monipuolista pedagogiikkaa luokassa.

Pitkäjänteisyys ja yhteisöllisyys tärkeintä

Suomalainen opettajankoulutus ja koulu kiinnostavat maailmalla, ja Lavonen on yksi alan kysytyimmistä asiantuntijoista. Hän luennoi vuosittain kutsuttuna kymmenissä seminaareissa ja konferensseissa ympäri maailmaa.

– Arvioin tavanneeni satoja opetusministereitä, ministeriöiden johtajia tai parlamenttien koulutusvaliokuntien jäseniä, jotka ovat halunneet oppia suomalaisesta koulutuspolitiikasta, Lavonen kertoo.

– Nämä keskustelut ovat auttaneet myös itseäni tunnistamaan oman koulutusjärjestelmämme vahvuuksia.

Lavosen mukaan suomalainen koulutus ei menesty standardoimalla, tarkastamalla, testaamalla eikä kilpailuhenkisyydellä eli menetelmillä, jotka ovat käytössä useissa muissa maissa.

Sen sijaan yksi suomalaisen koulun tärkeimmistä menestystekijöistä on koulutuksen, opetuksen ja oppimisen pitkäjänteinen kehittäminen.

Lavonen on seurannut pitkään esimerkiksi Perun, Thaimaan, Espanjan ja Norjan koulutusuudistusten etenemistä. Niissä kehittämisen kohteet vaihtuvat usein, liian usein, jos Lavoselta kysytään. Uusi ministeri tai hallitus mitätöi aiemman toiminnan, vaihtaa virkamiehet ja priorisoi uusia asioita.

– Tästä seuraa, että opettajat eivät oikeastaan muuta koskaan toimintaansa, koska tietävät, että pian aloitetaan uusi uudistus ja vanha jää kesken.

Opettajan autonomia tuottaa laatua ja luottamusta

Ainutlaatuista on myös suomalaisopettajien autonomia työssään.

– Suomalaisen koulun menestys perustuu pitkälti yliopistojen maisteritasoisissa koulutusohjelmissa koulutettuihin asiantuntijaopettajiin. He haluavat ja kykenevät kehittämään omaa opetustaan, Lavonen sanoo.

Opettajat osaavat itse ja yhdessä kollegojen kanssa puntaroida erilaisten pedagogisten mallien vahvuuksia ja heikkouksia sekä valita tavoitteiden ja oppilasryhmän kannalta tarkoituksenmukaista pedagogiikkaa. Oppilaita kohdellaan tasa-arvoisesti, ja erilaisten oppijoiden oppiminen turvataan. 

Kaikesta tästä seuraa, että viranomaiset ja vanhemmat luottavat opettajien osaamiseen.

Suomen mallia ei voi suoraan kopioida

Kun Lavonen puhuu kansainväliselle yleisölle suomalaisen koulutuksen menestystekijöistä, hän korostaa, että toimintatavat sopivat meidän kontekstiimme mutta niiden suora kopioiminen tai siirtäminen ei ole mahdollista.

– Ei ole olemassa yhtä parasta koulutusjärjestelmää, sillä konteksti vaikuttaa järjestelmän toimimiseen. Jos haluaa saada Suomen kontekstissa toimivan koulutusjärjestelmän toimimaan jossakin toisessa maassa, pitää vaihtaa myös vanhemmat, opettajat ja oppilaat.

Toki tiettyjä asioita kannattaa tavoitella kaikissa koulutusjärjestelmissä. Niitä ovat Lavosen mielestä esimerkiksi asiantuntijuus opettajien koulutuksessa, jaettu ymmärrys siitä, mihin suuntaan ja millä tavalla koulutusjärjestelmää kehitetään ja avoin vuorovaikutus koulun asiantuntijoiden ja sidosryhmien välillä.

– Nämä asiat Suomessa toteutuvat hyvin, Lavonen toteaa.

Viesti opetusministerille

Jos Lavonen saisi seuraavalle opetusministerille läpi yhden asian, jonka kehittämiseen suomalaisessa koulussa keskitytään lähitulevaisuudessa, mikä se olisi?

 – En ehdottaisi yhtä kehitettävää asiaa, vaan tapaa, jolla asioita kehitetään yhteisöllisesti, Lavonen sanoo.

Suomessa ei hänen mielestään toimi ylhäältä alas -lähestyminen, vaan parhaat tulokset saavutetaan yhdessä tekemällä. Ihmisten sitouttaminen koulutuksen kehittämiseen on sen vuoksi olennaista.

Tärkeää on pitää mielessä myös yksi Lavosen aiemmin mainitsemista suomalaisen koulutuksen valteista: suunnitelmallisuus.

– Koulutuspolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja hallituskaudet ylittävää.

Professori Lavosen merkkipäivää vietetään Siltavuorenpenkereellä 11.9.

Merkkipäiväkeräys kohdistuu erityisesti Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tehtävän luonnontieteiden didaktiikan ja teknologiakasvatuksen opetuksen ja tutkimuksen edistämiseen.

Osallistu merkkipäiväkeräykseen

Jari Lavosen tutkimukset