Yliopisto kouluttaa tulevaisuuden asiantuntijoita, jotka pystyvät aikanaan läpimurtoihin yhteiskunnan eri alueilla. Siksi on ratkaisevaa, että yliopistoissa opetetaan niin hyvin kuin suinkin mahdollista, sanoo Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan professori Auli Toom.
– Meiltä valmistuvien asiantuntijoiden osaamisen on oltava relevanttia ja vastattava eri alojen tarpeisiin. Heillä pitää olla toimijuutta mutkikkaissa tilanteissa ja eteen tulevissa haasteissa.
Toom tutkii oppimista, opetusta ja niiden välistä yhteyttä yliopistossa. Hän toimii kasvatustieteellisen tiedekunnan varadekaanina ja johtaa yliopistopedagogiikan keskusta (HYPE).
Toomin pitkäaikaisin tutkimuslinja on opettajankoulutuksen tutkimus. Se on tärkeä osa yliopisto-opetusta – koulutetaanhan yliopistossa opettajia, jotka opettavat lapsia ja nuoria eri kouluasteilla seuraavat vuosikymmenet.
Hyvä opetus haastaa mutta antaa vapauksia
Yliopistossa on tutkimustietoa siitä, miten opiskelijat oppivat, miten kannattaa opettaa ja minkälainen opetus on yhteydessä asiantuntijuuden rakentumiseen ja hyvinvointiin.
Opetus myös luotaa jatkuvasti ympäröivää yhteiskuntaa, niin että tiedetään, mitä eri aloilla tapahtuu ja miten kehitys pitää huomioida opetuksessa.
Opiskelijoiden on paitsi opittava alan keskeiset tiedot ja taidot, myös koettava syvällistä kiinnostusta omaan alaan ja halua kehittyä opinnoissa ja uralla.
– Olennaista on haastaa opiskelijoita kognitiivisesti pureutumaan siihen, mitä he ovat oppimassa. Heille on annettava mahdollisuus ajatella kriittisesti, kyseenalaistaa ja vaikuttaa.
Se, miten yksilöllistä oppiminen on, nähtiin erityisesti pandemian aikana. Osa opiskelijoista kärsi, toiset voivat hyvin ja edistyivät. Toomin mielestä oli kiinnostavaa, että Helsingin yliopiston opiskelijat suorittivat korona-aikana enemmän opintopisteitä kuin tavallisesti.
Vaatimukset kovia sekä opiskelijoille että opettajille
Ilman tutkimustietoa opetusta koskevia pedagogisia päätöksiä tehtäisiin kokemusten ja uskomusten pohjalta. Toomin ja yliopistopedagogiikan keskuksen tutkijoiden ansiosta ne, jotka päättävät koulutusohjelmien sisällöstä ja opetuksesta, saavat käyttöönsä tutkittua tietoa oppimisesta ja opetuksesta.
Keskus huolehtii tutkimuksen lisäksi yliopiston opettavan henkilöstön pedagogisesta koulutuksesta. Koulutus on vapaaehtoista, mutta Toomin mukaan moni tutkija, opettaja ja väitöskirjatutkija on ymmärtänyt sen arvon.
– Opettajan henkilökohtaiset kokemukset ja uskomukset eivät useinkaan ole yksi yhteen sen kanssa, mitä tutkimus sanoo hyvästä oppimisesta ja opetuksesta.
Keskus toteuttaa neljä kertaa jokaisen opiskelijan opintojen aikana HowULearn-kyselyn, jossa seurataan opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta, oppimisympäristöstä ja hyvinvoinnista. Tällä hetkellä huolenaiheet liittyvät etenkin opiskelijoiden hyvinvointiin. On iso kysymys, miksi nuoret ovat niin kuormittuneita ja stressaantuneita.
– Täytyy tiedostaa, millaisten haasteiden keskellä opiskelijat ovat varsinkin viime vuosina olleet. Yliopisto on huomioinut opiskelijoiden hyvinvoinnin esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä, ohjauksen palveluiden kehittämisessä ja niiden resursoinnissa.
Yliopisto-opetus on Toomin mielestä koko ajan paremmalla tolalla. Silti opettajien opetusosaaminen vaihtelee yhä. Nykyaikainen opetus vaatii myös opettajilta paljon, ja yhtä lailla heidän on opittava jatkuvasti uutta.
Opetuksen digitalisaatiossa on pidettävä mukana ihminen
Paineet opetuksen digitalisaatioon olivat kovat jo ennen pandemiaa. Toomin mielestä digitaaliset opetus- ja opiskelutavat ovat hyvä asia, mutta digiloikan keskellä ei saa unohtaa, miten ihminen oppii. Jos loikkaa kiirehditään, on vaarana, ettei se palvele oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä.
Oppiminen on hidasta. Se vaatii aikaa, keskustelua, yhteistä tiedon rakentelua sekä syiden ja seurausten ymmärtämistä. Ne eivät toteudu tietoa toistavalla opetuksella, ulkoa opettelulla tai yksinkertaisilla verkkokursseilla massoille.
– Yhteiskunnassa on kova paine tehostaa ja saada kiivaalla tahdilla paljon aikaan, mutta sitä ei mitenkään voi tehdä hyvän oppimisen kustannuksella.
Tutkijat julkaisevat nyt pandemia-ajan tutkimusta oppimisesta ja opetuksesta. Tuloksissa korostuu Toomin mukaan muun muassa se, miten valtava merkitys yhteisöllä on oppimiselle ja hyvinvoinnille. Korona oli kulminaatiopiste, jonka jälkeen opetuksesta ja opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvoinnista on puhuttu entistä vakavammin.
– Näemme nyt, miten suuri vaikutus sillä on, kun sosiaalisen kanssakäynnin laatu ja muoto muuttuvat. Yliopistoyhteisö on laadukkaan oppimisen edellytys.
Tiede ja koulutus rakentavat hyvinvointimme. Niihin panostaminen on tulevaisuutemme kohtalonkysymys. Lue lisää siitä, miten tutkimus ja koulutus vaikuttavat yhteiskunnassa ja tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin 2023–2027. #Siksitiede